Valitse sivu

Jyväskylä tunnetaan pesäpallokaupunkina. Kansallispelin salat omaksuttiin 1960-luvulla jo nuorena, kun Kortteliliiga veti puoleensa pitkälti toista sataa junioria.

– Samanikäisten kavereiden kanssa lähdin toimintaan mukaan. Keskellä korttelia oli puisto, jonne keräännyimme pelaamaan. Jääkiekkoa pelasimme talvet ja pesistä kesät, Pitkänen kertoo.

– 13-vuotiaat olivat nuorin ikäluokka silloin. Pesäpallokaupungissa, kun olimme, Kiri oli luonteva valinta. Ensimmäisellä leirilläni olin maakuntajoukkueen mukana Suurkisoissa 1966 ja osallistuin tekniikkakisoihin – tekniikkakisat olivat iso juttu silloin, Pitkänen jatkaa.

Kakkoslajiksi vakiintui myöhemmin koripallo, jonka parissa Pitkänen on myös ansioitunut niin tuomarina kuin eri luottamustoimissa.

– Talviharjoitteluna pelasimme koripalloa, siihen aikaan pesäpallo oli tyystin kesälaji. ”Voikkaopena” (liikunnanopettaja) toimi siihen aikaan Jyväskylässä opiskellut urheilusuuruus Matti Kokkonen (Johanna Viidan muistokirjoitus Keski-Uusimaa-lehdessä).

– Pesis tuli kuitenkin selkeästi ensin. Pelaajia riitti suurista ikäluokista paljon, pelkästään Jyväskylästä oli useita joukkueita. Voitimme Kirin joukkueella Ilvesten eli A-poikien Suomen mestaruuden 1971. Mukana oli useita nimekkäitäkin pelaajia, kuten Timo Hakala, Raimo Hirvi ja Antero Östman. Tuon joukkueen kanssa pidämme yhä yhteyttä ja tapaamme säännöllisesti, osa tosin on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

Viime vuonna joukkue juhlisti ikimuistoista mestaruutta, kun siitä tuli kuluneeksi 50 vuotta. Pitkäsen pelaajaura ei kuitenkaan jatkunut aikuisten sarjoissa ylimmille sarjatasoille.

– Jokerisääntö tuli kannaltani liian myöhään, Pitkänen hymähtää.

Pelaajan rooli ei kuitenkaan ole ainoa tapa yltää Superpesikseen. Sen Pitkänen huomasi tulevina vuosina.

Jyväskylän Kiri voitti A-poikien Suomen mestaruuden 1971. Joukkue pitää yhä yhtä, kuten mestaruuden 50-vuotisjuhlakuvasta käy ilmi.

Tuomaritoiminnasta löytyi oma juttu

Armeijan jälkeen opiskelut veivät mukanaan kauppakorkeakouluun Helsinkiin. Kun pääkaupungissa pesäpallon asema ei enää ollut niin vahva, koripallo tuli isommin mukaan kuvaan. Kauppakorkeakoulun liikuntasalin vuorolla kävivät jopa koripallon liigapelaajat “höntsäämässä.”

– Palasin takaisin Jyväskylään 1977. Siellä oli koripallon tyttöpelaajia niin paljon, että minuakin pyydettiin valmennustehtäviin, Pitkänen kertoo.

Ura valmentajana jäi lyhyeksi, mutta sen aikana Pitkänen teki yhden merkittävimmistä päätöksistään urheilun saralla.

– Ajattelin ilmoittautua tuomarikurssille, jotta osaisin vähän kommunikoida tuomareille paremmin tietyissä tilanteissa. Suoritettuani koriksen tuomarikortin aloin miettiä, miksi en tekisi samoin pesiksen puolella. Sitten tuomaritoiminta vei mennessään. Pelaajana en yltänyt Superpesikseen, mutta tuomarina se onnistui.

– Menimme naimisiin 1988. Sen jälkeen jätin koripallon, kun aika ei enää riittänyt kahden lajin pääsarjan tuomaritehtäville. Viimeiset superpesisottelut vihelsin 2001.

Tuomariuralle kertyi mittaa 236 miesten superpesisottelun verran (Jouni Ojalan kokoama urakortti). Useimmin tuomariparina toimivat hiljattain edesmennyt Vesa Halonen (81 ottelussa) sekä Seppo Hjelt (44) ja Petrikki Tukiainen (41). Vuoden tuomariksi 1993 valittu Pitkänen vihelsi syöttötuomarina miesten Liitto-Lehdistö-ottelussa Jyväskylässä 1987 ja Itä-Lännessä Loimaalla 1994.

– Vesan kanssa ylsimme miesten välieriin ja vihelsimme kovia puolivälieräotteluita. Naisten loppuotteluissa olimme viidesti. Paljon muitakin hienoja otteluita mahtuu uralle – kiitollinen täytyy olla, että sen kaiken on päässyt kokemaan.

– Keski-Suomi on aina ollut vahva tuomarimaakunta. Täältä on helppo lähteä kaikkiin ilmansuuntiin eikä mihinkään ole liian pitkä matka. Paljon on saanut urallaan nähdä ja kokea eri paikkakuntien pesiskulttuuria.

Tiukkojakin tilanteita todistettiin. Menneinä vuosikymmeninä ei ollut tavatonta, että jopa poliisipartio pyydettiin stadionille tuomariston turvallisuuden takaamiseksi.

– Sellaista ei omalle uralle osunut, mutta Oulusta muistuu mieleen kuuma puolivälieräottelu Lipon naisten ja Viinijärven Urheilijoiden välillä. Pelituomari Kai Karvonen muutti kolmostuomarin tuomion ja jatkotilanteesta Viinijärvi teki ottelun voittojuoksun. Oululaisyleisö oli osin kuin joukkohysterian vallassa, Pitkänen muistelee.

– Kyllä siellä tönittiin ja potkittiinkin, Pitkänen kuvaili Helsingin Sanomille tuoreeltaan (22.8.1991).

Tärkeässä roolissa innostajana, kouluttajana ja oppi-isänä toimi vuoden tuomariksi 1982 valittu Seppo Suuronen.

– ”Suubo” oli rauhallinen tyyppi, jolla riitti tarinoita. Reissut ottelupaikkakunnille olivat ikimuistoisia. Tapana oli pysähtyä matkoilla ja kiertää kyseisen paikkakunnan kirkko, josta Suubolla oli aina tarina kerrottavanaan, Pitkänen muistelee.

– Suubo päätti uransa kauteen 1985. Me jatkoimme siitä – Pekka Käyhkö, Kalevi Lehtinen, Raimo Tuimala ja minä. Ensimmäisellä kaudellani vihelsin miesten Superpesiksessä kaksi kokeiluottelua, kuten silloin oli hyvänä tapana ja sen jälkeen vakiinnutin paikkani A-tasolla.

Oppi-isä ja oppipoika. Paavo Pitkänen ja Ossi Muurainen vihelsivät parina vielä kerran miesten suomensarjaottelussa Jyväskylän Lohi vs. Lahden Mailaveikot Koskenharjulla 19.8.2020.

Opit ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Nykyisin Tommi Nupponen on Superpesiksen kokenein pelituomari ja Ossi Muurainen kokenein syöttötuomari. Molemmat jyväskyläläiset aloittivat pääsarjauransa Pitkäsen tukemana ja opissa.

– Jatkoin uraa kaudelle 1999 sillä ehdolla, että saan viheltää Tommin kanssa syöttötuomarina ja Ossin kanssa pelituomarina. Se oli hyvä kokeilu. Ehkä heitä ei niin paljoa koeteltu verrattuna siihen, että kaksi keltanokkaa olisivat viheltäneet parina.

Uran viimeisellä kaudella 2001 Pitkänen sekä vihelsi että toimi tuomarijohtajana. Otteluita kertyi vielä seitsemän ja pelituomaripareja oli viisi – Tapani Hotakainen, Juha Niittula, Tapani Pekkarinen, Timo Päivinen ja Sami Seppälä.

Pesäpallon historian kovimmat muutokset kilpailutoiminnassa

Ennen 1990-lukua tuomarit eivät vielä olleet erikoistuneet peli- tai syöttötuomareiksi, kuten nykyisin. Pitkänen sopeutui molempiin rooleihin mukavasti. Vaikka pelituomarin tontti innosti häntä jopa enemmän, otteluita kertyi lopulta pelituomarina 57 ja syöttötuomarina 179.

– Se oli sen aikainen käytäntö, että molempia tehtäviä hoidettiin, kuten nuorisotuomarit leireillä tänä päivänä. 90-luvulle tultaessa aloimme kuitenkin miettiä, tarvitseeko sitä joka peliin vaihtaa. Kaudella 1991 vihelsimme Seppo Hjeltin kanssa kuukauden kerrallaan peli- tai syöttötuomareina, Pitkänen kertoo.

Vuosikymmenten ura on pakottanut muutenkin uudistumaan. Pitkäsen superpesisuran aikana pesäpallo on kokenut historiansa suurimmat muutokset lajin kilpailutoiminnassa.

– Hiekkatekonurmet olivat suuri mullistus pelin evoluutioon, ulkopelin roolista tuli ihan erilainen. Läpilyönnit eivät kulkeneet samoin ja virhepomput jäivät pääosin historiaan. Ulkopelissä otettiin käyttöön sumppukuviot ja sisäpelissä erikoistuminen valtasi alaa. Pesäpalloilijoista tuli todellisia huippu-urheilijoita, hyvänä esimerkkinä Vesa Liikala.

– Tuomarin kannalta hiekkatekonurmikenttä ei jättänyt vastaavaa jälkeä kuin hiekkakenttä, joten lyönnit piti yksinkertaisesti nähdä.

Pesäpallo ammattimaistui vauhdilla niin olosuhteiden kuin pelin osalta.

– Hiekkatekonurmien lisäksi stadioneita nousi eri paikkakunnille, kuten Alajärvelle, Ouluun, Seinäjoelle, Vaasaan ja Vimpeliin. Ainakin Pohjanmaalla varmaan mietittiin, ettei meillä voida tyytyä yhtään vähempään kuin naapurissa, Pitkänen hymähtää.

– Jaksopeli taas oli muutos eritoten taktisella puolella. Jaksopeli muutti pelin luonnetta, kun ensimmäisen jakson lukemat jättivät vielä ottelun voittajan täysin avoimeksi.

Kenttäkokemus apuna ja tukena luottamustehtävissä

Vankka käytännön kokemus tuki onnistumista kentän ulkopuolella. Pitkänen toimi tuomarijohtajana (silloin ”päätuomarikouluttaja”) 1999-2006 sekä Superpesiksen kilpailupäällikkönä 2005-06. Uuteen kilpailun johtoryhmän kokoonpanoon kuuluivat 1999 Pitkäsen lisäksi kilpailupäällikkö Mika Helminen, pelaajayhdistyksen edustaja Sami Sirviö, liittojohtokunnan Tero Haipus ja asiantuntijajäsen Arto Ojaniemi.

– Monelta kantilta olen lajia ja sen kehittymistä päässyt näkemään. Alku oli aika kaoottistakin, kun 90-luku päättyi pesäpallon kannalta niin kuin se päättyi.

– Välillä tarvittiin kovia päätöksiä. Koskenkorvalla minulle ja Superpesiksen toimitusjohtajalle Juha Tikkaselle tarjottiin hamekangasta, mikä toki oli hyvin asiatonta. Olimme asettaneet kotijoukkueen pelaajan peli- ja toimitsijakieltoon räpylän heittämisestä tuomaria päin. Vaikka tilanne todennäköisesti oli vahinko, pelaaja vastaa varusteistaan, Pitkänen muistuttaa.

Superpesiksen kilpailupäällikkö Paavo Pitkänen ja toimitusjohtaja Juha Tikkanen pesäpallokauden avaustilaisuudessa Helsingissä 4.5.2006.

Tuomaritoiminnassa alemmilla sarjatasoilla ja otteluvalvojana Pitkänen on jakanut oppejaan eteenpäin näihin päiviin saakka.

– Edesmennyt Keski-Suomen maakuntakouluttaja Sami Ryynänen houkutteli vielä mukaan C-tasolle 2014. Sami perusteli asian hyvin, painotti nuorten tuomareiden tukena olemista ja suostutteli minut mukaan. Nyt jäähyväisottelu tuli jo vihellettyä Koskenharjun kentällä, mutta otteluvalvojana olen lupautunut yhä jatkamaan.

Mitä tärkeimmät opit ovat, siihen 70 vuoden ikään ehtinyt ”grand old man” vastaa selkeästi.

– Pelin hallinta on tärkeää, eivät niinkään yksittäiset tilanteet. Jokainen meistä tekee virheitä, mutta niistä pitää ottaa opiksi. Miksi virhe syntyi, vaikuttivatko siihen esimerkiksi sijoittuminen tai jopa ennakointi, Pitkänen kehottaa kysymään itseltään.

– Erikoistilanteiden hallinta mittaa tuomarin todellista kykyä ja sillä hankitaan luottamus. Meneekö sormi suuhun vai pystyykö tuomaristo päättäväisiin ratkaisuihin, Pitkänen miettii.

Maallikolle pesäpallosäännöt tuntuvat usein monimutkaisilta. Sääntöjen osalta Pitkänen kehottaakin pitämään maltin matkassa.

– Esimerkiksi syöttämiseen liittyviä sääntöjä ei ainakaan enempää pitäisi tehdä vaikeammiksi ja monitulkintaisemmiksi. Linja on aina heitellyt tietyn verran tuomareiden välillä.

Kokonaisuutena Pitkänen näkee nykyisen tuomarisukupolven kohdalla paljon positiivista, mutta muistuttaa koko lajiyhteisöä asiallisesta suhtautumisesta erityisesti nuoriin tuomareihin.

– Olen usein sanonut, että onneksi omana aikana ei ollut sosiaalista mediaa. Niin paljon hyvää kuin se onkin tuonut mukanaan somella on myös ikävämpi puoli ja se voi olla ankara erityisesti nuorille aloitteleville tuomareille. Meillä on paljon lupaavia tuomareita, joille tuomariura on hieno mahdollisuus. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee tekemään mahdollisuuksista totta ja toteuttamaan unelmiaan pesäpallon parissa, Pitkänen päättää.

Paavo ”Paso” Pitkänen täyttää 70 vuotta lauantaina 29. tammikuuta.