Aktiiviuralle pesäpallon parissa kertyi pituutta 50 vuotta. Mustonen pelasi Ala-Temmeksen Vesassa maakuntasarjaa 1966-69, Tyrnävän Tempauksessa suomensarjaa 1970-73 sekä Oulun Lipossa mestaruussarjaa ja suomensarjaa 1974-78. Ensimmäisestä mestaruussarjakaudesta 1974 jäi muistoksi pronssinen SM-mitali.
Pelaamisen osalta Mustonen siirtyi jäähdyttelyvaiheeseen Haapajärvellä 1979-88. Samalla useat muutkin tehtävät lajin parissa tulivat tutuiksi ja varsinkin 1990-luvulla Mustonen niitti mainetta juonikkaana pelinjohtajana. Kotiseuraksi vakiintui Haapajärven Pesä-Kiilat, jonka tarinaa Mustonen oli perustajajäsenenä laittamassa alulle. Samoin lähimpänä sydäntä olivat maakunnan asiat Keski-Pohjanmaan Pesiksessä.
– Hyvin tiivistä aikaa se oli, kaikki 50 vuotta milloin missäkin roolissa. Yhtään välivuotta en pitänyt. Kun päivässä oli kahdeksan tuntia töitä, siihen päälle tuntui olevan vielä kahdeksan tuntia pesistä, Mustonen kertoo.
– Monta muutosvaihetta mentiin läpi. Niin hyvälle mallille toiminta saatiin, että oli hyvä aika hypätä sivuun ja antaa toisten jatkaa, Mustonen lisää.
Seppo Mustonen palkittiin Haapajärven vuoden seuratyöntekijänä vuonna 2010. Kuva: Haapajärven Pesä-Kiilat
Tärkeintä työ kasvattajaseuroissa
Keski-Pohjanmaan pesäpalloseuroista Kannuksen Ura on nykyisin edustettuna miesten Ykköspesiksessä. Yleisesti maakunta tunnetaan vahvoista pesäpallon erikoisseuroistaan ja merkittävästä kasvattajaseuratyöstä. Esimerkiksi vain reilun 1000 asukkaan kunnasta ponnistavalla Halsuan Toivolla on kymmenisen omaa kasvattia miesten Superpesiksessä.
– Vaikka Keski-Pohjanmaalta ei nyt seuroja Superpesiksessä olekaan, pelaajia on noussut huipulle useita. Tilastoja selaillessa useamman keskipohjalaislähtöisen pelaajan sieltä löytää. 80-90-luvuilla tehty hyvä työ tuottaa yhä tulosta. Pienessä maakunnassa tiesimme, että yhteistyö on ainoa keino mennä eteenpäin ja saavuttaa menestystä, Mustonen korostaa.
Omista kasvoista ollaan ylpeitä. Esimerkiksi Pesä-Kiilojen Niilo Piiponniemi, Sievin Sisun Johanna Hihnala, Oulaisten Huiman Roosa Hussa ja Saaga-Angelia Raudasoja, Kannuksen Uran Markus Keski-Petäjä, Pyhäjärven Pohdin Antti Kiiskinen ja Eveliina Rantonen, Nivala Pesiksen Petra Laakkonen, Reisjärven Pilkkeen Riku Niemi tai Veteli Pesiksen Ville Takala ovat esimerkkejä junioripelaajille omasta seurasta lähtevän pelaajapolun mahdollisuuksista – puhumattakaan Ylivieskan Kuulan Sami Haapakoskesta ja Tuomas Jussilasta vuoden miespesäpalloilijoina. Mustonen kiittelee seurojen välistä yhteistyötä ja aktiivista maakuntayhdistystä.
– Meillä oli Keski-Pohjanmaan Pesiksessä systeemi, jossa jokaisella johtokunnan jäsenellä oli oma vastuualueensa. Jokaisella oli myös oma kummiseuransa, jota tuettiin ja sparrattiin. Taisi esimerkiksi olla muuan Jaana Ojaniemi, joka käynnisti pesiskoulutoimintaa Kärsämäellä. Kun päätoimisia ei ollut, me vapaaehtoiset jaoimme vastuuta. Se malli toi tuloksia ja pesäpallotoiminta pysyi aktiivisena useilla paikkakunnilla.
– Vuosittain järjestimme kaksi isompaa kohtaamista, kevät- ja syysparlamentin. Niissä määriteltiin suurempia linjoja. Toimintaa ylläpidettiin mahdollisimman laajasti ja tarjottiin erityisesti nuorille mahdollisuuksia harrastaa. Kyllä pesäpallon ystävät tuntevat ja tietävät nämä seurat. Toivottavasti pelaajat myös jatkossa ymmärtävät antaa takaisin seuroilleen kiitoksena opeista, joita ovat aikanaan itse saaneet.
Haapajärven Pesä-Kiilojen kasvatti, Sotkamon Jymyä edustava Niilo Piiponniemi voitti uransa viidennen Suomen mestaruuden tällä kaudella. Kuva: Juha Leskinen
Oman kotiseuransa Pesä-Kiilojen nykytilannetta Mustonen katsoo hyvillä mielin.
– Pesä-Kiiloilla on yhä 19 joukkuetta eri ikäluokissa ja aikuisten sarjoissa. Ei se minusta huonosti ole. Miesten suomensarjassakin joukkue ylsi jatkopeleihin nuorella ryhmällä – siinä taisi olla neljä mopoikäistä poikaa eli keski-ikä ei kovin korkea ollut.
Nuoret tarvitsevat mielekkäitä harrastuksia
Huippupesäpallo on kuitenkin vain pyramidin huippu. Mustoselle on ollut aina tärkeää pitää kaikki kiinnostuneet lapset ja nuoret toiminnassa mukana.
– Perus- ja pohja-ajatuksena itselläni oli mahdollistaa nuorille tekemistä ja toimintaa. Harrastukset olisi hyvä nivoa vielä tiiviimmin osaksi koulupäivää, mistä on paljon puhuttu. Koulupäivän jälkeen voisi suoraan jatkaa harrastuksen pariin.
– Kaikki harrastukset ovat tärkeitä ja kaikkien pitää saada osallistua – olkoon kyse pesiksestä tai mistä tahansa, vaikkapa viulunsoitosta Kaustisten mallin mukaan. Into säilyy, kun kavereiden kanssa ollaan yhdessä ja tehdään mukavia juttuja. Harrastukset antavat monesti valmiuksia työelämäänkin, kuten pesäpallotoiminta on monin paikoin osoittanut.
Ottamalla kaikki nuoret huomioon liikunta ja urheilu toteuttavat yleistä yhteiskunnallista tehtäväänsä. Hyvät harrastukset luovat tärkeitä yhteisöllisiä kokemuksia.
– Yläasteen rehtorina olen oppinut huomaamaan, miten merkittäviä asioita nuorten hyvinvointi ja syrjäytymisen ehkäisy ovat. Näistä teemoista on myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhunut. Niinistö vieraili Haapajärven Tenavaleirillä 2014 ja korosti kahvikupin äärellä lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvien asioiden merkitystä, Mustonen muistelee.
Presidentti Sauli Niinistö vieraili Haapajärven Tenavaleirillä 2014. Kuva: Wesku Luhtala
Urheilussa kilpailullisuus ja harrastuksen mahdollistaminen kaikille on asetettu turhaankin vastakkain. Mustonen toivoo, että kaikille löydettäisiin oma tapa olla toiminnassa mukana.
– Nuori Suomi -ajatus sai aikoinaan turhan negatiivisen leiman. Osa käsitti sen väärin, ei tarkoitus suinkaan ollut pysäyttää huipulle tähtäävien urheilijoiden kehittymistä, vaan mahdollistaa jokaisen urheileminen omalla tasollaan. Ideologian pohja-ajatus oli erittäin hieno. Urheilun tulee tarjota toimintaa muillekin kuin vain huipuille.
Mustonen tietää, mistä puhuu. Koulumaailmassa ja pesäpallokentillä saadut opit ovat tukeneet toisiaan.
– Olenkin sanonut, että parhaan koulutuksen olen saanut pesäpallon parista nimenomaan käytännön kokemusten kautta. Toki myös toisinpäin kasvatustieteiden opinnot ovat tukeneet pesispuolella ja antaneet eväitä esimerkiksi johtamisen osalta.
Leirit pesäpallon nuorisotoiminnan kivijalka
Pesäpallotoiminnassa Mustonen nostaa erityisesti esiin yhden kruununjalokiven. Leireille osallistuu vuosittain yli 700 joukkuetta ja osallistujaennätyksiä laitettiin uusiksi ennen kuin koronan aiheuttama poikkeustilanne puuttui peliin.
– Leirit ovat pesäpallon elinvoimaisuuden kannalta tärkein tukipilari. Lasten ja nuorten into harrastusta kohtaan säilyy, kun leireillä viihdytään niin hyvin. Samoin leirit luovat pesäpalloväen sisälle ja vanhempien keskuuteen yhteisöllisyyttä. Jos ei muuten nähdä vuoden aikana tuttuja eri puolilta Suomea, niin leireillä ainakin, Mustonen huomauttaa.
Uran varrelle mahtuu monenlaista palkintosadetta: Keski-Pohjanmaan Urheilugaalan 2011 juhlahumussa Pesä-Kiilojen Maria Laurila, Seppo Mustonen ja Jaana Ojaniemi sekä Pesäpalloliiton Arto Ojaniemi. Kuva: Haapajärven Pesä-Kiilat
80-luvulla yleistyivät alueelliset leirit, jotka madalsivat osallistumisen kynnystä. Mustonen oli mukana laittamassa alulle lasten ja nuorten pesäpallotoiminnan suurta uudistusta.
– Ensimmäisen maakunnallisesti järjestetyn leirin toteutimme Tyrnävällä 1978. Keski-Pohjanmaalla maakunnallinen leiri pelattiin ensi kertaa Ylivieskassa 1982. Siellä kylvettiin siemeniä leiritoiminnan laajemmalle menestystarinalle ja saatiin runsaasti joukkueita mukaan. Sittemmin joukkueet ovat jo uskaltautuneet lähtemään myös valtakunnallisille leireille.
Leirien lisäksi Mustonen korostaa muutenkin yhdessä tekemisen merkitystä.
– Pesä-Kiilojen superpesisajoilta tulee mieleen muisto, kun kokosimme kaikki kaupungin 1000 koululaista yhteiselle junaretkelle Jyväskylään. Tällaiset yhteiset kokemukset rakentavat tiivistä yhteishenkeä ja vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Yllätyksellisyys tehnyt hyvää Superpesikselle
Pesäpallo on muuttunut huomattavasti ajan mukana. Jokerilyöjät ovat tulleet kentille, toiminta on ammattimaistunut Superpesiksen perustamisen myötä, jaksopelijärjestelmä on otettu käyttöön ja urheilulliset vaatimukset ovat nousseet uudelle tasolle – vain muutamia isoimpia kokonaisuuksia mainitakseen.
– 80-luvulta asti olen ollut aktiivisesti mukana luottamustehtävissä. Paljon on pesäpallo muuttunut niiden vuosien aikana ja monenlaisia uudistuksia on tehty. 2000-luvun alkupuolella jo vähän jarruteltiinkin ja tuotiin pysyvyyttä niin sääntöihin kuin kilpailumääräyksiin, Mustonen kertoo.
Seppo Mustonen pitää pesäpallo-otteluiden yllätyksellisyyttä hyvänä asiana yleisönkin mielenkiinnon kannalta. Kuva: Haapajärven Pesä-Kiilat
Kokenut konkari tarkkailee myös nykypeliä innostuneena. Mustonen kuitenkin muistuttaa, että pesäpallon on seurattava niin pelin kehittymistä kuin yleisiä yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia.
– Pesäpallo-ottelu on aika pitkä hektiseen nykymaailmaan. Sellainen pari tuntia olisi keskimäärin varsin ihanteellinen. Yritykset lyhentää otteluaikaa ovat kuitenkin toistaiseksi olleet aika huonoja eikä siihen vaikuttaminen sääntöjä muuttamalla ole yksinkertaista. Joka tapauksessa mahdolliset muutokset tulee tehdä kenttää kuuntelemalla ja kentän kanssa yhdessä, eikä millään sanelupolitiikalla.
Mustonen on seurannut Superpesistä erityisesti Ruudun lähetysten kautta ja pitää tämän hetken sarjoja erityisen kiinnostavina.
– Yllätyksellisyys on aina hyvä ja yksittäisissä otteluissa sellaista on paljon nähtykin. Omalla tuntumalla pajatson tyhjennyksiä tulee nykyään enemmän, mikä on yleisön kannalta hienoa. Toki siinä luulisi, että ulkokentät olisivat erityisen varuillaan, kun vaikka kuka tahansa Korhonen astelee lyöntipaikalle.
– Muutama vuosi sitten Sotkamon Jymy ja Vimpelin Veto pelasivat vielä järjestäen loppuotteluissa. Nyt joukkueita kärjessä on jo neljä niin miesten kuin naisten puolella. Tasoerot ovat kaventuneet, mikä luo mielenkiintoa.
Kentällekin tie vielä jonain päivänä vie, vaikka aktiivitoiminta pesäpallon parissa on taaksejäänyttä elämää – ties vaikka jälkikasvun edesottamuksia seuraamaan.
– Viisi lasta ja 10 lastenlasta minulla on. Osa on löytänyt harrastuksen jalkapallosta, mutta yksi nuorimmaisista ilmoittautui jo Pesä Ysien pesiskouluun Lappeenrannassa. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka päätyisivät pesiksen pariin – pääasia, että löytävät itselleen mieluisan harrastuksen, Mustonen päättää.
