Reportaasi: Naperoleirillä

Patjannarahteluihin on herätty ja aamutoimet on hoidettu. Päivän ensimmäinen etappin on totta kai aamupala, josta tavoitamme Kempeleen Kirin G-junnut. Leiriviikko ei paina vielä missään, ja silmät ovat kirkkaana!

KeKi:n pienimpien junioreiden määrä on vakuuttava - Ylivieskassa seuralla on mukana kolme F-ikäisten ja kaksi G-ikäisten joukkuetta. Hienoa ja pitkäjänteistä työtä! (juttu KeKi:n pesisliikkaritoiminnasta).

Myös leirikansliassa ollaan herätty jo aikaisin viimeistä edeltävään leiriaamuun.

On aika suunnata pelikentille, joista ensimmäiseksi valikoituu Safarin kumirouheinen kolmen pelikentän kenttäalue. Paikka on hyvä myös monelle kannustajalle, sillä se sijaitsee legendaarisen pesismajoittujien tukikohdan, Hotelli Käenpesän, takapihalla.

Jokaisella kentällä on käynnistymässä otteluita. Reunassa on kohtaavat ikoniset 90-luvun taistelukumppanit Jymy ja Lippo. Miesten vuoden pelinjohtajaksi syksyllä valittu Iiro Haimi luotsaa Jymyn tiukkaan voittoon 5-2.

Keskellä pelataan Kiri-klassikko Jyväskylä vastaan Kempele, ja reunakentällä kohtaavat F-tyttöjen sarjassa Hämeenkyrön Räpsä ja Seinäjoen Maila-Jussit. Leirin viestintäpäällikkö Miina Mehtälä napsii kentältä kuvia kaikista edellämainituista otteluista.

Aamupäivän seuraava kohde sijaitsee parin kilometrin päässä Kaisaniemen koululla ja sen takana sijaitsevalla kenttäalueella. Myös täällä pelataan useammalla kentällä - tällä kertaa pinnoitteena on sora. Kentän laidalta tavoitamme yhden Naperoleirin kokeneimmista leirivalmentajista.

Lasse Joensuun valmennushistoria on pitkä, ja se alkaa Kempeleen Kiristä vuoden -86 (1998-2001) sekä -92 (2004) tyttöikäluokkien valmentamisesta Oulun Lippo Junioreihin ja poikien ikäluokkien -94 ja -95 valmentamiseen (2008-2010, mm. Nuorisoleirillä hopeaa 2010).

Pohjois-Pohjanmaalta tie ja työ vei Oulun jälkeen hetkeksi Espoon Pesiksen ja PunaMustien junioritoimintaan (D-B-poikia 2011-2015). Siitä puolenkymmentä välivuotta, kunnes mies innostui jälleen - tällä kertaa omien lapsien ehdoilla Espoon Pesiksessä.

Pojat Frans (s. 2021), Linus (-17) ja Alf (-14) pelaavat kaikki pesäpalloa, ja kahden vanhimman valmennuksesta E- ja F-junioreissa Lasse vastaa. Leiripesis on pesistä, mutta yhden ison eron Joensuu mainitsee verrattaessa menneitä vuosia ja nykyistä.

• Omia lapsia valmentaessa sitä tuppaa monesti tekemään myös muita asioita joukkueen taustalla kuin valmentamista. Nuorempana sitä keskittyi pelkästään siihen ytimeen, mutta nyt taustojen huolehtiminen on luonnollisesti isommassa kuvassa, Lasse Joensuu avaa.

Lounaan ajan pelit ovat tauolla, mutta talkoolaisilla hommat eivät lopu. Leirikioskilla Ylivieskan Kuulan pesäpallojaoston puheenjohtaja Jussi Kujala keskustelee muiden punapaitaisten leirin talkoolaisten kanssa.

Mitä peleihin tulee, niin heti iltapäivästä jatkuu. Tällä kertaa käydään tutustumassa Suvannon kenttään, jossa pelaavat tällä leirillä pääosin tytöt.

Leirit ovat erinomainen paikka nähdä niitä tuttuja, joita ei ole nähnyt ehkäpä vuoteen - tai vuosikymmeneen! Mika Mikolan ja Terja Tähtivuoren iloinen jälleennäkeminen johti myös vanhan kannatuslipun tutkimiseen. Seuraava sukupolvi ja 25 vuotta välissä - taas mennään!

Iltapäivän pelien jälkeen leirillä rauhoitutaan jo kohti illan kohokohtaa eli leiridiscoa. Lisäksi koulutuspäällikkö Perttu Hautala pitää keskustelutilaisuuden valmentajien kanssa - missä ollaan menossa meidän F- ja G-ikäisten kanssa valmennuksellisesti?

Huomenna perjantaina pelataankin sitten viimeiset ottelut ja kotimatka voi alkaa. Monen pesisjunnun ja nuorisotuomarin ensimmäinen leiri on ollut onnistunut kokemus - siitä iso kiitos Ylivieskan Kuulan organisaatiolle ja talkoolaisille!