Valitse sivu

Karvian Kiri ei varmasti ole kasvattanut yhtään toista niin merkittävää pesäpalloilijaa kuin Arto Ojaniemi, vaikkei Ojaniemi pelannut suomensarjaa ylemmällä sarjatasasolla. Pesäpalloilussa ei taida olla roolia, jollaista Ojaniemi ei olisi hoitanut.

Ojaniemen, 64, viimeiseksi pestiksi jäi Pesäpalloliiton toiminnanjohtajana työskenteleminen. Urakka jäi kesken muutama vuosi sitten.

– Se oli hienoa aikaa, mutta raskasta. Yritin tehdä liian paljon itse. Ne eivät ole kahdeksasta neljään paikkoja. Aina pitää olla tavoitettavissa ja hollilla ryhtyä hoitelemaan asioita. Ei kaduttanut ottaa vastaan toiminnanjohtajan pestiä, mutta terveys siinä meni. Se oli monessa mielessä myös hemmetin hienoa aikaa, kuvailee nykyisin Haapajärvellä asuva eläkeläinen Ojaniemi.

Matka lajin parissa alkoi pohjoissatakuntalaisesta Karviasta, Kankaanpään ja Kauhajoen pesäpallopaikkakuntien välimaastosta 1960-luvulla.

– Intoni oli kovempaa kuin taito. Vaikkei Karvia Pohjanmaata olekaan, sielläkin joko painittiin tai pesäpalloiltiin. Minä en paininut. Hiihtokin kuului ohjelmaan. Helsinkiin muutin siirtyessäni lukioon, Pohjois-Helsingin lukioon Tapanilaan. Puna-Mustissa pelasin suomensarjaa, kun edustusjoukkue oli pudonnut mestaruussarjassa. Se oli tyypillistä tekohengitystä. Aina vaan toinen toistaan vanhempia pelaajia tuli kokoonpanoon, Ojaniemi naurahtaa.

Tuomarinakin Ojaniemi toimi.

– Siinä hommassa mieleenpainuvin tapahtuma oli, kun sain Vihdissä Suomen cupin ottelussa pallon syötönvalvojana päähäni, muistelee tuomarinakin suomensarjan tasolla nähty Ojaniemi.

– Olin piirin pesäpallojaoston hommissa. Edesmennyt Aulis Ruhtila esitti minulle, että hae liitossa avoinna ollutta kilpailupäällikön paikkaa. Hain ja tulin valituksi. Sanottavasti en ole muita kuin pesäpalloiluun liittyviä töitä tehnyt.

Kilpailupäällikkönä Ojaniemi työskenteli vuosikymmenen 1980-luvulla. Työnkuvat vaihtelivat sen jälkeen. Palkkanauhassa luki välillä Pee-Mediat, SportUp tai Urheilukanava, mutta ainakin pääosa työajasta kului koko ajan pesäpalloilun parissa.

Suurelle yleisölle Ojaniemen työn näkyvimmät jäljet olivat lajin tulospalvelun sähköinen kehittäminen yhdessä vuonna 1981 alkaneen Ylen teksti-tv:n kanssa. Järvenpäässä Ardatan pajalla hikoiltiin muidenkin kuin pesäpalloilun tilastojen parissa.

– Pesäpalloilu sai melkoisen läpilyönnin Ylen teksti-tv:llä. Olihan se uraa uurtavaa. Pesäpalloilu oli ensimmäinen laji, joka tuotti online-yhteydellä tilastot suoraan kentiltä. Teksti-tv:llä oli aivan helkkarin iso merkitys lajille. Saimme kaikenlaiset tilastot ja pelaajat paremmin suuren kansan tietouteen. Ne olivat hienoja aikoja. Avasi yhteyksiä moneen paikkaan. Teimme kaikki Veikkaaja-lehden tilastot.

Ojaniemi ei ole missään nimessä pelkkä pesismies. Urheilu on ollut hänelle työn ohella elämäntapa.

– Pesäpalloilun tulospalveluyksikkö Ardata hoiti salibandyn ja lentopalloilun tulospalvelunkin parina vuonna kokonaan, kun talvikaudeksi tarvittiin täysipäiväistä tekemistä.

Pesäpalloilun vankkumaton asiantuntemus ohjasi Ojaniemen aikanaan myös selostushommiin. Hän oli siinäkin ensimmäisiä vahvimpaan lajiinsa keskittyneitä.

– Oli sekin mielenkiintoista aikaa, varsinkin alkuajat Ylellä. Sotkamon ja Imatran välillä pelattiin 1990-luvun alussa finaaleja. Ylen linkkiauto oli jäänyt Helsinkiin, koska siellä tapasivat Venäjän ja Yhdysvaltain presidentit. Peliä kuvattiin normaalisti, mutta lähetys ei tullut suorana. Ohjausauto ajettiin Vuokatinvaaran päälle, jossa oli lähetysmasto. Auto juuttui kiinni, eikä päässyt ylös.

– Lopullinen ratkaisu oli, että ajoin tuhatta ja sataa Rissalan lentokentälle poliisiauton vetämänä. Filmi lähti Kuopion koneella Helsinkiin, missä peli ajettiin ulos myöhäislähetyksenä. Kai se verenpaineen nousu sieltä alkoi, Ojaniemi hymähtää.

Oli Ojaniemellä välillä jännitettävääkin katsomon puolella. Hänen kahdesta lapsestaan tytär Susanne Ojaniemi pelasi näyttävän uran, joka huipentui menneenä kesänä Suomen mestaruuteen Kirittärien pelaajana. Järvenpäässä pesäpalloilun aloittanut ja vuosikymmenen Porin Pesäkarhuissa pelannut Susanne lopetti uransa 30-vuotiaana ja 12-kertaisena SM-mitalistina.

– ”Sussen” uralla oli silti ylä- ja alamäkiä. Kaverien kautta hänen lajivalintansa tuli. Susse kokeili ensin tennistä ja jalkapalloilua. Pesäpalloilu vei mukanaan siksi, että siinä pääsi tekemään asioita. Susse sanoi, ettei tykännyt jalkapallovalmentajan huutamisesta ja karjumisesta kentän laidalla, ylpeä isä kertoo.

Haapajärvellä Ojaniemen ura venyi vielä harrastuksena kommentaattoriksi Pesä-Kiilojen peleissä.

– Varmaan pikkusen yli puolet miesten sarjapeleistä olin kesällä paikan päällä, mutta katselin myös paljon junioripelejä.

Mitä haluaisit nähdä pesäpalloilun tulevaisuudessa?

– Jos utopiaa saa heittää, pitäisi jokaisella paikkakunnalla olla 200 metriä kertaa 200 metriä iso halli, jossa olisi korkeutta pelata täysipainoista peliä talvisin.

Arto Ojaniemi (toinen oik.) sai Vimpeli-palkinnon Porin Itä-Lännessä 7. elokuuta 2021. Palkinnon jakoivat Päivi Pessi-Järvenpää, Petri Pitkäranta ja Tuomo Hovila. Kuva: Lauri Heino

ARTO OJANIEMI

  • Syntynyt 19.2.1958
  • Seurat pelaajauralla: Kasvattajaseura Karvian Kiri sekä helsinkiläiset Puna-Mustat, Herttoniemen Urheilijat, Katajanokan Haukat, Roihu ja Helsinki-Pesis
  • Pesäpalloliiton toiminnanjohtaja 2007–2020

Arto Ojaniemi, kunniagallerian jäsen numero 35