Perholaissyntyinen Joonas Riihimäki eteni nopeasti pesäpallon huipulle. Superpesisjoukkueeseen pääsy tuntui mahtavalta. Nyt hän on mukana Kannuksen Uran ykköspesisjoukkueessa. Pesäpallo on kuulunut 13-vuotiaasta lähtien kiinteästi kaksikymppisen Riihimäen elämään.
Viime vuodet ovat kuitenkin olleet vaikeita, kun paniikkihäiriö riipaisi otteeseensa. Se on sairaus, jonka koettelemuksissa eläminen ei ole helppoa. Siinä kuolemanpelkokin ehtii pahimmillaan nousta esiin. Ensi alkuun kaiken sovittaminen sairauden kanssa samaan ruotuun on ollut työtä ja tuskaa. Eikä siinä likikään aina onnistu.
Joonas on tässä edennyt kausi kauden jälkeen parempaan suuntaan. Aivan kuin pesiksessäkin. Hän haluaa avautua sairaudestaan. Miehellä on edelleenkin tavoitteensa, jota kohden mennään. Nyt hän tietää sairaudestaan, mitä se on, joten elämä on siinä mielessä helpottunut.
Kun Joonas Riihimäki tykästyi 13-vuotiaana nuorena poikana pesäpalloon koulun liikuntatunneilla, hän tiesi heti siinä oman roolinsa. Jokerilyöjä. Samantien Veteli vei nuoren pojan mukanaan. Sarjapelit kutsuivat.
– Mailanvarressa olin omimmillani heti alusta pitäen, mies tuumaa.
Iän karttuessa pelit kovenivat. Kannuksen Uraan Riihimäki teki tuttavuutta ensimmäisen kerran C-pojissa ja heti perään B-pojissa. Jo 15-vuotiaana hän pelasi miesten suomensarjajoukkueessa Vetelissä. Myös Vimpelin B-poikien joukkue tuli tutuksi. Kokemusta kertyi ja homma eteni hyvin. Tykkäys lajiin oli huipussaan, mutta vuoden 2017 kesällä nuorelle miehelle tuli ylimääräistä mietittävää. Siinä oli paljon outoa tunnetta. Sitä ei heti äkkiseltään osannut selittää oikein mitenkään. Se teki vaikean loven elämään.
Kaikki ei ollut hyvin, vaikka siltä näytti
Kesän 2017 pelien jälkeen tuli kuitenkin soitto Alajärveltä ja miestä pyydettiin mukaan Ankkureiden superpesisrinkiin.
– Vaikka ajatukset tuossa vaiheessa olivat rikkonaiset, eihän tällaista tarjousta voinut pistää sivuun. Päättynyt kausi oli ollut vaikea. Pelasin Halsualla B-pojissa ja Vetelin miehissä suomaria, vaikka se aika ajoin tuntui pahalta. Tein tässä tilanteessa kuitenkin sopimuksen Alajärven kanssa ja näin olin superpesisjoukkueen ringissä. Pääsin samantien mukaan myös Koskenkorvan A-poikien joukkueeseen, joka tietysti pelasi ikäistensä superia. Kaikki tuntui todella hienolta.
Pienen hiljaisen hetken jälkeen Joonas Riihimäki tuumaa, etteihän se sitä kuitenkaan ollut. Sairaanhoitoalalla työskentelevä äiti ohjasi Joonaksen lääkäriin ja pian asiat alkoivat valjeta.
Pelit itse Superin sarjakaudella jäivät kolmeen runkosarjan otteluun. Tukoksena oli 5 lyötyä juoksua ja 7 kärkilyöntiä. Pelit menivät hyvin, mutta ympäristölle näkymätön tilanne piti miehen otteessaan. Viime kaudella Riihimäki pelasi Uran paidassa ykköstä 4 peliä, joissa hän iski 8 juoksua, 24 kärkilyöntiä ja toi myös yhden juoksun.
Paniikkihäiriö iskee odottamatta
Joonas Riihimäki kertoo tuntemuksistaan, joita hän on joutunut sairautensa myötä kokemaan. Niiden tuntemusten kanssa pitää elää yksin. Niitä ulkopuolinen ei huomaa. Eikä oikeastaan voi edes kuvitella miltä ne tuntuvat. Paniikkikohtaus on sellainen. Se alkaa yleensä yllättäen ja ilman erityistä syytä. Joskus niille altistavat myös tietyt paikat, kuten vaikkapa isot avarat tilat, laajat aukeat tai yllättävästi eteen tulevat oudot tilanteet. Paniikkihäiriölle on myös tyypillistä se, että se iskee odottamatta.
Joonas Riihimäki sanoo, että hänen kohdallaan tilannetta helpottaa nyt se, että voi kertoa asiasta myös muille.
– Olen kypsynyt asian kanssa ja olen puhunut siitä Uran edustusjoukkueen porukallekin, jossa olen tulevalla kaudella mukana. Joukkue on suhtautunut tilanteeseen todella hienosti. Nyt odotetaan innolla alkavaa kautta. Olen pystynyt harjoittelemaan todella hyvin.
Paniikkihäiriö on pelottava olotila
Palataanpa kuitenkin vielä paniikkihäiriön kohtaamiseen. Sen oireita ovat äkillisesti alkava epämiellyttävä tai pelottava olotila, johon liittyy usein sydämentykytystä, tukehtumisen tunnetta, rintakipua, hikoilua, vapinaa, huimausta ja tulee epätodellinen olo. Paniikkikohtauksen oireet ovat sellaiset, että ne eivät voi olla tuomatta mukanaan myös kuolemanpelkoa. Kohtaus kestää yleensä muutamasta minuutista puoleen tuntiin. Kun kohtauksia on toistuvasti, normaali arkielämä vaikeutuu.
Paniikkihäiriöistä kärsivä tietysti pelkää koettujen kohtausten uusiutumista, mistä syntyy pelon ja itsetarkkailun noidankehä. Moni tietysti pelkää sairastavansa myös jotakin vakavaa sairautta, joka aiheuttaa kohtaukset. Sen vuoksi on tärkeää mennä heti alkuvaiheessa lääkäriin, jotta tällaiset pelkotilat voidaan poistaa.
Paniikkikohtauksista ja-häiriöistä kärsiviä ihmisiä on keskuudessamme ehkä yllättävän paljonkin. Heitä on myös urheilijoissa. Joonas Riihimäki haluaa tulla esiin asian kanssa, jotta kukaan ei jäisi vaivansa kanssa yksin.
Kannuksen Uran lyöjäjokeri on harjoitellut koko kauden tunnollisesti. Takana on noin 18 000 lyöntiä ja fysiikkaharjoittelu on sujunut myös suunnitelmien mukaan. Nyt 20-vuotias mies sanoo, että tavoitteena on pelata ainakin kaikki kotipelit.
– Minulla on potentiaalia, jota en ole vielä pystynyt urallani näyttämään. Kannuksen Uralla on hyvä nippu kasassa, ja joukkue on varmasti kypsempi aloittamaan sarjakautensa Ykköspesiksessä kuin vuosi sitten.
Sen lisäksi, että Ura menestyy alkavalla kaudella, Joonas Riihimäki on asettanut myös itselleen omat tavoitteensa tulevaisuuteen.
– Kyllä se on Superpesis, mies tuumaa ja määrätietoinen hymy leviää kasvoille.
Teksti ja kuva: Jorma Rekonen
Julkaistu ainakin Keskipohjanmaa– ja Perhonjokilaakso-lehdissä 19.3.2020.
