Uran alkaessa työympäristö oli hyvin toisenlainen.

– Ei silloin mitään sähköposteja ollut. Puhelimella soiteltiin ja puhelimeen vastattiin, kun asioita hoidettiin. ”Postitustalkoot” olivat aika ajoin myös melkoisia ponnistuksia. Kaikki kirjallinen materiaali tuli lähettää postitse, kun ei muitakaan keinoja ollut. Teleksiä (kaukokirjoitin) käytettiin, kunnes faksit yleistyivät, Koukkari hymähtää.

35 vuoden aikana pesäpallo koki jopa historiansa suurimpia mullistuksia, joita Koukkari on päässyt seuraamaan aitiopaikalta.

– 80-90-luvuilla pesäpallolla meni lujaa, oli Superpesistä ja (markkinointiyhtiö) P-Medioita. Meillä oli paljon työntekijöitä, jotka puhalsimme yhteen hiileen ja teimme tiimityötä.

– Vuosien saatossa maailma on muuttunut paljon. Vielä viime vuosinakin on saanut opetella useiden sähköisten järjestelmien käyttöä.

Vuosikymmenet kätkevät sisäänsä valtavan määrän muistoja ja tarinoita. Ennen kaikkea Koukkari nostaa esiin arjen pienet ilonaiheet, joilla on ollut sitäkin suurempi vaikutus.

– Suurimman ilon on aina saanut siitä, että on voinut olla seuralle tai toimijalle avuksi, oli sitten kyseessä kuinka pieni asia tahansa. Seuratoimijan tyytyväisyys ja kiitokset lämmittävät. Niistä on usein ammentanut voimaa omaankin arkiseen tekemiseen.

Helena Koukkari perehdyttää vielä seuraajaansa muutamana päivänä loppuvuodesta. Jatkossa on seuraavien vuoro kantaa vastuuta.

– Kiitos kaikille, joiden kanssa on saanut tehdä vuosien varrella töitä. Jatkakaa samaan malliin ja unohtakaa turha negatiivisuus. Pesäpallo on hieno laji ja iloinen asia, joka tuottaa paljon elämyksiä lajin parissa toimiville, Koukkari päättää.

Pesäpalloliitto kiittää Helena Koukkaria lämpimästi vuosikymmenten ansiokkaasta työstä kansallispelimme parhaaksi.