Stadilainen junantuomana – Töölön ytimestä superpesismatsiin Hyvinkäälle

tuntunut hiukan kaukaiselta asialta. Aina silloin tällöin olen toki

löytänyt itseni sukulaisten luota Kiteeltä ja Rantakentältä tai

kotisohvalta katsomasta Nelosen lähetyksiä. Näistä asioista huolimatta

ei Superpesiksestä ole tullut SM-Liigan tai Veikkausliigan tapaan

sarjaa, jota seuraisin joka kausi tarkasti.

Hyvinkää on vain 45 minuutin junamatkan päässä Helsingistä.

Ajattelinkin sen olevan loistava paikka käydä tutustumassa tarkemmin

siihen, mitä Superpesis-ottelut pitävät sisällään. Itse en koskaan ollut

käynyt katsomassa Hyvinkäällä Superpesistä ja seuralaiseni eivät yli 20

vuoteen, joten odotimme tapahtumaa innolla. Otteluksi valikoitui

Hyvinkään Tahkon ja Alajärven Ankkurien välinen kamppailu.

Junamatkan jälkeen käveltävää ei ollut paljoa, sillä kenttä sijaitsi

vain runsaan 10 minuutin kävelymatkan päässä asemalta. Sää oli loistava,

mikä alkukautta ajatellen tuntui erityisen hyvältä. Aurinko paistoi ja

lämmintä oli yli 20 astetta, joten olosuhteet olivat kaikin puolin

hienot.

Stadionilla oli istumapaikkoina sekä puupenkkejä että

muovi-istuimia. Etsimme hyvät paikat ja ottelu oli valmis alkamaan.

Katosta näissä katsomoissa ei ollut, joten mahdollisen sateen tullessa

olisi ottelun seuraaminen muuttunut epämukavaksi. Tapahtumaa elävöitti

hyvin kenttäkuuluttaja, joka kiersi haastattelemassa niin faneja kuin

valmentajiakin ja yllytti yleisöä taputuksiin. Ehkä tapahtuman ainoa

miinus oli musiikki, joka tuntui pääosin jämähtäneen parikymmentä vuotta

jälkeen. Toki mukana oli tuoreempiakin biisejä, mutta seuralaiseni

muistelivat samojen kappaleiden soineen Hyvinkään peleissä 20 vuotta

aiemmin. Katsojaluku jäi hieman kolminumeroisesta, liekö kotijoukkueen

kolmen ottelun tappioputkella ollut vaikutusta asiaan.

Peli itse

oli mukavaa katseltavaa ja tunnelmakin oli yleisömäärään huomioituna

hyvä. Paikan päällä sain ainakin itse tapahtumasta enemmän irti kuin

televisiosta katsoessa. Katsojat hurrasivat innokkaasti omilleen ja

taputtivat monesti tahdissa Tahkon lyöjän tullessa lyöntivuoroon.

Tunnelmaan vaikutti varmasti Hyvinkään hyvä peli, kun joukkue poistui

kentältä kauden ensimmäiset kolme pistettä takataskussaan. Ruoka

väliajalla oli klassisesti makkaraa, pullaa ja limuja – hyvää

pesisruokaa siis.

Pesiksen katsominen on yksi hieno tapa viettää

kesäistä sunnuntaipäivää. Huomasinkin nauttivani hetkistä, jotka vietin

Pihkalan kentällä. Kävellessäni takaisin rautatieasemalle

iltapäiväauringon lämmittäessä pohdin kokemaani tapahtumaa. Tulisinko

tänne joku päivä uudestaan? Vastausta ei tarvinnut kauaa miettiä. –

Aivan varmasti tulisin!

Hyvinkään Tahko pelaa kotiottelunsa

Pihkalan pesäpallostadionilla (Kenttäkatu 2, 05800 Hyvinkää). Lähijuna

tuo Helsingin päärautatieasemalta Hyvinkäälle 45 minuutissa, www.vr.fi.

Erik-Kristian Mäki-Fränti