Urakehitys on mennyt eteenpäin askel askeleelta. Korhonen on toteuttanut huippupesäpalloilijan unelmaansa reilun kymmenen vuoden ajan ja voittanut kuusi Suomen mestaruutta. Tänä kesänä nähtiin täydellinen onnistuminen myös henkilökohtaisella tasolla. Korhonen on superpesishistorian ensimmäinen vuoden pesäpalloilija ja pudotuspelien arvokkain pelaaja samalla kaudella.
– Tosi kiitollinen olo on siitä, että olen saanut pelata. Olen päässyt laadukkaan valmennuksen piiriin ja superpesisrinkiin tavoittelemaan kehittymistä pesäpalloilijana. Sitä kautta tie aukeni superpesisjoukkueeseen. Ikinä en olisi voinut kuvitella, että näin hyvin olisin siellä menestynyt.
Vuodesta 1990 lähtien Jymy on voittanut 18 Suomen mestaruutta ja jäänyt vain kolmesti mitalisijojen ulkopuolelle. Kasvaminen voittamisen kulttuuriin on tapahtunut luontaisesti. Esikuvia ja neuvonantajia on löytynyt läheltä.
– Hakkaraisen Kari sekä sitten joitakin, joiden kanssa on saanut pelata samassa joukkueessa. Roope Korhonen, Jani Komulainen, Toni Kohonen – ei olisi pikkupoikana voinut kuvitellakaan, että tällaisten herrasmiesten kanssa pääsee yhdessä pelaamaan, Korhonen miettii vieläkin epäuskoisena.
Ainoa motivaattori voittaa mestaruus syksyllä
Päättynyt kausi oli täysin poikkeuksellinen ja sarja pääsi alkamaan vasta heinäkuun alusta. Urheilijat joutuivat täysin uudenlaisen tilanteen eteen, mutta koettelemukset vahvistavat. Näin Korhonen näkee asian ainakin nyt.
– Täytyy olla kiitollinen siitä, että pääsimme pelaamaan kauden läpi. Hirveän epävarmaa oli keväällä salilla juosta ja treenata, kun ei tiennyt, pelataanko edes koko kautta. Se oli helpotus itselle, kun loppujen lopuksi tuli päätös, että pelataan. Sattui vielä menemään näin kuin meni. Ei tätä parempaa olisi voinut toivoa.
– Vähän rajoitteita tuli keväällä täällä Sotkamossakin, hallit laitettiin kiinni. Saimme yksilöinä käydä treenaamassa. Toisaalta se oli ihan opettavainen kevät. Samalla näki, miten kukakin yksilönä pystyy treenaamaan ja pitämään itsensä kunnossa. Urheilijana tällaiset kokemukset kantavat eteenpäin.
Toteutunut kausi palautti Jymyn valtaistuimelle. Vielä runkosarjassa oli nähtävissä enteitä kahden edellisen vuoden voimasuhteista, kun Joensuun Maila ylsi ennätykselliseen voittoputkeen. Myös Jymy kärsi tappiot hallitsevalle mestarille sekä kotona että vieraissa.
Pudotuspeleissä mestaruustaistoon ilmoittautui toden teolla mukaan Kouvolan Pallonlyöjät, joka pudotti JoMan jatkosta välierissä ja yllätti Jymyn loppuotteluavauksessa tämän kotikentällä Hiukassa. Jymy oli kuitenkin pelillisesti ja henkisesti valmiimpi voittamaan kauden viimeisen ottelun – ensi kertaa sitten mestaruuden 2015. Korhonen onnistui itsekin huikeasti ja pokkasi joukkueensa parhaan pelaajan pystin ratkaisuottelussa. Kauden ensimmäinen kunnari ei juuri parempaan paikkaan olisi voinut toteutua.
– Hyvältähän se tuntuu. Kolme kertaa oltiin loppuottelussa tappion kärsineenä osapuolena ja kerran pudottiin mitaleiltakin. Voittavana osapuolena oleminen tuntuu tietysti aina hyvältä. Tätä varten harjoitellaan pitkät talvet ja joka talvi tehdään töitä, jotta syksyllä voitettaisiin mestaruus. Muita motivaattoreita ei oikein ole, Korhonen painottaa.
Korhosen oma roolikin ehti muuttua vuosien aikana. Kauden 2015 mestarijoukkueessa olivat vielä mukana mm. Antti Hartikainen, Toni Kohonen, Jani Komulainen pelaajan roolissa sekä Rautiaisen veljekset Immo ja Kosti. Nyt vastuuta oli kantamassa joukko uuden sukupolven ratkaisijoita.
– Nuori joukkue, esimerkkinä sai siinä olla. Nyt olin mestarijoukkueen kolmanneksi vanhin pelaaja ja isossa roolissa. Tosi hienolta tuntui pelikentällä, kun nuoret pelaajat nousivat noin mahtavasti esiin varsinkin loppupeleissä. Näytti ihan siltä kuin olisivat aikaisemmin pelanneet tällaisia pelejä tällaisella tasolla, Korhonen kehuu.
Joukkueen menestys on aina etusijalla
– Isosti arvostan. Kun katsoo, keitä aiempia nimiä siellä on palkittu vuoden miespesäpalloilijoina, niin isosti arvostan tätä palkintoa.
Niko Korhonen on kautta aikain kolmas Korhonen, seitsemäs Sotkamon Jymyn kasvatti, 13. Jymyn joukkueesta valittu ja ylipäätään 55. pelaaja vuoden miespesäpalloilijana. Kolmeen titteliin ovat yltäneet Jussi Kiikeri ja Toni Kohonen.
Niko Korhonen, vuoden miespesäpalloilija ja pudotuspelien arvokkain pelaaja 2020. Kuva: Juha Leskinen
Tinkimättömästä asenteestaan tunnettu Korhonen arvostaa palkinnon korkealle, mutta muistuttaa yhteisen tekemisen merkityksestä joukkueurheilussa. Tavoitteena on jatkossakin mennä joukkue edellä. Henkilökohtaiset palkinnot tulevat siinä sivussa, jos tulevat.
– Tavoite on voittaa lisää mestaruuksia, kait se on sanottava. Henkilökohtaiset voitot ovat bonuksia joukkuemenestyksen päälle. Iso kiitos myös joukkueen suuntaan, että on itse tämmöisen kunnianosoituksen saanut, Korhonen sanoo.
– Oma rooli joukkueessa tulee harjoittelun myötä. Katsotaan sitten pelikaudella, missä roolissa kulloinkin pelaa. Joukkueen eteen tehdään mitä vaan ja joukkue edellä mennään, Korhonen painottaa.
Viime vuosina Korhonen on purkanut kakkostilannetta jäätävällä tasolla ja onnistunut kärkilyöntiyrityksissään liki kolme kertaa neljästä. Ulkokentällä pelipaikka löytyy linjasta. Korhonen on usein piikki pompunlyöjien lihassa, sillä räväkät heitot ovat vakuuttaneet jopa yhdysvaltalaiset baseballin kykyjenetsijät, kuten Itä-Lännessä Hyvinkäällä 2015.
– Heittokäsi on hyvä ja lyönti on mennyt eteenpäin. Oikeastaan se, mitä olen hakenut useamman vuoden kesiltä, on tasaisuus. Se on nyt löytynyt kahden viime vuoden aikana. Tasaisuus on pääsääntöinen tavoite jokaiseen kauteen lähdettäessä – se, ettei sellaisia huonoja pelejä tulisi, Korhonen alleviivaa.
Päättyneellä kaudella niitä ei toden totta nähty. Korhonen on varmasti ollut lähellä vuoden pesäpalloilijan titteliä muutamana aiempanakin kautena, mutta nyt kohdalle osui todellinen jättipotti. Maailman kahdeksas ihme ei olisi sekään, että kehitys jatkuisi. Nöyrästi ja intohimoisesti peliin suhtautuva huippulahjakkuus on valmis tekemään töitä uusien saavutusten eteen.
Niko Korhonen
- Kasvattajaseura: Sotkamon Jymy
- Aiemmat seurat: –
- Kuusi SM-kultaa, kolme SM-hopeaa ja yksi SM-pronssi
- 283 superpesisottelussa 11+40 lyötyä, 460 tuotua ja 1363 kärkilyöntiä
- Vuoden miespesäpalloilija 2020
- Pudotuspelien arvokkain pelaaja 2020
- Vuoden poikapesäpalloilija 2013
- Kolme Itä-Länsi-ottelua, kaksi A-poikien Itä-Länsi-ottelua, yksi B-poikien Itä-Länsi-ottelu
