Kaksinkertaisen lyöjäkuninkaan Unto Väisäsen kanssa puhelinhaastattelun ajankohtaa pitää hetki suunnitella. Sotkamossa kunnallispolitiikkaan osallistuneella miehellä on kiireitä eduskuntavaalien lähestyessä. Oletko ehdokkaana?
– En ole. Se olisi pitänyt tehdä silloin, kun julkisuusarvo oli korkeimmillaan. Silloin joku viljeli iskulausetta Untosta maaherra, Väisänen naurahtaa ja myöntää suunnitelleensa viime viikkoina eläkeanomuksen tekemistä.
Väisänen työskentelee luokanopettajana Vuokatin koulussa. Koulun johtajaopettajana toimii Jymyn pelinjohtajan roolin ensi kaudeksi Mansen viuhkaan vaihtava Jani Komulainen.
Kainuussa 1960- ja 1970-luvuilla harrastushoukutukset veivät lähinnä urheiluharrastusten piiriin. Vuokatin pienessä koulussa ainoaa kuutosluokkaa opettava Väisänen tietää, että nykyisin tilanne on urheiluseurojen kannalta paljon haastavampi.
– Olin pihapelien ystävä. Mummolassa Puolangalla potkittiin, lyötiin palloa ja yleisurheiltiin. Korkeushyppy ja kuulantyöntö onnistuivat tämän kokoiselta. Katkera muisto on Tampereelta Suurkisoista 1971, kun Yleisradion nykyinen toimitusjohtaja Jouko Jokinen työnsi viimeisellä ohi. Joka ilta muistuttaa tappiostani, kun televisiolähetyksissä näkyy hänen nimensä vastaavana päätoimittajana. Olin kuitenkin (aikuisena) 184-senttisenä vähän liian pieni kuula- tai kiekkorinkiin.
– Pesäpallosta tuli päälajini noin 14-vuotiaana, kun koululiikuntaliiton B-sarjassa voitettiin Alajärvi. Huumaava läpilyönti jäi mieleen. Porukassa oli silloin Tuhkanen Askoa, Nissinen Mattia ja Okkosen Eeroa.
Sotkamon Jymy oli silloin hissiseura. Etelän isommat seurat sekä paremmat opiskelu- ja työmahdollisuudet houkuttelivat parhaita pelaajia vuosittain pois Kainuusta.
Väisänen oli nostamassa Jymyä ylös suomensarjasta 1981, jolloin seuraava porras kohti SM-tasoa oli Ykkössarja.
– Sekin nousu oli onnekas, kun pelasimme ratkaisuottelua Halsualla, missä kenttä oli raviradan keskellä. Kari Jyrkkä oli heittämässä ratkaisevaa paloa, kun Simo Hotakainen kauhoi tyhjää ja kenttä rullasi pallon pomppiessa kauas, Väisänen muistelee.
– Esimerkiksi Virtasen Pertti ja Arffmanin Pekka lähtivät noihin aikoihin muualle. Aulis Väisänen toi 1980-luvun vaihteessa toimintaan ryhtiä, tavoitteellista treenaamista ja ulkomaan leirejäkin. Silloin taustoillamme oli lähes kymmenen hengen porukka, joista kaksi tai kolme selvitteli vastustajan merkkiä. Tiesimme pääsääntöisesti vastustajan merkit ja iskimme sopivassa vaiheessa. Joku kävi videoimassa vastustajien peliä ennakolta.
Siilinjärvi puhalsi kainuulaisten ohi nousten vuosi ja porras -vauhdilla, mutta vuosien 1987–88 uuden Ykköspesiksestä vauhdinoton jälkeen Kainuussa ei ole tarvinnut muiden tekemisiä juurikaan miettiä.
– Meillä oli Tapio Korhonen valmennuksessa merkittävä tekijä. Hän oli myös Siilinjärvellä tärkeä tekijä.
Unto Väisäsen uran nosti uusiin korkeuksiin vuodeksi 1986 kehitetty jokerisääntö. Aluksi sisävuorossa sai käyttää yhtä vaihtopelaajaa lyöjänä jonkun muun tilalla. Yhdeltä yhdeksikön mieheltä jäi siis lyöntivuoro väliin.
– Ennen jokerisääntöä minua peluutettiin usein puolitoista vuoroparia niin, että olin yhden ulkovuoron siepparina tai kolmosvahtina. Satsattiin siihen, että olisin voinut päästä lyöjänä ratkaisemaan.
– Lähellä oli, että minäkin olisin muuttanut etelään. Sain 1985 Helsingin Malmilta opettajan paikan, mutta Sotkamossa järjesteltiin minulle pienen koulun opettajan paikka. Jokerisääntö oli tavallaan tilaustyö minulle. Taustalla neuvottelin yhteistyösopimuksia seuralle.
Jymy voitti mestaruuden 1963. Uusi nousu pääsarjaan 1980-luvulla ei ollut aluksi mitenkään erikoinen. Väisäsen ensimmäiset pääsarjakaudet 1984–86 tuottivat Jymyn väreissä sijoitukset 6–8–12. Kainuulaisten mahtiaika luotiin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla seuraavina kahtena kesänä, kun joukkue uudistui pakon edessä. Alaikäiset Sami Sirviö, Janne Vuorinen, Kari Hakkarainen ja Olli Hartikainen eivät etelän miehiä kumarrelleet.
– Seuran puheejohtaja erosi 1989. Koska olen huono kieltäytymään, löysin itseni seurajohtajan paikalta. Meni vuosi ja oltiin jo mestareita, kieltämättä yllättäen meillekin. Olin myös joukkueen kapteeni. Pelinjohtajamme Aulis Väisänen ei oikein tykännyt, kun en välittänyt erityisesti hutunkeiton voittamisesta. Kari Hakkarainen oli ketkulaisempi voittamaan, joten hänet nimettiin kapteeniksi, Väisänen naurahtaa.
Sitten syntyi ”Jalostettu viistomaila”, josta Väisänen tunnetaan.
– Selostaja Mikko Hannula kysyi lyöntiäni. Siihen asti oli puhuttu vaakamailasta, jolla kumurakin lyötiin. Sanoin lyöntini olevan jalostettu viistomaila.
– Vaatii vartalon lihaksilta enemmän, kun kiertoliikettä ei käytetä niin paljoa hyväksi. Jos lyönnissä osuu yläpalloon, tulee inhottava kierteinen väliin. Alapalloon voi osua luukkuun. Ainakin kaksi kunnariani muistan syntyneen epäonnistuneella viistomailalla. Nerous oli, että epäonnistuessaankin lyönti on usein ulkokentälle paha. Ehkä isoin osa lyömistäni juoksuista onkin tullut epäonnistuneella lyönnillä…
Väisänen oli lyöjäkuningas kahdesti peräkkäin. Kesällä 1989 nähtiin 22 ottelussa 2+43 ja seuraavana mestaruusvuonna 2+60 kotiutusta.
– Lyötyjen juoksujen määräthän olivat nykyaikaan verrattuna vähäisiä. Ison kaverin oli vaikea lyödä pettävällä hiekkakentällä. Oulussa oli mukana lyödä, koska siellä oli ensimmäisiä tekonurmia savikentän sijaan.
Ensimmäisenä pääsarjakunnarinsa Väisänen löi vasta 30-vuotiaana. Peliura päättyi neljä kesää myöhemmin käytännössä kesken jääneeseen kauteen.
– Akillesjänne meni poikki 1993. Olin loppukaudesta kunnossa, mutta Asko Tuhkanen iski silloin palloa vastustamatta väliin. Se oli hurja joukkue.
Siirryttiin aikaan, jolla Väisänen pohjusti valintansa Kunniagalleriaan. Ensin rakennettiin Jymyn kultajuna. Vuosina 2001–2014 Väisänen toimi Pesäpalloliiton puheenjohtajana.
– Eihän peliurani olisi valintaan riittänyt!
Jymyssä taloutta hoidettiin sen verran viisaasti, että onnistuttiin luomaan pohja pitkäjänteiselle kehitykselle.
– Niinä 1990-luvun kultavuosina monilajiseuran pesäpallojaosto käytti junioritoimintaan noin miljoona markkaa vuosittain. Kaikki oli ilmaista junioreille, pelimatkat ja lisenssit mukaan lukien.
Taloudellinen pohja luotiin jo ensimmäisellä kultakaudella 1990. Jymy oli runkosarjan kakkonen, mutta kahdeksikkona pudotuspeleihin lähteneen Hyvinkään Tahkon voitto puolivälierissä Alajärven Ankkureista takasi kainuulaisille kotiedun jokaisessa vaiheessa. Matkalla mestaruuteen Jymy kaatoi Siilinjärven Pesiksen, Tahkon ja Imatran Pallo-Veikot, kaikki voitoin 2–1. Se tarkoitti jokaisessa ottelusarjassa tuottoisaa kolmatta katkaisupeliä Hiukkaan.
– Tuohon aikaan oli pari peliä, joissa tehtiin yhteensä yli 200 000 markkaa tiliä. Pitkäkyntiset pääsivät seuran toimistolle. Kassakaappi pudotettiin sieltä alas ja vietiin eteläiseen Sotkamoon Parkualle, mutta kaapissa oli vain keila- ja golfosakekirjat. Ne löytyivät maastosta.Rahat olivat tietenkin pankin yösäilössä.
– Kerran toimistolta vietiin kultamitalit, mutta niissähän oli vorojen harmiksi vain ohut kultaus. Joensuussa jonkun lammen rannalta löytyi mitaleita, joissa oli vuosiluvut ja seuran nimi. Vaikea niitä olisi ollut kaupata, Väisänen hymähtää.
Joensuulaiset saivat kultansa vihdoin JoMan voittamana 2018.
Seuraava vaihe sotkamolaisessa pesäpalloilussa oli pääsarjatoiminan osakeyhtiöittäminen.
– Jymyssä oli jaostoja puoli tusinaa, mutta pesäpalloilu pyöritti 85–90 prosenttia seuran rahoista. Se olisi pahimmassa tapauksessa saattanut kaataa koko yleisseuran. Sen tähden tehtiin kivulias neuvottelu ensin uudesta seurasta ja myöhemmin yhtiöittämisestä.
– Huippupesis ryhtyi jo tuottamaan alkuvaiheessa tappiota. Toimistolla oli lähes miljoonan markan laskupinkka. Super-Jymy otti velat niskoilleen. Olin ensimmäinen puheenjohtaja siinäkin.
Etelään Väisänen pääsi viimeistään Pesäpalloliiton puheenjohtajana.
– Joskus lennettiin Kajaanista vinhasti, useamman kerran viikossa. Seura haki minulle paikkaa liiton johdosta, mutta se tyrmättiin alkuun valtakirjoilla useasti. Siinä saattoi olla kateusilmiökin jo vahvasti mukana. Mehän olemme vähäväkinen maakunta. Täällä on vähän seuroja, joten ääniä takanani ei ollut Kainuusta kovinkaan paljoa.
– Taisi olla kolmas kerta, kun pääsin liittojohtokuntaan. Puheenjohtajan paikkakin sitten vähän kuin pullahti minulle. Monenlaista turbulenssia siinä hommassa oli. Hoidettavana oli ikäviäkin eläköitymistapauksia, joihin sekoittui mukaan ammattiyhdistyksiä.
Mikä rooli pesäpalloilun parissa sinulta on mahdollisesti kokematta?
– Olisikohan sellaista? Olin tuomarina 1970-luvulla. Yhden tai kaksi kesää olin myös kirjurina. B-tyttöjen piirinmestaruus voitettiin, kun olin pelinjohtajana. Oli hienoa voittaa Kajaanin Pallokerho, joka hallitsi täällä pitkään naispesäpalloilua.
UNTO VÄISÄNEN
- Syntynyt 29.1.1959
- Seurat pelaajauralla: Sotkamon Jymy ja yli 45-vuotiaiden SM-turnauksessa Helsingin Ykköset
- Pääsarjassa loppusarjoineen 187 ottelua, 7+300 lyötyä ja 33 tuotua juoksua
- Pelannut kolme Itä–Länttä
- Lyöjäkuningas 1989 ja 1990
- Kolme Suomen mestaruutta ja yksi SM-hopea Jymyssä vuosina 1990–93
- Toimi Pesäpalloliiton puheenjohtajana 2001–2014
