Haminassa kasvoi yksi aikansa merkittävimmistä suomalaisista urheilujohtajista. Viime vuonna ilmestynyt kirja Kolmen konkarin kopittelua kertoo 32 vuotta Pesäpalloliiton toiminnanjohtajana työskennelleen Markku ”Make” Pullisen, 77, tarinan. Pullinen ei voinut muistisairauden vuoksi osallistua kirjoitustyöhön.
– Meno on kuin mykkäfilmissä, kuvaili Pullinen suomalaista urheilutapahtumaa 1990 Helsingin Sanomien haastattelussa.
Pullinen syntyi 1946 Ravijoen kylässä Virolahden Valkjärvellä, jossa hänen isänsä toimi lääkintävääpelinä. Perhe muutti Haminaan Maken ollessa 8-vuotias.
SM-sarjassa Pullinen debytoi 1964. Ulkopelissä haamupelastuksiin venynyt pitkä kolmospolttaja oli myös kova tykittäjä. Make takoi 1969 lukeman 1+25, mikä oli kelpo saldo joukkueessa, jossa häntä ennen löivät huippunimet Kari Lindberg ja Raimo Pasanen.
Iskiasvaivoista kärsineen Pullisen peliura loppui jo 25-vuotiaana. Vierumäelle kaksivuotiseen liikunnanohjaajakoulutukseen lähteneen kymenlaaksolaisen painopistealueisiin opinnoissa kuului urheilujohtaminen.
Pullinen valittiin Jyväskylän Kirin ensimmäiseksi päätoimiseksi toiminnanjohtajaksi syksyllä 1971. Seura halusi pysäyttää edustusjoukkueen seilaamisen hissijoukkueena SM- ja suomensarjan välillä.
– Maken palkkaaminen oli varmasti yksi koko seurahistorian parhaimpia päätöksiä, on Kirin silloinen puheenjohtaja Timo Hakanen todennut.
Työnkuvaan Kirissä kuului pakkoraossa yhden ottelun pelaaminen polttolinjalla Kirin pääsarjajoukkueessa. Pullinen oli perustamassa Kirille Jyväskylän ensimmäistä bingohallia, jollainen olikin monen urheiluseuran talouden kivijalka noilla vuosikymmenillä. Tarmokkaan ja taidokkaan miehen osaaminen huomattiin, joten Pullisen aika Kirin puikoissa jäi kolmen vuoden mittaiseksi.
Pullinen toimi liiton toiminnanjohtajana 1974–2006. Pesiksestä tuli yhteisöllisyyden nimiin vannoneen Pullisen ansiosta todellista kokoaan suurempi laji. Hänen aikanaan PPL toimi urheilujärjestöjen edelläkävijänä monessa hankkeessa.
Vuonna 1982 liitto lanseerasi kasvattajaseuramaksun ensimmäisenä lajiliittona. Pullinen halusi muutoksen pesäpalloilun osalta ja onnistuikin. Superpesisotteluihin saatiin myöhemmin sellainen buumi, että miesten ja naisten pääsarjojen yhteinen yleisömäärä löi parhaalla kaudella jopa jalkapallon vastaavat lukeman. Yhteistyö teksti-TV:n kanssa kantoi makeita hedelmiä. Reaaliaikainen tulospalvelu käynnistyi Ylen teksti-TV:ssä 1991.
Ainakaan mielikuvitus ei Pullisen ajatuksia rajoittanut. Aivan kaikki ideat eivät toteutuneet.
– Olisihan se komeaa, jos George Bush (USA:n presidentti) ja Gorbatshov (Neuvostoliiton presidentti) tapaisivat Itä–Länsi-ottelussa ja suorittaisivat hutunkeiton, visioi Pullinen Helsingin Sanomien haastattelussa 1990-luvun taitteessa.
Sitten tuli sopupelijupakka, ja kaikki oli rakennettava uudelleen.
Kolmen konkarin kopittelu -kirja lainaa osuvasti pesäpallokolumnisti Pekka Arffmania, joka on kysynyt: Mistä uusi makepullinen?
– Maken mutkaton huumorilla höystetty tyyli varmisti pienen toimistomme työtoveruuteen perustuvaksi yksiköksi, kuvailee kuusi vuotta samaan aikaan PPL:n koulutuspäällikkönä työskennellyt Seppo Paavola.
– Ei ole itsestään selvää, että Pesäpalloliiton toiminnanjohtajan kalenteriin tulee merkintöjä tapaamisesta pääministerin (Harri Holkeri) tai Helsingin Sanomien omistajan (Aatos Erkko) kanssa, painottaa Paavola Pullisen merkitystä aikakautensa urheilujohtajana.
Pesäpalloväki pelkäsi aikanaan oikeasti, että Pullinen olisi värvätty johonkin suurempaan lajiliittoon kuten vaikkapa jalkapalloilua pyörittävän Palloliiton johtoon.
Suomen Urheilulehti julkaisi vuonna 1996 listan Suomen kautta aikain merkittävimmistä urheiluvaikuttajista. Pullinen oli sijalla 11, mutta käytännössä kaikki edellä olleet olivat Suomen Olympiakomitean puheenjohtajina toimineita.
– Make loi tulevaisuuden kuvaa, jonka hän onnistui myymään ihmisille ympärillään. Iso asia oli pesäpalloilun tekeminen ja tajuaminen televisiolajiksi. Siinä Timo Hakala oli työjuhta. Silloin laitettiin käyntiin kenttien ja katsomoiden olosuhteiden kehittäminen. Palkattiin kenttäpäälliköitä eri puolille Suomea. Perustettiin maakunnallisia POPS-klubeja, joihin haalittiin mukaan alueellisia vaikuttajia. Kaikkea aikaan saatua myös mitattiin konkreettisesti vuosittain. Sadoilla seurakäynneillä Make sai taitavasti viestinsä läpi, kuvailee PPL:n viestintäpäällikkönä vuosina 1980–87 toiminut ja senkin jälkeen liitolle tilaustöitä tehnyt Jukka Aarnio.
– Make näki mahdollisuudet naispesäpalloilun kehittämisessä paljon ennen kuin monet suuremmat lajit, Aarnio korostaa.
– Make näki, että urheilu on muutakin kuin kilpailemista. Hän oli se urheilujohtamisen edelläkävijänä, joka toi järjestötason toimintaan muutakin kuin pelkkää urheilua. Hän toi liiton toimintaan laajemman yhteiskunnallisen merkityksen. Erityisesti nuorten kasvun tukeminen oli asia, jota hän edisti. Hän oli liki kaiken alullepanija pesäpalloliikkeen uudistuessa 1980-luvulla. Pullinen oli visionääri, kiteyttää PPL:n nykyinen toiminnanjohtaja Vesa Rämet.
MARKKU PULLINEN
- Syntynyt 27.1.1946
- Seurat pelaajauralla: Haminan Palloilijat (1964–71) ja Jyväskylän Kiri (1972)
- Pääsarjassa jatkosarjoineen 143 ottelua, 5+96 lyötyä ja 108 tuotua juoksua
- SM-pronssia HP:ssa 1970
- Jyväskylän Kirin toiminnanjohtaja 1970-luvun alussa
- Pesäpalloliiton toiminnanjohtaja 1974–2006
Pesäpallon kunniagallerian jäsen numero 39, Markku Pullinen
Antti Heinonen, Seppo Paavola ja Markku Pullinen tutustuivat toisiinsa Pesäpalloliiton toiminnassa 1970-luvun alussa. Alkoi elinikäinen ystävyys, jota osaltaan ohjasi yhteinen intohimo kansallispeliämme kohtaan. Tulevina vuosikymmeninä pesäpallo nousi koko suomalaisen urheilun lipunkantajaksi ja edelläkävijäksi kovalla työllä, johon kolmikko painoi vahvan kädenjälkensä. Omakohtaiset kokemukset koottiin Kolmen konkarin kopittelua -kirjaksi, joka uppoutuu kiintoisalla tavalla pesäpallon ja yleensä urheilun historiaan tarinoiden kautta. Kirjakauppamyynnin ohella kirja on tilattavissa seuraavasta linkistä: https://q.surveypal.com/Kolmen-konkarin-kopittelua-tilauslomake
