Valitse sivu

Pesäpalloilu muuttui 1980-luvun lopulla huippupelaajien osalta enemmänkin kuin puoliammattilaislajiksi, jonka parhailla osaajilla oli työmarkkinat ympäri maata. Yksi kaikkien aikojen kysytyimpiä kotiseudullaan pysyneitä pelaajia oli varmaankin 15 vuotta Siilinjärvellä pelannut Hannu Litmanen.

Kotimaisemissaan Litmasen joukkuesaavutukset jäivät yhteen SM-hopeaan, mutta henkilökohtaisella tasolla hän on yksi lajin suurimmista.

– Lähtö Kouvolaan olisi ollut kaikin puolin edullinen ratkaisu syksyllä 1984, muistelee Litmanen Arto Pietilän kirjassa Pesiksen legendat.

Esteeksi tuli erikoistumassa olevalle lääkärille sopiva virka, jota lupailtiin, mutta asia viivästyi liikaa.

Siilinjärven Ponnistus oli jo käväissyt SM-sarjassa visiitillä viiden vuoden ajan 1980–84, mutta sijoittunut aina sarjan jälkimmäiselle puoliskolle. Uuden vauhdinoton jälkeen seura ponnisti Ykköspesiksestä suoraan SM-loppuotteluihin.

SM-sarjassa nähtiin kesällä 1986 uudistus, kun kaksinkertaisen alkusarjan ja kahteen loppusarjaan jaetun jälkimmäisen osan jälkeen edessä oli kahden parhaan seuran loppuottelut.

Imatran Pallo-Veikot osoittautui loppuotteluissa liian vahvaksi. IPV voitti kotipelinsä juoksuin 5–1 ja varmisti kahdella voitolla ratkenneen mestaruuden vierasvoitolla Siilinjärven Mantulla juoksuin 7–6. Vielä runkosarjassa SiiPo oli möyhentänyt IPV:n Imatralla juoksuin 16–8 ja kotonaan 10–4.

Ulkopelissäkin polttajana tärkeän Litmasen merkityksestä joukkueelleen kertoivat hänen sijoituksensa henkilökohtaisissa tilastoissa. Hän oli runkosarjassa kärkilyöntitilaston viides, lyöjätilaston 11:s ja etenijätilaston 15:s.

Litmanen pelasi Siilinjärvellä edustusjoukkueessa 15 kautta, vaikka häntä oltiin aikanaan viemässä vahvasti Haminankin suuntaan. Huhut kertoivat, että jo valmiiksi suunniteltu sopimus Haminan Palloilijoihin kariutui ympyräkaupungin joukkueen vastustukseen. Kerrotaan pelaajiston ilmoittaneen HP:n seurajohdolle, ettei Oranssipaitoihin savolaisia kaivata.

Mahtoikohan huhu pitää paikkaansa?

– Varmaan Hannu neuvotellut oli, mutta olisikohan hän sinne lähtenyt, hymähtää pikkuveli Ilmo Litmanen.

Hopeansa jatkoksi SiiPo tai SiiPe ei yltänyt muilla kuudella kaudella mitalinsa jälkeen kertaakaan kuudetta sijaa paremmaksi.

SiiPeksi muuttanut siilinjärveläisseura ja HP olivat vastakkain SM-sarjan karsintapeleissä 1988 ja 1989. Syksyllä 1988 HP voitti kotiottelunsa juoksuin 4–1. Sarjapaikka ratkaistiin yhteisjuoksuin. Litmanen iski heti kotipelin aluksi ajolähdön tyhjäksi sivalluksellaan kakkosrajasta legendaariseen Mantun monttuun. SiiPe voitti 26–1 ja säilyi pääsarjassa.

– Se oli hirmu tärkeä peli meille. Osalle pelaajista tuli jopa keskellä yötä häiriösoittoja. Pyrittiin häiritsemään unta. Se vain sisuunnutti meidät. Sisäpelaajana lähdin siitä, että lyöjä on se, joka juoksuttaa ja tanssittaa ulkopelaajia, eikä päinvastoin. Minua ei yritetty koskaan sumputtaa. Ilmeisesti onnistuin pyrkimyksissäni, kuvailee 190-senttinen Litmanen.

Litmanen palkittiin Itä–Lännessä kentän parhaana 1984 ja 1989. Olympiastadionilla Helsingissä 1984 hän löi viisi ja toi neljä juoksua sekä pelasi liki virheettömän ulkopelin.

– Se peli on jäänyt erityisesti mieleeni. Idän joukkue oli tosi kova.

Itä–Lännet Litmanen ilmoitti jättävänsä jo ennen viimeiseksi jäänyttä Vimpelin otteluaan 1990. Pääsarjaura venyi kesään 1992, ja ainakin osittain erittäin hyvästä syystä. Samassa SiiPen joukkueessa pelasivat tuolloin pikkuveljet, kuusi vuotta nuorempi Ilmo ja 16 vuotta nuorempi Heikki.

Arto Pietilä kuvaa kirjassaan Pesiksen legendat Litmasen päätöstä arvo-otteluista vetäytymisestä tyhjentävästi. ”Litmanen teki sen täysin palvelleena, kolmen lapsen isänä, omakotitalon rakentajana, valmiina urheilulääkärinä, tutkijana ja yliopiston opettajana.”

Lääketiedettä Outokummusta Kuopioon kuuden laudaturin ylioppilaana opiskelemaan tullut Litmanen pelasi myös kolme kautta lentopalloa Ykkössarjassa.

– Sitten oli pakko valita. Minulla oli siihen aikaan vain kaksi vapaata viikonloppua vuodessa, juhannus ja joulu!

Koronavirus vei Parkinsonin taudista kärsineen Litmasen varsin huonoon kuntoon. Hän asuu palvelukodissa.

Kansainvälinen Ampumahiihtoliitto palkitsi Litmasen vuodenvaihteessa antidopingtoiminnan kehittämisestä. Toisen polven pääsarjapelaaja ja Hannun kummipoika Henri Litmanen haki kunnianosoituksen kilpailuista Kontiorannasta

– Veli herkistyi silminnähden, kun kunnianosoitus vietiin hänelle, Ilmo kertoo.

HANNU LITMANEN

  • Syntynyt 10.9.1958
  • Seurat pelaajauralla: kasvattajaseura Outokummun Partio, pääsarjassa Siilinjärven Ponnistus ja sen pesäpallotoimintaa jatkanut Siilinjärven Pesis sekä Ykköspesiksessä Puijon Pesis
  • Pääsarjassa 292 ottelua, 20+306 lyötyä ja 211 tuotua juoksua
  • Pelannut 11 peräkkäistä Itä–Länttä (1980–90)
  • Kärkilyöntitilaston voittaja 1987 ja 1990
  • SM-hopeaa 1986

Pesäpallon kunniagallerian jäsen numero 33, Hannu Litmanen