Kotkalaissyntyisen Harvelan pelaajaura kesti SM-tasolla vuosikymmenen. Kausista vain kolme oli mitalittomia. Mestaruutta Harvela pääsi juhlimaan Riihimäen Pallonlyöjissä vuonna 1933. Hän siirtyi RPL:n riveihin kesäksi 1932. Samana vuonna alkoi Itä–Länsi-otteluiden perinne. Harvela pelasi ottelussa 1932 ja 1933 Hesperian kentällä sekä 1935 Eläintarhan kentällä. Yleisömäärät noissa Itä–Länsissä olivat 2000, 4000 ja 5500.
Harvelan pelivuosilta tiedot pelaajien lyömistä ja tuomista juoksuista ovat puutteellisia. Niistä kirjoitettiin lehtiraporteissa, mutta virallisia tilastoja ei pidetty. Lyöjäkuninkuuksien historia alkaa 1940-luvulta. Vuoden parhaita pelaajia on palkittu 1950-luvulta lähtien.
Harvela syrjäytti Haminan joukkueen lukkari Aaro Salavan ja siirtyi jo nuorena poikana edustusjoukkueen lautasen ääreen. Edeltäjältään hän omaksui yhden parhaista pesäpallon ulkopelin innovaatioista eli taktisen väärän. Salava käytti väärää harvakseltaan. Sen sijaan Harvela otti taktisen väärän aktiiviseen käyttöön, sen ja heittelyn avulla hän napsi liian kärkkäistä etenijöistä monta kärpästä.
Harvela oli mukana Kymenlaakson suojeluskuntapiirin yhdeksikössä vuonna 1927, joka voitti järjestön pesäpallomestaruuden. 1920-luvulla pesäpallo levisi erityisesti suojeluskuntien kautta ja tuon vuosikymmenen pesäpallo oli nimenomaan suojeluskuntapesäpalloa. 1930-luvulla lajin painopiste siirtyi urheiluseuroihin.
Harvela valmistui juristiksi Helsingin yliopistosta. Uusi kansallispeli tuolloin oli suosittua myös opiskelijoiden parissa. He olivat kehittämässä pesäpalloa, samaan tapaan kuin salibandy lähti lentoon 1980-luvulla opiskelijoiden sählysukupolven kautta. Harvela voitti akateemisia pesäpallomestaruuksia Viipurilaisen osakunnan joukkueessa. Loppuotteluita Helsingin Kaisaniemen ja Hesperian kentillä seurasivat useisiin satoihin noussut valkolakkien yleisömassa.
Harvelan peliura jatkui paikkakunnalle kesällä 1928 perustetussa pesäpallon erikoisseurassa Haminan Palloilijoissa. HP:n joukkueessa pelanneet veljekset Pasi ja Pertti Harvela olivat heikkonäköisiä. Lukkarina pelannut Pasi ei pelin tiimellyksessä aina erottanut kumpi kakkosella olevista oli kolmoselle kärkkyvä etenijä ja kumpi oli kakkospesää vahtiva Pertti. Kiusallinen ongelma ratkaistiin niin, että siihenastiset valkoiset pumpulipaidat pantiin väripataan. Niin syntyi oranssiväriset pelipaidat. Oranssi väri tuli paikalliselta partiolippukunnalta. Myöhemmin hankittiin oranssinväriset pelipaidat, joiden kaulus ja hihansuut olivat mustat.
HP joutui tyytymään kolmesti peräkkäin SM-hopeaan. Vuonna 1928 mestaruuden vei haminalaisten edestä loppuottelussa Viipurin Pallonlyöjät, kahtena seuraavana vuonna Lahden Mailaveikot.
Vuonna 1932 Harvelan pelipaita vaihtui sinivalkoiseksi, kun hän siirtyi edustamaan toista perinteistä pesäpallon erikoisseuraa Riihimäen Pallonlyöjiä. Kotikentän pelialusta säilyi samantyyppisenä. Haminassa ja Riihimäellä pesäpallo-ottelut pelattiin 1930-luvulla kaupungin keskustassa kauppatorilla. Riihimäellä Harvelan jättivät hopealle 1932 LMV ja 1935 Kuusankosken Veto.
Voimansa tunnossa 1930-luvun alussa ollut, neljä Suomen mestaruutta voittanut Lahden Mailaveikot haastoi keväällä 1932 koko muun Suomen. Tuohon mestarit kohdanneeseen ”maajoukkueeseen” valittiin lukkariksi Harvela. Tästä ottelusta saatiin idea lajin arvo-otteluun. Ensimmäinen Itä–Länsi pelattiin kauden päätteeksi vuonna 1932 Hesperian kentällä. Lännen lukkariksi valittiin Harvela, joka sai Lännen joukkueen kapteenina kunnian kohottaa ilmaan ottelun kiertopakinnon Lännen 11–4-voiton merkiksi.
”Pasi Suuren” uran kohokohta oli vuonna 1933 Ällän riveissä voitettu miesten mestaruus. Loppuotteluissa kukistui lajia pitkään hallinnut, neljä edellistä mestaruutta voittanut Lahden Mailaveikot. Velipoika Pertti pelasi hopealle jääneessä LMV:n riveissä. Loppuotteluissa lahtelaisten joukkueen siepparina pelasi paremmin olympianyrkkeilijänä tunnettu Valle Resko.
Riihimäen sisäpelin valtteina oli heidän 1930-luvun alussa kehittämä merkkipeli. Sisäpeliä ohjasi kotipesän takana seissyt tai katsomossa istunut Kullervo Pellinen, hänen kävelykepin asento kertoi sen, milloin merkki oli voimassa. Joukkueessa oli paljon taktista ja teknistä osaamista. Pasi Harvelan lisäksi mukana oli myöhemmin Pesäpalloliiton koulutuspäällikkönä lähes 30 vuotta toiminut Tauno Luomi. Lisäksi joukkueen kärkietenijä voimistelunopettaja Klaus Karvonen oli tuon ajan parhaita pelaajia ja kouluttajia. Hän haki myöhemmin pallonlyöntiin valmennusosaamista aina USA:sta saakka ja käänsi ensimmäisenä baseballin säännöt suomeksi. RPL hankki välineet joukkueessa pelanneiden Klaus ja Valfrid Karvosen urheiluliikkeestä (Veljekset Karvonen), joka valmisti myös omia Veljes-merkkisiä pesäpallomailoja.
Pasi Harvela toimi 1930-luvulla Pesäpalloliiton kouluttajana, koska tunsi lajin säännöt, taktiikan ja tekniikan. Vuonna 1932 hän kävi opastamassa virolaisia pesäpallon saloihin. Lisäksi Harvela oli useita vuosia liiton johtokunnan jäsen. Pasi Harvela ja Erkki Merinen (nimimerkki Jorri Kiri) tekivät vuonna 1934 Pesäpalloilijan opas -kirjan. Suomen Pesäpalloliiton julkaisemassa ensimmäisessä laajassa lajioppaassa oli 158 sivua ohjeita kansallispelin tekniikasta, taktiikasta ja valmentamisesta.
Lännen lukkari ja kapteeni Pasi Harvela vastaanottaa 1932 ensimmäisen Itä–Lännen voittajajoukkueen kapteenina arvo-ottelun kiertopalkinnon.
PASI HARVELA
- Syntyi 8.11.1906 ja kuoli 26.11.1976
- Seurat pelaajauralla: Haminan suojeluskunta, Haminan Palloilijat ja Riihimäen Pallonlyöjät
- Yksi Suomen mestaruus, viisi SM-hopeaa ja yksi SM-pronssi
- Pelannut kolme Itä–Länttä
