Valmistautumista kauteen leimasi yhä koronaviruspandemian aiheuttama poikkeustilanne. Tyttöjen Superpesiksessä päästiin kuitenkin tositoimiin jo toukokuun puolivälissä. Kovatasoisessa alkulohkossa rakas kilpakumppani Pesäkarhut Porista liiteli ykköseksi ennen Feraa, jota myös helsinkiläinen Roihu piti lujilla.
– Mukava kausi. Monta erikoista vaihetta siihen kyllä sisältyi, eikä tylsiä hetkiä tullut. Vaikeat hetket vain vahvistivat ja tiivistivät joukkuetta, Mäkelä kertoo.
Elokuun puolivälissä Fera tiedotti naisten superpesisjoukkueessaan ilmenneestä koronatartunnasta, jonka vaikutus heijastui myös tyttöjen joukkueeseen. Alkulohkon päätösottelu Hyvinkään Tahkoa vastaan peruttiin ja puolivälieräsarja Ylihärmän Pesis-Junkkareita vastaan typistyi yhden ottelun mittaiseksi. Epävarmuus kalvoi mieltä, kun pahimpana skenaariona jatkotartunnat olisivat voineet vaarantaa jopa koko kauden jatkumisen.
Joukkueessa suhtauduttiin kuitenkin maltilla tilanteeseen, jolle ei vain voinut mitään. Menestymään tottuneessa seurassa paineita ei Mäkelän mukaan muutenkaan koettu.
– Mitään paineita meillä ei missään vaiheessa ollut emmekä halunneet sellaisia ottaa.
– Joukkueen vahvuuksia olivat tasainen suorittaminen ja oman pelin kehittyminen. Koko joukkue oli tosi tasainen ja suoritti hyvin eikä heikkoa lenkkiä ollut.
Feran joukkue hallitsi hermonsa vaikeaksi tiedetyllä vieraskentällä Ylihärmän Kiistolassa, jossa kotijoukkue murjoi taululle lukemat 5-1 avausjaksolla. Vakuuttava toisen jakson voitto ja ottelun ratkaisu supervuorossa, kun vasta 15-vuotias tyttöjen Itä-Länsi-pelaaja Erica Rosendahl kotiutti Aino Tanhuan, kasvattivat itseluottamusta entisestään.
Pudotuspeleissä Fera ei enää hävinnytkään yhtään ottelua. Välieräsarjassa Pesäkarhut kukistui suoraan voitoin 2-0 ja hienosti mitaliotteluihin palannut Jyväskylän Kirittäret vastaavasti loppuottelussa.
– Puolivälieristä lähtien nälkä alkoi kasvaa. Tiesimme koko ajan, että osaamista joukkueesta löytyy ja voimme mennä aina päätyyn asti, Mäkelä kertoo.
Joukkue uusiutui sopivasti päättyneelle kaudelle. Viiden B-tyttöjen loppuottelun Jasmin Andreasen sekä Hulda Alanen, Lotta Lindroos, Iida Lomppi, Alina Rosendahl ja Aino Tanhua olivat mukana jo 2019, kun Fera vei edellisen mestaruutensa.
– Melkein kaikilla oli kokemusta jonkun ikäluokan kovista peleistä. Ennen tyttöjen Superissa menestyneet erottuivat kuitenkin joukosta. He loivat uskoa muuhun joukkueeseen ja kantoivat hienosti vastuuta, Mäkelä kiittelee.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Naispelinjohtaja juhli edellisen kerran viuhkassa tyttöjen Superpesiksen SM-kultaa 1998, kun Tuula Tauriainen luotsasi Oulun Lipon mestariksi. Mäkelä toivoo oman esimerkkinsä innostavan naisia enemmänkin myös pelinjohtaja- ja valmentajauralle.
– Tosi hienoa oli pelinjohtajana voittaa mestaruus. Kuljimme yhteisen matkan ja yhteistyö palkittiin kirkkaimmalla mahdollisella tavalla.
Omille pelaajilleen Mäkelä näkee tulevaisuudessa mahdollisuuksien maailman niin pesäpallokentillä kuin yleensä elämässä.
– Tulevaisuudessa kaikilla on mahdollisuus korkealle, kun vain jaksavat treenata. Kärsivällinen pitää olla. Kaikki ei tapahdu hetkessä.
Kauden jälkeen on kuitenkin pienen hengähdyshetken paikka, vaikka nuorten elämässä onkin useampi rauta kuumana samanaikaisesti.
– Seuraavaksi pelaajat ovat hoitaneet kirjoitukset, muut opinnot ja velvollisuudet vastuullisesti, Mäkelä tietää.
Mestaruuden varmistuttua joukkue kävi yhdessä syömässä ja uskaltautui jopa testaamaan syksyisen hyistä merivettä kultakylvyssä – tai ehkä pikemminkin kyse oli vain kastautumisesta.
– Ei siellä todellakaan kovin pitkään viihtynyt, Mäkelä nauraa.
Juhlansa Fera on ansainnut. Joukkue voitti viisi peräkkäistä pudotuspeliottelua ja oli kovissa paikoissa kova. Seuran tekemisestä ja laadukkaasta juniorivalmennuksesta kertovat tyttöjen Superpesiksen viisi peräkkäistä loppuottelupaikkaa. Niistä tulleet kaksi mestaruutta nostivat Feran yksin sarjan mitalitilaston kärkeen.
