Miesten pääsarjasta löytyy vuosien varrelta jo kahdeksan vähintään tuhat runkosarjajuoksua lyönyttä pelaajaa. Ensimmäisenä nelinumeroisen rajan rikkoi Hyvinkään Tahkon kasvatti Simo ”Iso-Kello” Eerikäinen, heinäkuussa 2009 vierasottelussa Kuopiossa.
– Se päivä jäi hyvin mieleen. Katsomossa oli paljon kavereitani. Onneksi rajan rikkominen onnistui nopeasti, ettei tarvittu useiden pelien aikana yrittää, Eerikäinen myhäilee.
Eerikäinen oli tuhat juoksua kokoon saadessaan vain muutamaa kuukautta vaille nelikymppinen. Pesäpalloilun huippuhetkeäkin hän joutui odottamaan uransa loppupuolelle.
– Kuuden SM-hopean jälkeen oli jo poisheitetty ajatus, että enää voittaisin mestaruutta. Olin jo jäänyt sivuun Tahkosta, kun Hannu Kalmari pyysi ennen joulua 2006 minut Riihimäen porukan harjoituksiin. Talvi Riksussa sujui hyvin, ja keväällä Jussi Viljanen houkutteli minut pelaamaan ottelukohtaisella sopimuksella Jyväskylän Kiriin. Sitten Hyvinkäällä tutut katsojat keräsivät rahaa siirtoon.
– Jotenkin kaikki loksahti kohdalleen. Se Tahkon porukka oli erikoinen joukkue. Jätkät olivat sitoutuneita ja pelinjohtaja Miika Rantatorikka osasi käsitellä meitä. Mikko Röppänen ja Valtteri Ketonen kulkivat kärjessä lujaa. Voitimme ratkaisevan viitosvälierän Nurmossa. Emme lannistuneet edes ensimmäisen finaalin häviämisestä Sotkamossa, muistelee Eerikäinen Tahkon taivalta mestaruuteen kesällä 2007.
Sotkamon Jymy katkaisi Eerikäisen edustaman joukkueen kauden seitsemän kertaa. Mestaruusvuoden 2007 lisäksi Eerikäiseltä onnistui Jymyn voittaminen vain kesän 1994 välierissä, mutta silloin kultaiset mitalit vei Oulun Lippo.
– Peleissä oli 1990-luvulla todella tunnelmaa. Vastustajien kanssa ei oltu missään tekemisissä. Eihän sotkamolaisia saanut edes moikata, vaikka olisi Helsingissä kadulla törmännyt heihin, Eerikäinen kuvailee.
Mitkä ovat urasi kolme parasta muistoa?
– Ensimmäisenä oli tietysti mestaruus 2007. Toisena vuosi 1992 ja todella pitkä ratkaisu Alajärvellä. Kolmantena kausi 1994, joka tuntui yhdeltä tähtihetkeltä koko kesä.
Vuonna 1992 Tahko rynni SM-finaaleihin voittamalla Alajärvellä ratkaisuvälierän 11 vuoroparin pelaamisen jälkeen. Kesällä 1994 Eerikäinen voitti toisen neljästä lyöjäkuninkuudestaan. Tahko pudotti sotkamolaiset välierissä voitoin 2–0 ratkaistuaan molemmat ottelut supervuoroparissa.
Vielä parikymppisenä kaksi kautta vauhtia Lohjan Kisa-Veikkojen Ykköspesiksen joukkueesta hakenut Eerikäinen sai todellakin nauttia pelaamisesta pesäpalloilun kultaisella vuosikymmenellä, 1990-luvulla.
– Kilpailu Tahkon joukkueeseen mahtumisesta oli todella kovaa. Jokerihan minusta tuli pikkuhiljaa urani varrella, kuvailee pitkään ulkopelissä mukana ollut Eerikäinen.
Kun Eerikäinen oli Tahkon kanssa ensi kertaa SM-loppuotteluissa Sotkamon Jymyä vastaan, Tahkon juoksuin 11–12 häviämän finaalin lehtereitä kansoitti Pihkalassa virallisesti 7 640 katsojaa. Tuo ottelu pelattiin 30. elokuuta 1992. Menikö silloin iho kananlihalle?
– Oli silloin uskomatonta katsella ympärilleen! Katsojiahan istui kentän tasolla monessa rivissä. Pelinjohtajamme ja myös Tahkon toiminnanjohtaja Aulis Paski puhui katastrofista, jos runkosarjan kotipelissämme oli alle 2500 katsojaa, Eerikäinen naurahtaa.
Eerikäisen uran pääsarjaotteluissa oli vuosien varrella yhteensä 1,3 miljoonaa katsojaa. Toni Kohosen päätettyä pelaajauransa voivat nykypesäpalloilijat lähinnä vain haaveilla Eerikäisen kaltaisen pelimiehen aikanaan nauttimasta julkisuudesta ja tunnettuudesta.
– En hakeutunut julkisuuteen, mutta ei se minua häirinnytkään, Eerikäinen toteaa.
Neljännen SM-hopeansa Eerikäinen saavutti Kaisaniemen Tiikereissä 1998. Millaisia muistoja pelivuodesta Helsingissä jäi?
– Se oli pelillisesti yksi parhaista vuosistani, mutta hommahan loppui harmillisesti. Minua ei niin haitannut, vaikkei palkka aina tullut sovittuna päivänä. Tein aikoinaan seitsemän vuotta lapiohommia, joista lähdin suoraan harjoituksiin tai peleihin. Kuntoilu tuli hoidettua silloin töissä. Helsingin vuonna keskityin enemmän pelaamiseen.
Eerikäinen oli pitkään ajohommissa isänsä palkkalistoilla. Yhdessä vaiheessa peliuran jatkumisen mahdollisti taksiautoilija Kimmo Mäkinen, joka palkkasi omaan autoonsa rengin tuuratessaan Simoa pelipäivinä maansiirtokuormurin ratissa.
Kuljetusalan yrittäjä Eerikäisellä on nykyisin kaksi sora-ajossa olevaa autoa ja kaksi pakettiautoa. Tahkon peleissä hän on vakituinen näky.
– Autan Pihkalassa, jos jotenkin pystyn. Katsojana ilahduttaa seurata esimerkiksi Janne Mäkelän, Juha Niemen ja Jukka-Pekka Vainionpään kaltaisten pelimiesten lyömistä. Jos jotain muutoksia kaivataan, otteluita pitäisi saada nopeutettua. Heittelystä tulee turhia taukoja ja vuoronvaihdotkin saisivat olla ripeämpiä.
Pesäpalloliiton puheenjohtaja Ossi Savolainen ja Simo Eerikäinen (vas.) Tampereen Itä-Lännessä 2022, jossa julkistettiin uudet kunniagalleriaan nimetyt jäsenet. Kuva: Juuso Koro
SIMO EERIKÄINEN
- Syntynyt 19.9.1969
- Seurat pelaajauralla: kasvattajaseura Hyvinkään Tahko, Ykköspesiksessä Lohjan Kisa-Veikot ja Riihimäen Pesis sekä Superpesiksessä Tahkon lisäksi helsinkiläinen Kaisaniemen Tiikerit, järvenpääläinen Kinnarin Pesis ja Jyväskylän Kiri
- Pääsarjassa jatkosarjoineen 22 kauden aikana 715 ottelua, 75+1229 lyötyä ja 272 tuotua juoksua
- Vuoden pesäpalloilija 2007
- Lyöjäkuningas neljästi Tahkossa 1993–95 ja 2000
- Yksi Suomen mestaruus (2007), kuusi SM-hopeaa ja yksi SM-pronssi
- Pelannut kuusi Itä–Länttä vuosina 1993–2001
