Pakan perheessä on yli 50 leirin kokemus – ”Leirit ovat meidän koko perheen kesälomatapahtumia”
Pelaajat pelaa, valmentajat valmentaa ja vanhemmat hoitavaa ympäriltä sitten lähes kaiken muun. Klassisten kuljettamisen, kustantamisen ja kannustamisen lisäksi leirivanhemman rooliin kuuluu valmistautua lähes kaikkeen, mikä leiripaikkakunnilla odottaa. Haastattelimme Pakan pitkän linjan pesisperhettä Alajärveltä.
Pesisperhe Pakan edustus Koskenkorvan Suurleirillä (vasemmalta Jonne, Tanja, Vilho ja Marko).
Koskenkorvan Suurleirillä pelit raikaavat, vaikka torstaille sattuukin hivenen sateisempi päivä. Sähkökoje Areenan katsomosta löytyy perhe, joka on 2010-luvun alusta asti viettänyt kesälomansa pesisleireillen. Tanja ja Marko Pakka sekä perheen kuusi lasta ovat hurahtaneet lajiin koko sydämellään.
Alajärveltä se on lähtenyt omasta naapurustosta, jossa ollaan asuttu Peltomäen pesissuvun ja muiden laji-ihmisten lähellä. Joka ilta siellä oli pihapelit, jossa meidän Jesse (vanhin lapsi, synt. 2003) sitten oli mukana. Siitä eteenpäin kaikki viisi poikaa ja yksi tyttö ovat aloittaneet lajin Ankkureissa, perheen äiti Tanja kertaa.
Vuodesta toiseen pesisleireillä kesä-heinäkuunsa viettävät vanhemmat lienevät tämän maan parhaita maakunta-asiantuntijoita. Tutuksi tulevat Suomen idylliset kesäkaupungit ja -kunnat myös pintaa syvemmältä – pesiskenttiä kun saattaa löytyä eksoottisemmistakin paikoista taajaman ulkopuolelta. Pakan perheessä ynnätään, että leirejä on tullut jo yli viisikymmentä, eikä loppua ihan vielä näy.
Kyllä nämä meidän leirit ovat meidän koko perheen kesälomatapahtumia, ja lomareissut rakentuvat niiden ympärille. Vuosittain leirejä tulee kahdesta viiteen – tänä kesänä se neljä kappaletta. Meille se on päivänselvä asia, että leireille lähdetään mukaan eikä jäädä kotiin, jos nyt ei jokin yksittäinen työasia estä, yrittäjänä toimiva isä Marko jatkaa.
Vanhempien katsomonosasta on havaittavissa vankkaa asiantuntijuutta, vaikka pelinjohtaminen jätetäänkin valmentajille. Jännittäminen ja tunteiden koko kirjo kuuluvat asiaan. Huomionarvoista on myös se, että vanhemmista muodostuu vuosien saatossa tiivis yhteisö, ja ystävyyssuhteita saatetaan pitää yllä muuallakin kuin lasten harrastuksen äärellä. Leireillä saatetaan tutustua hyvin myös toisten paikkakuntien taustajoukkojen kanssa.
Kyllä siellä käydään peliä läpi aina - ja toki myös omia juttuja höpistään, mitä nyt vanhoja tulee mieleen. Kaverisuhteita syntyy ja tuttuja vanhempia tapaa, joilla heilläkin on sisaruksia mukana. Syntyy tuttu ja tiivis piiri, jossa ainakin meillä on saman kylän sakkia paljon, kertaa Marko.
Katsomokokoonpanossa on tällä kertaa kolme perheen kahdeksasta jäsenestä.
Leireillä kokemus on valttia
Pakan perheen vuosittaisiin rutiineihin kuuluu talvisin majoitusten varaaminen tulevan suven alueellisille ja valtakunnallisille leireille. Kesän tullen myös joukkueenjohtajan roolissa toiminut Tanja ja valmentajanakin toiminut Marko pakkaavat autoon kaiken tarpeellisen. Lista on pitkä, ja monesti keli näyttelee suurta roolia – milloin tarvitaan pyykkinarua, milloin sankoja ja pesusieniä.
Kaikkeen pitää olla valmiina. On kertakäyttövehkeitä, sadetakit ja -varjot, lapaset, peitot, viltit, aurinkorasvaa, juomiset, retkituolit ja lista jatkuu.. Puhelimen muistioon on lapsille tehty omat pakkauslistat, joista saavat sitten tarkastaa omatkin tavaransa, Tanja avaa.
Perheen lapset ovat leireilleet aina Ankkurien paidassa, mitä nyt esikoinen Jesse muutaman kauden myös Vimpelin Vedon puolella. Vuosien saatossa lasten harrastaminen on antanut paljon, mutta paljon siitä on myös saanut takaisin.
Totta kai leirit vaativat rahaa, mutta pesis on edelleen edullinen laji. Kyllä sitä aina katsomossa elää mukana ja jännittää, että miten näissä peleissä käy – myös niitä, joissa oma lapsi ei ole edes pelaamassa. Leirit ovat virkistäviä myös vanhemman kannalta, kun päästään pelaamaan niitä porukoita vastaan, joita ei muuten aluesarjassa kohdata. Katsomossa on yleisesti hyvä henki molempien joukkueiden vanhempien kesken, Tanja päättää.
Katsomoiden todelliset jokerilyöjät ja supersankarit eli huoltajat ja vanhemmat ovat kultaakin kalliimpia koko pesäpalloyhteisölle. Vaikkeivat lapset ja nuoret aina muista hetkessä kiittää, jäävät perheen ja joukkueen kanssa koetut yhteiset leirimuistot ikuisesti elämään.
Iso kiitos kaikille vanhemmille ja huoltajille, jotka taas tänä kesänä kiertävät leireillä!