”Täss on Aino Liimatainen, Suomen paras pallonainen”, riimiteltiin 1930-luvulla. Pesäpalloilun kehittäjä Lauri ”Tahko” Pihkala vierasti naisurheilua. Silti pesäpalloilu oli ensimmäinen palloilulaji, jossa käynnistettiin naisten valtakunnallinen kilpailutoiminta.
Ensimmäisen naisten Suomen mestaruuden voitti Lahden Mailaveikot vuonna 1931. Vuotta myöhemmin tittelin vei nimiinsä Helsingin Pallonlyöjät. Sitä seuranneista viidestä SM-kullasta neljä meni Tampereen Pyrinnön naisille. Vuoden 1934 mestari oli Pyrinnön hopeisille mitaleille jättänyt Viipurin Pallonlyöjät.
Jo vuoden 1933 mestarijoukkueeseen kuulunutta Aino Liimataista kuvailtiin sisäpelissä hyväksi lyöjäksi, ulkopelissä vahvakätiseksi heittäjäksi ja yleensäkin nopeaksi. Ulkokentällä hän oli polttaja tai koppari, joita molempia oli tuohon aikaan joukkueessa vain yksi!
Pyrinnön ja Liimataisen viisi naisten SM-mitalia saivat tamperelaista jatketta Pyrinnön vuonna 1947 saalistamana SM-pronssina ja sen jälkeen vasta 1983 Mansen Pesäpallon pronssimitaleilla. Mansen Pesäpallo oli Suomen mestari 1984 ja Manse PP 2017, joten vain kolmasosa tamperelaisista naisten SM-kultamitaleista on voitettu ilman Aino Liimataista.
Uuraisilla syntynyt Aino Ingrid Lucilla Ingeborg Liimatainen osallistui vuonna 1932 pesäpallo-otteluun Tampereen Mailapoikien joukkueessa, joka voitti Toijalan Palloveikot juoksuin 16–1.
Aamulehti kirjoitti tuolloin: ”Lottasprintteri Liimatainen oli kentän paras”. Pari viikkoa aiemmin hän oli juossut 100 metriä aikaan 13,6. Vuonna 1933 Liimatainen oli Suomen 12 parhaan naispikajuoksijan joukossa.
Liimataisen pesäpalloura jatkui Tampereen Pyrinnössä vuonna 1933. Hän oli joukkueen kapteeni ja pelasi kopparina. Pyrintö voitti loppuottelussa vuoden 1931 mestarin Lahden Mailaveikot. Vuonna 1935 loppuotteluun Tampereelle saapui Pieksämäen Palloilijat Kaisa Parviaisen johdolla. Parviainen saavutti 1948 keihäänheitossa olympiahopeaa. Tampere vei mestaruuden. Seuraavan vuoden kultamittelössä olivat Pieksämäellä vastakkain samat seurat. Tampere voitti tasaisen ottelun 2–1. Aino Liimatainen löi voittojuoksun.
Kausi 1937 oli Liimataisen viimeinen pesäpallokentillä. Hän jättäytyi jo pois joukkueesta, mutta palasi kahteen viimeiseen otteluun. Liimataisen neljäs kultamitali sinetöityi Pyrinnön voittaessa loppuottelussa Viipurin Pallonlyöjät.
Aino Liimatainen oli nopea, hyvä lyöjä ja hänellä oli erinomainen heittokäsi. Huutosakki vertasi häntä Keihäs-Mattiin (olympiavoittaja Matti Järviseen).
Liimatainen työskenteli toimistosihteerinä Valtionarkistossa. Hänen harrastuksensa oli kielten opiskelu ja politiikan seuraaminen.
Aino Liimatainen lyömässä Helsingin Pallonlyöjien lukkari Lempi Hartikan syötöstä vuonna 1933. Jutun kuvat: Aino Liimataisen lähiomaiset, valokuvat on luovutettu Suomen Urheilumuseolle ja Suomen Pesäpalloliitolle v. 2021.
Tampereen Pyrinnön vuoden 1933 mestarijoukkue. Eturivissä vasemmalta Liisa Salmi, Suoma Kaipola ja Valma Hakala. Keskirivissä Tarja Wahlman, Eeva Peltonen ja Majlis Arasalo (Ahlfors). Takarivissä Marjatta Lietsamo (Lindstedt), Aino Liimatainen ja Laina Lahtinen.
AINO LIIMATAINEN (vuodesta 1937 Valtonen)
- Syntynyt 10.5.1913 Uuraisilla ja kuollut 20.6.2002 Tampereella
- Seurat pelaajauralla: Tampereen Mailapojat ja Tampereen Pyrintö
- Saavutti pelaamiensa viiden SM-sarjakauden aikana neljä Suomen mestaruutta ja yhden SM-hopean
