Sotkamon Jymyn menestystarina on ollut lajirajat ylittäen poikkeuksellinen ja suorastaan käsittämätön. Seurahistorian ensimmäisen mestaruuden 1963 jälkeen seuraavaa täysosumaa saatiin odotella 27 vuotta, mutta kaudesta 1990 lähtien Jymy on vienyt sensaatiomaisesti 18 Suomen mestaruutta ja jäänyt vain kolmesti ilman SM-mitalia (1998-99, 2018).
Komulainen on kasvanut voittavaan kulttuuriin. Kun pelaajaura kuitenkin päättyi kahteen SM-hopeaan ja taival pelinjohtajana käynnistyi kahdella kauden viimeisen ottelun tappiolla, osa ehti jo unohtaa ennätysmäärän pelaajana voitettuja mestaruuksia. Menestykseen tottunut vaativa Hiukan yleisö kaipasi Nälkämaan laulua ja kultakylpyä Sapsojärvessä.
Tutut rituaalit koettiin hurjaa draamaa sisältäneen kauden jälkeen tänä syksynä. Jymy on jälleen Suomen mestari ja Komulainen juhlii ensimmäistä titteliään pelinjohtajan roolissa.
– Tietysti tämä oli henkilökohtaisesti iso asia, mutta sitä se oli myös koko Sotkamolle, joukkueelle ja seuralle. Samalla osoitettiin toteen, että toiminnan malli on ollut oikea ja asioita on tehty oikein. Nuoret pelaajat ovat kehittyneet ja oppineet voittamaan. Se antaa uskoa ja nälkää koko organisaatiolle, Komulainen sanoo.
Jani Komulainen luotsasi Sotkamon Jymyn takaisin valtaistuimelle viiden vuoden tauon jälkeen. Kuva: Juha Leskinen
Turbulenssia pitkin vuotta – JoMa-tappiot antoivat ajattelemisen aihetta
Vuodesta 2020 tuli pesäpallohistorian hullu vuosi. Halli-SM-lopputurnaukset ja leirit jäivät pelaamatta, sarjakauden alku viivästyi ja Itä-Länsi siirtyi seuraavaan vuoteen ensimmäistä kertaa sotien jälkeen. Siitä huolimatta pesäpallo pääsi olosuhteisiin nähden vähällä. Paremmuudet ratkaistiin tiukan urheilullisesti ja kilpailullisesti.
– Iso kiitos kaikille pesisihmisille, seuroille ja liitolle. Saimme vietyä kauden läpi näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa, mikä sekin on jo iso juttu, Komulainen antaa tunnustusta koko lajiväelle ja sidosryhmille vastuullisesta toiminnasta.
Kun miesten Superpesiksen kausi pääsi heinäkuun alussa käyntiin, kaasu painettiin heti pohjaan ja otteluita pelattiin ennätystahdilla. Runkosarjassa merkillepantavaa oli Joensuun Mailan ennätyksellinen voittoputki ja rynnistys piikkipaikalle. Se sai Komulaisenkin miettimään tulevia pudotuspelejä ja antoi sysäyksen löytää paras mahdollinen kokoonpano ratkaisuotteluihin.
– Kaksi tappiota hallitsevalle mestarille, varmasti se toimi herätyksenä, vaikka olimme sitä ennen hyvin pelanneet.
Kun Jymy matkusti vierasotteluun Siilinjärven Mantulle 23.8., kokoonpanossa olivat sekä Ville Väliaho pelaavana lukkarina että nuori Aapo Komulainen. Tästä eteenpäin, kauden 11 viimeisessä ottelussa, vasta 17-vuotias Komulainen otti paikkansa lautasen herrana.
– Hyvin pystyi pelitilanteessa sulkemaan sen pois, että oma poika oli lautasella. Peluutuksen suhteen teimme kuitenkin perusteltuja ratkaisuja koko joukkueen näkökulmasta. Totta kai, kun mestaruus oli ratkennut, sen ymmärsi, miten kovassa paikassa oli 17-vuotias pelaaja onnistunut, Komulainen sanoo.
Jani ja Aapo Komulainen, isä ja poika, juhlivat samassa mestarijoukkueessa, mikä sekin on pesäpallohistoriaa. Kuva: SuperJymy
Turbulenssi ei jäänyt tähän. Pudotuspeleihin lähdettiin poikkeavista lähtökohdista, kun jatkopaikkaan tarvittiin kaikissa ottelusarjoissa vain kaksi voittoa.
Jymyn otteet puhututtivat pesäpalloyhteisöä tavalla, johon ei oltu Kainuun kultajunan kohdalla aiemmin totuttu. Yleensä se puksutti vain päämäärätietoisesti eteenpäin eikä ajautunut juuri missään tilanteessa sivuraiteelle. Nyt Vimpelin Veto nousi Saarikentällä välieräottelun voittoon oltuaan toista jaksoa tappiolla jo juoksuin 1-9 ja Kouvolan Pallonlyöjät vei ensimmäisen loppuottelun, kun Juho Hacklin yllätti Jymyn takakentän kopinnostoksi tarkoitetulla lyönnillä viimeisessä sisävuorossa.
– Kausi oli pelillisesti vaiherikas. Isosta johtoasemasta hävisimme jakson ja jopa ottelun. Sellaista en muista aiemmalta uraltani. Toisaalta osoitimme henkistä kypsyyttä nousta sillasta voittoon. Lopputulos ratkaisee, joten todella tyytyväinen pitää olla, Komulainen kertaa.
Kaikkien vaiheiden jälkeen mestaruus maistui erityisen makealta. Komulainen myöntää, ettei juhlallisuuksia uskaltanut käynnistellä yhtään liian aikaisin.
– Ei uskaltanut tuulettaa ennen kuin viimeisen loppuottelun viimeisessä vuorossa teimme kolmannen palon. Kolme pelaajaa kuitenkin vaihtui, muutoksia tehtiin kesken kaudenkin ja kausi oli pelillisesti vaihteleva. Hopean jälkeen mestaruus oli tietysti ainoa tavoite ja näkymä oli koko ajan sellainen, että voimme mestaruuden voittaa. Silti yhtään etukäteen ei ollut varaa juhlia.
Kyse ei ole pelkästään joukkueen omasta tekemisestä. Kun Komulaisen pelaajauran päätteeksi Jymy ja Vimpelin Veto pelasivat seitsemän kautta peräkkäin loppuotteluparina, viime vuosina Joensuun Maila ja Kouvolan Pallonlyöjät ovat heiluttaneet valta-asetelmia. Siirtomarkkinoilla vahvistunutta tamperelaista Manse PP:tä odotetaan seuraavaksi haastamaan kärkijoukkueita.
– Kilpailu on koventunut ja laadukasta työtä tehdään useammassa seurassa. Se tuo lisäarvoa tämän vuoden mestaruudelle, kun on menestynyt näin kilpailullisessa tilanteessa, Komulainen myöntää.
– Ei ole enää Jymyllä sellaista asemaa kuin joskus on ollut. Tällä kaudella vastustajat olivat kovia ja uskoivat tappiotilanteessakin voivansa vielä kääntää ottelun, Komulainen huomauttaa.
Jymy palasi valtaistuimelle viiden vuoden tauon jälkeen ja osoitti niin pelillisen kuin henkisen lujuutensa. Huomiota herättivät erityisesti uuden sukupolven ratkaisijat. Kun Kalle Kuosmanen kertoi Ruudun haastattelussa hänellä ”menevän paremmin kuin ukolla”, Komulainen joutui omalta osaltaan myöntämään saman. Ensimmäiset sanat Aapo-pojalle mestaruuden ratkettua olivat selkeä tunnustus.
– Kehuin kovaksi jätkäksi. Parempi hän on kuin isänsä oli tuon ikäisenä. Se on ihan fakta, joka täytyy myöntää.
Uutta menestystä rakentamassa
Jymy toi mestaruushuuman Sotkamoon ja Kainuuseen poikkeusaikojen keskelle. Juhlallisuudet joukkue järjesti vain lähipiirinsä kesken, sillä seura kunnioitti vastuullisesti viranomaisten antamia suosituksia. Silti mestaruus toi suuren ilon- ja ylpeydenaiheen koko seutukunnalle. Superpesiksen päätösgaalassa nousivat esiin myös yksilöt, kuten vuoden pelinjohtajana ensi kertaa urallaan palkittu Jani Komulainen.
– Arvostan tämän palkinnon korkealle, mutta ennen kaikkea annan arvon tästä joukkueelle, tiimille ja koko seuralle. Tämä on enemmän kuin yhden miehen summa ja taustalla on paljon tekijöitä. Se on joukkueen ansiota, että saan pelinjohtajana vastaanottaa näin hienon huomionosoituksen, Komulainen muistutti.
Vaikka mestaruuden ratkaisusta on ehtinyt kulua vasta kuukauden päivät, Jymyssä valmistaudutaan jo vahvasti tulevaan. Pelinjohtaja Komulainen jatkaa innoissaan työtään motivoituneen, sitoutuneen ja kehittyvän joukkueen parissa.
– Viime viikon maanantaina alkoivat yhteisharjoitukset. Kokeneempi osa joukkuetta tekee vähemmän lajia ja nuoret tekevät enemmän. Peruskuntokausi on käynnissä.
– 18 pelaajaa meillä on ringissä. En ole keski-ikää laskenut, mutta paljoa päälle 20 se ei voi olla.
Komulainen näkee kristallipallossaan valtavasti mahdollisuuksia, kun nuorten pelaajien tulevaisuutta mietitään.
– Suunnitelmana on pelipaikka jokaiselle sopivan haastavassa roolissa. Suurin osa näistä 18:sta pääsee varmasti Superpesistä pelaamaan jo tulevalla kaudella. Erittäin paljon potentiaalia löytyy näissäkin pelaajissa, jotka eivät vielä ole Superpesiksessä debytoineet.
– Pitkässä juoksussa heillä kaikilla on edellytykset Superpesiksen huipulle ja lyhyessä juoksussa olla kantavia voimia Suomen mestaruuden voittavassa joukkueessa.
Uusi kausi on aina uusi mahdollisuus. Sellaista hakee Jymystä ja Sotkamosta Toni Laakso – Imatran Pallo-Veikkojen kasvatti ja toisen polven pesäpalloilija, joka on urallaan kokenut monenlaisia ylä- sekä alamäkiä.
– Toni Laakso on uutena miehenä joukkueessa. Hänellä on valtava into olla mukana ja voittaa Suomen mestaruus, Komulainen aistii.
Samaa intoa on havaittavissa koko joukkueesta. Jymy on palannut valtaistuimelle eikä paikastaan hevillä luovu. Komulainen tietää kokemusasiantuntijana, ettei kultajuhliin kyllästy.
– Varmasti riittää nälkää tavoitella menestystä. Nyt meillä on aikaa rauhassa käydä läpi ja tehdä asioita entistäkin paremmin. Lähes kaikki pelaajat ovat kehittyvässä iässä. Harppauksia eteenpäin on otettavissa, mutta paljon töitä se tietysti vaatii.
Vuoden pesäpalloilija ja vuoden pelinjohtaja
Tiesitkö? – Pesäpallon historiassa vain Jani Komulainen, Mikko Kuosmanen, Pekka Peltomäki, Mauri Pyhälahti, Katja Saari, Mikko Vitikainen ja Janne Vuorinen on valittu sekä vuoden pesäpalloilijaksi että vuoden pelinjohtajaksi!
Jani Komulainen
- Kasvattajaseura: Sotkamon Jymy
- Aiemmat seurat Superpesiksessä: Siilinjärven Pesis
- 12 Suomen mestaruutta pelaajana, 1 pelinjohtajana
- Vuoden pesäpalloilija 2004 ja 2006
- Pudotuspelien arvokkain pelaaja 2013 ja 2015
- Vuoden lukkari 2006
- Vuoden pelinjohtaja 2020
- 15 Itä-Länttä pelaajana, 1 pelinjohtajana
- Viisi kärkilyöntitilaston voittoa
- Miesten Itä-Lännen kentän paras 2005
