Yksi ympyrä on sulkeutunut, sillä Maila-Jusseista kaikki alkoi. Perhe innosti mukaan toimintaan ja tuki harrastamista, mutta kasvattajaseuralla oli oma merkittävä roolinsa. Marttala sai laadukkaat eväät elämänmittaiselle matkalle pesäpallon parissa.

Pelaajaura alkoi juniorivuosien menestyksestä. A-poikien Itä-Länteen Marttala sai kutsun kahdesti ja pokkasi Lännen ykköspalkinnon kotikentällään 1992. Vakuuttava kolmospolttaja sai erityiset kehut loistavista vaihtolyönneistään. Pian tämän jälkeen toteutui seuraava suuri unelma, kun Marttala murtautui Maila-Jussien superpesisjoukkueen pelaavaan kokoonpanoon kotiottelussa Kiteen Pallo -90:tä vastaan 5.7.1992. Debyytti 2184 kotikatsojan edessä päättyi komeasti 6-5-voittoon. Samassa joukkueessa pelasivat mm. 10 Itä-Lännen Jan Hautala ja Jari Tyynelä.

– Kun nousin Superpesikseen 1992, sain heti ulkopelissä vastuuta. Pääsin etukentälle oudolle paikalle (kakkosvahti), jossa en ollut juuri pelannut. 1993 starttasi ura pääsarjassa ihan kunnolla, Marttala kertoo.

– Neljä SM-pronssia tuli voitettua ja oltua jokaisessa seurassa isossa roolissa. Pääsin joukkueisiin, joissa osattiin ottaa pelaajista hyöty irti ja annettiin pelaajille isosti vastuuta. Sain olla mukana hyvissä joukkueissa, Marttala kiittelee.

Tilastojen osalta parhaaksi jäi kausi 1997. Marttala noteerasi loukkaantumishuolien jälkeen Superpesiksen parhaan kärkilyöntiprosentin (76,4 %), takoi tilastossa viidenneksi oikeuttaneet 165 kärkilyöntiä ja sijoittui etenijätilastossa kymmenen kärkeen (35 tuotua).

Uran seitsemäs superpesiskausi 1998 jäi viimeiseksi Maila-Jusseissa. Matka jatkui Jyväskylän Kiriin, Koskenkorvan Urheilijoihin, Nurmon Jymyyn ja Ulvilan Pesä-Veikkoihin. Väliin mahtui myös kausia Ykköspesiksessä, mutta se ei pelaajan luonnetta muuttanut. Kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen Marttala eli otteluissa tunteella antaen joukkueelleen kaikkensa.

– Tunne ei ole vieläkään kadonnut mihinkään, mutta ehkä laantunut – olen oppinut ottamaan rennommin. Joissain joukkueissa jo Maila-Jussien aikaan roolikin oli suunniteltu sellaiseksi, että minä ja (Marko) Honkola hämmensimme pakkaa. Olimme piikki lihassa vastustajien tähtipelaajille, mutta kohtuullisen oikeudenmukaisesti se taisi mennä.

– Hienoja vuosia ne olivat pelaajana. En usko, että kovin moni muukaan väittää vastaan, joka on ne kokenut. Eivät sinne kaikki pääse, vaikka halukkaita varmasti riittää. Pitää osata arvostaa, että on saanut tällaisen uran tehdä.

Pelaajauralta asteittain pelinjohtajaksi

Etenemistä pelaajauralla on tukenut toiminta muissakin rooleissa. Pesäpalloperheessä kasvanut Marttala tottui jo juniori-iässä tekemään monipuolisesti kaikenlaista lajin parissa.

– Olin jo nuorempana C-poikana mukana valmentajana, kun oma isä toimi joukkueenjohtajana. Tuomariura alkoi vähän aiemmin. Ensimmäiselle leirille lähdin Kiteelle 1985. Äiti oli perustajia Maila-Jussien kuuluisassa äitikerhossa, joten pesäpallo oli koko perheen juttu. Sydän sykki Seinäjoelle ja pesäpallolle.

Pelaajauran loppu ja uuden tien alku menivät osin limittäin. Monipuolinen tausta antoi olettaa jatkoa lajin parissa, kuten lopulta kävikin.

– Ei se silti ihan selvää ollut, mutta paljon on tullut oltua monessa mukana. Siitä on etua. Eri roolit – pelaajana, tuomarina, valmentajana – tukevat toisiaan. Paljon helpompaa on olla kentällä, kun ymmärtää peliä myös toisesta näkökulmasta, Marttala painottaa.

Tyynelän Pasin (nykyinen Vimpelin Vedon kakkospelinjohtaja) kanssa olimme samassa superpesisjoukkueessa jo 1992. Pelaajaura kesti monta vuotta ja siinä tarttui mukaan monenlaista oppia, kuten väärien huutajana kaarella. Pelaajana itselläni oli merkittävä tehtävä eritoten ulkopelissä, Marttala lisää.

Neljän kauden aika Ulvilan Pesä-Veikkojen luotsina huipentui sarjanousuun ja Ykköspesiksen vuoden pelinjohtajan titteliin 2009. Superpesiksessä Marttala toimi Koskenkorvan Urheilijoiden viuhkassa 2012. Kausi päättyi kuitenkin pettymykseen, kun runkosarjan kolmonen hävisi kolme viimeistä otteluaan ja kärsi kirvelevän tappion puolivälieräsarjassa raahelaiselle Pattijoen Urheilijoille voitoin 2-4.

Miesten Ykköspesiksen vuoden pelinjohtaja 2009 Jukka Marttala kertasi mennyttä kautta pesäpallokauden päätösristeilyllä Riku Riihilahden haastattelussa. Kuva: Niilo Hirvonen

Pelin ymmärtäminen tukena tuomaritoiminnassa

Uusin aluevaltaus on toteutunut kahden edellisen vuoden aikana. Marttala nimettiin superpesistuomariksi 2020 ja pelituomari Jari Saarasen pariksi ensimmäiseen miesten superpesisotteluunsa, Vimpelin Veto vs. Kiteen Pallo -90, syöttötuomariksi 6. kesäkuuta 2021.

– Monta vuotta houkuteltiin Superin tasolle, nyt siitä sitten tuli totta. Työskentely JymyJusseissa ei tätä estänyt, mutta poisjäänti toimitusjohtajan tehtävästä helpotti lähtemistä mukaan superpesistuomariksi.

Pelaajauran lisäksi Marttala on nyt toiminut miesten Superpesiksessä myös pelinjohtajana ja syöttötuomarina.

– Sen voin sanoa, että joskus tuli itsekin annettua tuomareille. Nyt on saanut itse olla enemmän rauhassa tuomarina. Pelaajat tietävät, kuinka arvostamme heidän tekemistään ja kuinka paneudumme otteluihin, Marttala sanoo.

– Pelaajana näkee tilanteet eri tavalla. Tuomarin pitää myöntää, jos on ollut väärässä, Marttala muistuttaa.

Onnistuminen syöttötuomarina lähtee perusasioista. Marttala haluaa antaa pelaajien pelata ja tekee itse parhaansa, jotta oikeudenmukaisuus toteutuu.

– Suurin kalabaliikki syntyy siitä, jos ei näe lyöntiä. Syöttö on monesti tulkinnanvaraisempi, aina joku on siitä eri mieltä. Kauden aikana taisi olla vain yksi tai kaksi lyöntiä, joita en nähnyt. Olikohan heti toisessa pelissä, kun Mikko Kanala iski kovan pommin kakkosrajaan. Video lähti pyörimään Vedon somessa, mutta sekin tuomio meni oikein.

– Syöttötuomarina pitää olla kaiken aikaa mukana pelissä. Aina pitää tietää, mitä tapahtuu. Hyvä syöttötuomari osaa lukea peliä ja kuuntelee, mitä kaarella puhutaan.

Pikaistuksissaan äänenpainot saattavat puolin ja toisin nousta, kun otteluissa eletään tunteella mukana. Marttala on kaikissa rooleissaan korostanut erimielisyyksien jäävän kentälle.

– Aina on tultu toimeen, vaikka joskus on kovastikin sanottu, kuten aikoinaan (syöttötuomari) Ari Kiviniemen kanssa. Aina ne (tilanteet) ovat jääneet pelikentälle eikä niitä ole jälkikäteen vatvottu. Se pitää kaikkien ottaa huomioon, Marttala painottaa.

Maila-Jussien pelaajapoluilta mahdollisuuksia niin tyttö- kuin poikajunioreille

Paljon pesäpallon nähnyt Marttala on nyt palannut juurilleen. Seinäjoen Maila-Jussit etsi toiminnanjohtajaa ja löysi sellaisen omasta kasvatistaan.

– Nyt on laadukas organisaatio, jonka kanssa tehdä töitä. Seurassa on iso määrä eri osa-alueiden osaajia ja johtokunnassa on jaettu vastuuta. Kokonaisuus on hallussa ja toimintaa kehitetään monipuolisesti, Marttala iloitsee.

Pesäpallo juhlii 100-vuotista taivaltaan tänä vuonna. Myös Seinäjoen Maila-Jusseilla on juhlavuosi, kun seuran perustamiskokouksesta tulee Mailan päivänä 17. toukokuuta kuluneeksi 90 vuotta. Nykyään Maila-Jussit on noin 600 lisenssillään yksi Suomen suurimmista pesäpalloseuroista, joka tunnetaan monipuolisesta ja laadukkaasta toiminnastaan. Kaikki lisätiedot mahdollisuuksista olla mukana löytyvät seuran nettisivuilta www.smj.fi.

– Hyvä ”tatsi” on toimintaan tällä hetkellä. Mukaan on saatu myös markkinoinnin taustaryhmää ja idearyhmää – nuoria aikuisia merkittävissä yrityspuolen tehtävissä. Kun vierellä on entisiä pelaajia, jotka toimivat nykyisin yritysmaailmassa, ei tarvitse jäädä yksin hautomaan ajatuksia. Lisäksi mukana on vanhaa kaartia ja pari vanhaa puheenjohtajaakin, kuten varmasti äänekkäimpänä Tappi (Tapio) Ristilä, Marttala kiittelee.

Tuttuakin tutumpi pesispyhättö. Kotijoukkue Areena Seinäjoella oli edellisen kerran Itä-Länsi-tapahtuman näyttämönä 2019. Kuva: Lassi Karvonen

Huippupesäpalloa edustaa naisten superpesisjoukkue Jussittaret, joka tuo seuralle merkittävää näkyvyyttä. Samaan hengenvetoon Marttala muistuttaa seuran erityisestä ilonaiheesta, valtavan suositusta lasten ja nuorten toiminnasta eri tasoilla.

– Jussittaret on seuralle loistava keulakuva ja antaa hyvän pohjan. Sen ohessa tavoitteemme on saada naisille joukkue suomensarjan lisäksi Ykköspesikseen. Naisten Superpesis on tärkeä osa seuraa, mutta kolme neljäsosaa toiminnasta on junioritoimintaa. Ensi kesän leiri (valtakunnallinen C-ikäisten Nuorisoleiri 25.-30.7.2022) on sitten oma juttunsa.

– Rönsyilemään ei pidä lähteä, vaan rakentaa ensin pohjat kuntoon. Pikkuhiljaa tuomme lisää toimintoja mukaan.

Myös miesten puolella Maila-Jusseilla on eri superpesisseuroissa liki parikymmentä omaa kasvattia, kuten Suomen mestaruutta Manse PP:n paidassa juhlineet Juuso Myllyniemi ja Juha Niemi sekä kokenut Veli-Pekka Yli-Hirvelä. Lisää on tulossa, sillä vahva pelaajapolku syöttää uusia tähtiä aikuisten sarjoihin.

– Miesten puolta on tarkoitus hilata ylöspäin, jotta omille junioreille saadaan pelipaikkoja. Parin-kolmen vuoden aikana tavoite on nostaa joukkue Ykköspesikseen. JymyJussien sopimuspelaajia olemme saaneet muihin ykköspesisseuroihin, mutta rooli on silloin usein jäänyt pienemmäksi, mikä ei välttämättä palvele pelaajan etua, Marttala näkee.

– Miesten Superpesikseen pääsystä emme haihattele turhia toiveita, se rooli on JymyJusseilla. Me keskitymme kasvatustyöhön, oma ykköspesisjoukkue olisi ponnahduslauta Superiin. Nyt ei oikein ole pelaajapolkua B-pojista eteenpäin ja selkeästi tiettyä seuraa, johon mennä. Pitkässä juoksussa on kaikkien etu, että meillä olisi Superpesis ja Ykköspesis samalla paikkakunnalla. Tyttöjen puolelle rakennamme vastaavaa polkua, Marttala avaa.

Uusin aluevaltaus: Jukka Marttala esiintyi jo julkisuudessa myös softball-maajoukkueen joukkueenjohtajan roolissa.

Pesäpallo koko perheen yhteinen asia

Urheilussa unelmien toteuttaminen vaatii oma tahtoa, taitoa ja osaamista, lahjakkuutta sekä valmiutta tehdä töitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Oma merkittävä roolinsa on aina taustavoimilla sekä seuralla, joka antaa mahdollisuuksia onnistua ja kehittyä. Niistä mahdollisuuksista Jukka Marttala pääsi osalliseksi Seinäjoen Maila-Jusseissa ollessaan juniori-ikäinen.

Mikä hienointa, Marttala on nyt itse aitiopaikalla takaamassa tuleville sukupolville yhtä hienoja kokemuksia ja elämyksiä liikunnan ja urheilun parissa. Omassa elämässä työ Seinäjoen Maila-Jussien toiminnanjohtajana on unelmaduuni, joka jatkaa hienoa pesäpallouraa.

– Suhde on intohimoinen. Vaihtoehtojakin oli, mutta silloin, kun SMJ:stä yhteydenotto tuli, ei ihan hirveästi joutunut pohtimaan. Seuran toiminnassa olen ollut mukana jo vuodesta 1979 ja lajista tykkään niin paljon. Nyt saa avoimesti antaa kaikkensa Maila-Jusseille, Marttala herkistyy.

– Sopimus allekirjoitettiin jo ennen juhannusta, mutta päätimme, että pelataan pelit rauhassa pois ja tiedotetaan sitten, Marttala kertoo.

Samalla pesäpallo on koko perheelle iso asia. Vaimo Sanna Marttala on ansioitunut jo pitkään Maila-Jussien toiminnassa, hoitanut seuran nuorisotiimin talousasioita sekä toiminut joukkueenjohtajana tyttöjen Superpesiksen ja naisten suomensarjan joukkueissa.

– Se on äärettömän iso asia. Ei tätä työtä pystyisi tekemään, jos siinä ei olisi koko perhe matkassa, Marttala huomauttaa.

Pesäpallo on koko perheen juttu. Kia ja Vilma Marttala toimivat airueina Seinäjoen Itä-Lännessä 2019. Kuvassa Kyösti Mäkimattila tulkitsee Maamme-laulun. Kuva: Tomi Natri

Samoin perheen nuoret, Kia Marttala ja Vilma Marttala, pelaavat, toimivat tuomareina, valmentavat, ovat mukana seuratoiminnassa sekä innostuvat kaikin tavoin pesäpallosta – aivan kuin Jukka Marttala omassa nuoruudessaan.

– Joku juttu siinä on, että molemmat tyttäreni, Kia ja Vilma, ovat tulleet aktiivisesti toimintaan mukaan – ilman, että on tarvinnut kysyä tai ohjata. He pelaavat ja tuomitsevat otteluita, ovat olleet meidän nelikkomme mukana Superpesiksessä pesätuomareina. Maila-Jussien junioripäällikköön (Aino-Kaisa Mantere) he ottivat itse yhteyttä ja ilmoittautuivat ympärivuotisen pesisliikkarin ohjaajiksi.

– Verenperintönä tämä tuntuu kulkevan, mikä on todella hienoa. Pesäpallo on meille koko perheen yhteinen asia niin kuin itsellenikin oli, kun kansallispeli hyvin nuorena vei mennessään elämänmittaiselle matkalle, Marttala päättää.