Maaningalla jouluaattona 1964 syntynyt Matti Iivarinen sai ensimmäiset pesäpallo-oppinsa paikallisen seuran Maaningan Mahdin riveissä. Mieleenpainuneita valmentajasuuruuksia olivat nuorten parissa ansiokasta työtä tehneet Pauli Hujanen sekä siilinjärveläinen Tapio Korhonen, kuten Iivarinen muisteli Polttolinja-sivuston haastattelussa kesällä.
Aikuistuttuaan Iivarinen debytoi mestaruussarjassa Siilinjärven Ponnistuksen paidassa 1983-84. Siirrosta Alajärven Ankkureihin kaudelle 1985 alkoi 11-vuotinen yhtäjaksoinen taival, jonka aikana Etelä-Pohjanmaan Järviseudulle hyvin kotiutunut huippulukkari ylsi pelaajauransa merkittävimpiin mainetekoihin. Juonikas ja nopeaa tempoa lautasen äärellä pitänyt Iivarinen pelasi lukkarille harvinaislaatuisemmin sisäpeliä numerolla 1.
Satunnaiset kommentit lehtiartikkeleista kertovat Iivarisen suuruudesta: ”Hemmetin kova jätkä”, ”ovelat syötöt ja pidätetyt”, ”nautittavaa katseltavaa”, ”piti vastustajaa talutusnuorassaan”, ”pyöritti tahkolaisia kuin nisupoikia”, ”vastustajien kauhu ja pelon aihe”, ”pyöritteli vauhtimyllyä ja nosteli korkeita tolppia.”
Matti Iivarinen muistetaan aikansa huippulukkarina, joka piti ajoittain valtaisaa tempoa lautasen äärellä. Kuva: Arkistokuva / Tapani Tallbacka
Iivarinen voitti pelaajana kaksi Suomen mestaruutta Ankkureissa 1988-89, pelasi 11 Itä-Länttä ja seitsemän Liitto-Lehdistöä sekä pokkasi kaksi vuoden lukkarin pystiä 1987 ja 1989. Pelaajauralta löytyy myös linkki tulevaan. Iivarinen arvostettiin Lehdistön kakkospalkinnon saajaksi Tampereen Liitto-Lehdistö-ottelussa 1989.
– Tampere ja Hämeen pesäpalloilu on Liitto-Lehdistönsä ansainnut. Onhan hämäläinen miesten pesäpalloilu hyvässä nousussa, kuuluivat perustelut järjestelyoikeuksien myöntämisestä Tampereelle (Helsingin Sanomat, 5.6.1989).
Pelaajaura jätti paitsi tukun hienoja muistoja myös paljon arvokasta oppia, jota Iivarinen on pystynyt hyödyntämään myöhemmin tehtävissään pelinjohtajana.
– Kuitenkin sama peli on kysymyksessä. Itse olen ajatellut, että pelaaminen on ollut yksi osa tätä touhua. Ihan varmasti sieltä on yrittänyt ammentaa erilaisia juttuja. Sitten kehitys kehittyy ja peli menee eteenpäin, siinä on yrittänyt pysyä mukana.
– Kyllä sillä pelaajataustalla merkitys on ollut, ainakin omalla kohdallani. Ajattelen, miltä minusta on silloin pelaajana tuntunut ja miten minä olen silloin suhtautunut pelinjohtoon. Sitten olen sitä kääntänyt vähän toisinpäin ja miettinyt, millainen pelinjohtaja minun pitäisi olla, miten pelaajat kokevat minut ja miten minä voin siinä olla tukena, Iivarinen sanoo nyt.
Pelinjohtajauralla lopulta huippujoukkueisiin
Pelaajauran viimeiseksi suunniteltu vuosi jäi torsoksi talven sairastelun vuoksi. Iivarinen pelasi vielä 2000-luvulla lähinnä jokerin roolissa Ykköspesistä ja jopa lukkarina Ankkurit-Kankaanpään Maila -ottelussa 19.7.2008.
Matka jatkui pelinjohtajana. Iivarinen luotsasi Ankkureiden joukkueita eri sarjatasoilla yhteensä 13 kauden ajan huippuhetkinä poikien Suomen mestaruus 2004, Ykköspesiksen voitto ja nousu Superpesikseen 2011 sekä vuoden pelinjohtajan tittelit poikien Superpesiksessä 2003-2004 ja miesten Ykköspesiksessä 2011.
Arvo-otteluvoitto pelinjohtajana toteutui Joensuun Kerubi-Stadionilla 2018, kun Iivarisen luotsaama Itä kukisti Lännen 2-0 (4-1, 2-1). Kentän parhaana palkittiin tuttu pelaaja vuosien ajoilta, Ankkurit-kasvatti Janne Kivipelto. Jannen isä Taavi Kivipelto oli voittamassa Iivarisen kanssa Suomen mestaruuksia Ankkureissa 1988-89. Kuva: Lassi Karvonen
Pattijoen Urheilijoissa Raahessa voitetun SM-hopean 2006 jälkeen seuraavaa SM-mitalia piti odottaa liki näihin päiviin saakka. Iivarinen luotsasi KPL:n mitalikantaan 2018-19 ennen kuin kirkkain unelma toteutui Manse PP:ssä, jonka seurahistorian ensimmäinen kausi miesten Superpesiksessä meni totuttelun piikkiin. Sen sijaan kaudelle 2021 kasattiin jalkeille todellinen tähtisikermä. Syntyi paljon puhetta ja epäilyä isojen egojen mahtumisesta samaan joukkueeseen.
– Lähtökohta suuren yleisön silmissä oli tuon tyylinen ja itsekin sen tiedosti. Alusta pitäen oli tosi vahvasti sellainen olo, että he tietävät ihan varmasti, missä menemme. Hyvin pitkälle se menikin niin, enkä hirveästi energiaa tällaisen asian miettimiseen laittanut, Iivarinen toteaa.
– Moni oli jo ennen tätä syksyä henkilökohtaisesti menestynyt ja ollut mukana sellaisissa joukkueissa, jotka ovat menestyneet. He kyllä tietävät, miten se homma menee. Siellä ei voi ruveta sooloilemaan, vaan kyse on yhteispelistä ja joukkuepelistä. Sitä kautta syntyy voima menestyä. Hyvin pitkälle se menikin niin, Iivarinen kertaa.
Manse pelasi runkosarjan ykköseksi rasitteenaan ainoastaan viisi tappiota, mutta hukkasi pisteitä lopussa ottamalla viimeisestä kahdeksasta ottelustaan vain kaksi kolme pisteen voittoa. Näin panoksia jäi vielä päätösotteluun Vimpelin Vetoa vastaan. Manse napsi tarvittavan jaksovoiton ja lähti paalulta pudotuspeleihin, joissa se kohtasi heti alkuun yllättäviä vaikeuksia valittuaan puolivälierävastustajakseen Imatran Pallo-Veikot. Tämän jälkeen kurssi muuttui, vaikka marginaalit olivat paikoin hurjan pienet. Manse joutui selkä seinää vasten -tilanteeseen seuraavaksi vasta viidennessä loppuottelussa, jota joukkue vahvasti dominoi.
Joskus joukkueen peli sujuu kuin tanssi ja toisinaan se voi olla melkoista tervanjuontia, vaikka pisteitä tarttuisikin matkaan. Kokenut Iivarinen muistelee mielellään tilanteita, joissa pelinjohtajan ja pelaajien välinen yhteistyö toimii parhaiten.
– Joskus tulee niitä hetkiä, että peli kulkee tosi hyvin. Yhtenä osasena on sitä viemässä eteenpäin ja aistii pelaajista, että heillä on sellainen sopiva fiilinki siinä ja pystyvät rennosti pelaamaan.
– Monesti siihen liittyvät hetket, joissa huomaa ihan yksittäisistä pelaajista, että yhteistyö juuri sillä hetkellä on parhaimmillaan ja ”puhumme samaa kieltä”. Siinä ei tarvitse paljoa muuta kuin toisia vähän katsella, että teepäs näin ja noin, niin homma toimii. Ne ovat parhaita hetkiä.
Alajärvellä vaikuttaneilla pelinjohtajilla oli tänä syksynä aihetta juhlaan. Ankkureiden kasvateista Jarkko Pokela luotsasi porilaisen Pesäkarhujen naisjoukkueen Suomen mestariksi ja Jukka Mäkinen johdatti Imatran Pallo-Veikot miesten Superpesiksen pudotuspeleihin 28 vuoden tauon jälkeen. Ilkka-Pohjalainen uutisoi lokakuun alussa ”viuhkavelhojen kokoontumisajosta”, tunteikkaasta kohtaamisesta Kitron stadionilla. Paikalla olivat tuoreiden mestareiden lisäksi Ankkurit-legenda, pelinjohtajana tuplamestaruutta 1988-89 yhdessä lukkari Matti Iivarisen kanssa juhlinut Pekka Peltomäki sekä toinen seuran kasvatti, Vimpelin Vedon 45 vuoden tauon jälkeen Suomen mestariksi 2010 luotsannut Risto Ojanperä.
Paavolan koulussa luokanopettajana 31 vuotta työskennellyt Iivarinen sai myös aivan omat juhlallisuutensa. Koulu, oppilaat, kollegat sekä Alajärven Ankkurit muistivat mestaripelinjohtajaa upeilla kunnianosoituksilla.
Unelmien kausi huipentui Suomen mestarina ja vuoden pelinjohtajana
Koronaviruksen aiheuttama poikkeusaika löi leimansa vielä pesäpallokauteen 2021. Lopulta miesten Superpesis saatiin käyntiin kesäkuun alusta ja kuukautta myöhemmin Iivarinen oli jo noussut yhden uuden tilaston kärkipaikalle. Kautta aikain kokeneimpana pelinjohtajana Iivarisella on nyt 494 ottelua vyöllään, kun Pasi Virtanen toimi viuhkassa 462 ottelussa hienolla urallaan.
Vielä ikimuistoisempia hetkiä oli luvassa. Iivarinen saavutti ensimmäisen Suomen mestaruutensa pelinjohtajana Superpesiksessä ja juhli villisti lukuisten onnittelijoiden keskellä Kaupin pesäpallostadionilla.
– Tuntuu erittäin hyvältä. Olen aika pitkään tätä tehnyt ja tämä on sellainen mukava bonus tähän loppuun. Omasta mielestäni olen tähän paljon satsannut ja sitä kautta osaan arvostaa. Hyvältä on tuntunut, Iivarinen iloitsee.
Pesäpallokauden parhaat -palkitsemistilaisuudessa Iivarinen arvostettiin vuoden pelinjohtajaksi, samoin ensi kertaa superpesisurallaan.
– Mukava huomionosoitus, mutta kyllähän mestaruus on se juttu. Nämä ovat tavallaan sivutuotteita ja tulevat henkilökohtaisesti. On aina tärkeää muistaa, että tämä on tiimityötä ja yhteistyötä – hirveästi on ihmisiä ympärillä ja yhdessä teemme kaikkia juttuja. Itse on siinä aika pieni osanen. Kiitollisuus on kaikkia niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat ympärillä töitä tehneet, Iivarinen sanoo tyylilleen uskollisena.
Aktiiviura pelinjohtaja tuli päätökseensä hienoimmalla mahdollisella tavalla. Iivarinen myöntää, että olo tuntuu hieman haikealta.
– Se ehkä selviää matkan varrella, mitä kaikkea siinä jääkään kaipaamaan. Koin, että siinä on paljon asioita, paljon ihmisiä, paljon toimijoita – paljon kaikkea tällaista. Siitä tulee jonkun verran sellaista vähän ehkä tyhjääkin oloa, kun ei touhussa enää ole mukana. Näin se nyt menee. Kiitollisuus on kuitenkin koko touhua kohtaan ja kaikkia niitä ihmisiä ja toimijoita kohtaan, ketkä siinä ovat mukana olleet ja keiden kanssa on saanut pesishommaa tehdä, Iivarinen päättää.
Tunne on varmasti molemminpuolinen. Iivarinen on jopa hämmästyttävällä tavalla kerännyt kiitosta, arvostusta ja ihailua yli seurarajojen. Moni on saanut arvokasta oppia toimittuaan samassa joukkueessa, vieläkin useampi on seurannut legendan otteita haltioituneena katsomosta käsin. Kaikki sarjavaiheet huomioiden Iivarisella on vyöllään yhteen laskien 1017 superpesisottelua pelaajana ja pelinjohtajana. Se on valtava määrä toimintaa pesäpallon parhaaksi, valtavan suuri kädenjälki kansallispelimme historiassa.
Matti Iivarinen
- Kasvattajaseura: Maaningan Mahti
- Superpesisdebyytti Siilinjärven Ponnistuksessa 1.5.1983 (SiiPo vs. KaMa 4-5)
- Valtaosa uran vuosista Alajärven Ankkureissa
- Suomen mestari pelaajana 1988 ja 1989 (Ankkurit), 3 muuta SM-mitalia
- Suomen mestari pelinjohtajana 2021 (Manse), 3 muuta SM-mitalia
- Vuoden pelinjohtaja 2021
- Vuoden lukkari 1987 ja 1989
- 11 Itä-Länttä ja 7 Liitto-Lehdistöä pelaajana, Lännen ykköspalkittu Imatralla 1989
- 2 Itä-Länttä pelinjohtajana
- Nousu Ykköspesiksestä Superpesikseen 2011 (Ankkurit), Ykköspesiksen vuoden pelinjohtaja
- Poikien Superpesiksen vuoden pelinjohtaja 2003 ja 2004, poikien Suomen mestaruus 2004
- Pelinjohtajien ottelutilaston kärki miesten Superpesiksessä, 494 ottelua
