Lauantain jälkeen uran pituudeksi lasketaan miesten Superpesiksessä pelituomarin tontilla 464 ottelua 28 kauden aikana. Lukema vetää hiljaiseksi ja herättää suurta kunnioitusta.
– Ura on ollut yhtenäinen ja katkeamaton. Sen myötä on ollut edellytyksiä pysyä kehityksen mukana ja toimia vaativimmissa tehtävissä, Ojala sanoo.
– Perusteellisesti ja tunnollisesti olen pyrkinyt aina toimimaan. En tunnusta yhtään laiminlyöntiä omalta uralta koulutukseen osallistumisen tai nuorten tuomareiden leiritarkkailun osalta. Olen pyrkinyt toimimaan aktiivisesti myös tuomaritoiminnan taustatehtävissä, kuten kouluttajana. Etelä-Pohjanmaalla toimin nuorisotuomarikouluttajana vielä 90-luvun alussa, vaikka toinen jalka olikin jo Espoossa. Sen vuosikymmenen loppupuolen toimin liiton nuorisotuomarikoulutuksen johdossa.
Pesäpallo vei mennessään
Ensikosketus lajiin tapahtui pesiskoulussa. Varsinaista pelaajataustaa ei ole, vaikka alakoulun lopulla intoa liittyä joukkueeseen kysyttiinkin ja Ojala vastasi myöntävästi.
– Silloisena vanhempana D-poikana pelasin Puna-Mustien puheenjohtajan Lauri Kivistön kanssa samassa joukkueessa. Espoon poikajoukkueessa heitimmekin joskus tietovisakysymyksen, ketkä joukkueesta ovat ensimmäisenä pelanneet yhdessä. Olimme Kivistön kanssa alueleirillä 1981, Ojala hymähtää.
Pesäpallo vei nuoren pojan mennessään. Ojala seurasi tarkasti mestaruussarjan otteluita ja innostus vain kasvoi yleisen pesäpallohuuman mukana.
– Pesäpallokärpäsen puremaan riitti yksi kesä. Etelä-Pohjanmaalta oli useita joukkueita mestaruussarjassa, otteluissa elettiin tunteella ja pesäpallon suosio oli vankkaa, katsojakeskiarvo nousi osalla seuroista yli 3000:n useampana vuonna. Aloittelin kirjurina 1980 ja pääsin siinä roolissa mestaruussarjaan 1983. Näin kymmenittäin otteluita pelituomarin takaa. Ehkä sekin vaikutti innostukseen myöhemmin.
– Useita leirejä kolusin läpi ja lopulta tuomarihommat ajoivat ohi. Erityisesti sääntöosaaminen innosti. Taisi olla Reino Yrjänäinen silloin kouluttajana, kun sain heti ensimmäisessä tuomarikokeessani kaikkiin kysymyksiin oikeat vastaukset. Sääntöosaaminen on itselle myöhemminkin ollut kunnia-asia, vaikka joitain asioita tietysti on saanut oppia kantapään kautta.
Kyvyt huomattiin ja vastuullisia tehtäviä nimettiin lisää. C-tason tuomariksi Ojala nousi kaudelle 1986.
– Oikeastaan pääsin jo kokeilemaan yhden C-tason ottelun pelituomarina 1985. Silloin muuten olivat lukkareina vastakkain nuoret pojat, Kuortaneen Kunnon Risto Ojanperä ja Vähänkyrön Viestin Kari Kallio. Näitä kokeiluotteluja voisi muuten nykyäänkin olla enemmän ja huutoon on ainakin superpesistuomareiden osalta vastattu.
– Vuonna 1986 pääsin isäni Eeron kanssa jostain syystä viheltämään naisten mestaruussarjan ottelun, hänen kanssaan vihelsin myös suomensarjan debyyttiotteluni 1985. Ei se nyt niin iso asia ollut, kun olimme jo useita seuran pelejä viheltäneet keskenämme. Molemmat olemme kyllä todella innostuneita pesäpallosta. Nykyäänkin, kun soittelemme, juttu tahtoo aina mennä pesäpalloon, Ojala naurahtaa.
Nousu B-tasolle toteutui 1990, jolloin Ojala myös kutsuttiin naisten Liitto-Lehdistö-ottelun oikeudenjakajaksi Ikaalisiin. Kummalliseksi valinnan teki roolijako. Ojala toimi syöttötuomarina ja Pasi Saarinen vähäjuoksuisesti 1-2 päättyneen ottelun pelituomarina.
– Sen jälkeen olen aina ollut pelituomari, mutta tuohon aikaan oli tyypillistä vuorotella molemmissa rooleissa. Ehkä kehitys on hyvä asia ja nykyinen erottelu puoltaa paikkansa. Nuorille kuitenkin haluan sanoa, ettei päätöstä kannata tehdä liian varhaisessa vaiheessa. Leireillä voi ihan hyvin vielä toimia sekä peli- että syöttötuomarin tehtävissä.
Suuri unelma kävi toteen Vaasan Maila-Riihimäen Pallonlyöjät -ottelussa 10.5.1992. Ojala vihelsi ensimmäisen ottelunsa pelituomarina miesten Superpesiksessä parinaan Juhani Hirvelä.
– Kaksi kautta vihelsin Ykkösessä. Suoraan olin tyrkyllä A-tasolle ja huhujen mukaan nopeamminkin olisi voinut nousu toteutua. Toisaalta oli hyvä saada aikaa.
22 eri tuomariparia miesten Superpesiksessä
Kun osaaminen, innostus ja tavoitteellisuus yhdistyvät, jälki on mestarillista. Ojala nousi pesäpallon tuomaritoiminnan huipulle, vaikkei pelaajataustaa ollutkaan.
– Ei se ole haitannut, eikä se ole vaikuttanut. Pesistä on tullut muuten niin paljon elettyä ja nähtyä, että tietää, mitä siellä tapahtuu ja mihin pyritään. Tuomarin tehtävä on ratkaista, miten ne asiat suhtautuvat pelisääntöihin.
– Parhaana saavutuksenani pidän oman, olosuhteiden seurauksena usein vaihtuneen tuomariryhmän toiminnan virittämistä vuodesta toiseen sellaiselle tasolle, että 26 vuoden ajan päästiin aina miesten ylempiin jatkopeleihin ja saatiin viheltää niin miesten kuin naistenkin ratkaisupelejä.
Eri tuomaripareja mahtuu uran varrelle pelkästään miesten Superpesiksessä 22, joista vakituisia pareja on ollut seitsemän. Tuomaritoiminnan kautta on muutenkin saanut runsaasti ystäviä eri puolilta Suomea.
– Monien kanssa olen saanut viheltää. Yksikään syöttötuomari ei ole ollut vakioparinani kuutta vuotta pidempään. Toisaalta siinä on oppinut paljon uutta ja uusienkin kanssa on saatu homma toimimaan, Ojala kiittelee.
”He ovat nuoria ja lupaavia. Ties vaikka heistä tulisi seuraava superpari miesten Superpesikseen”, totesi tarkkailija Reino Yrjänäinen arvioidessaan Ojala-Lähteenmäki-tuomariparin ensimmäistä yhteistä superpesisottelua.
Yksi erityinen ajanjakso alkoi vuodesta 1995, kun Ojala sai tuomariparikseen loimaalaisen Matti Lähteenmäen. Pesäpallon tuomaritoiminnassa avattiin uusi sivu ja toimintaa vietiin suurin harppauksin eteenpäin. Ojala on pesäpallohistorian kokenein pelituomari ja uransa kauteen 2015 päättänyt Lähteenmäki pesäpallohistorian kokenein syöttötuomari.
– Silloin oltiin nuoria ja innokkaita. Tehtiin siellä ja täällä paljon kehitystyötä, mietittiin ja jalostettiin asioita. Se oli todella inspiroivaa aikaa. Emme me virheettömiä olleet, mutta tuotiin toimintaan uusia tuulia ja uutta asennetta. Pesätuomarit olivat näkyvä osa kokonaisuutta.
– Itsekin on sittemmin asettunut ja vakiintunut. Paljon on miettinyt, miltä oma toimintaa näyttää ulospäin. Pääosin olen saanut hyvää palautetta. Toisaalta meidän otteluvalvonta- ja tarkkailujärjestelmämme on paljastanut yllättäviäkin juttuja. Joku tarkkailija sanoi, että on mennyt tänä vuonna paremmin kuin edellisenä vuonna, vaikka itse ei ole havainnut mitään eroa.
Kaksikko Ojala-Lähteenmäki vihelsi miesten Superpesiksen loppuotteluissa kausina 1995-99. Tuomariparin olemuksesta huokuivat rauhallisuus, varmuus, päättäväisyys ja halu olla koko ajan parempi kuin edellisessä ottelussa. Se ei jäänyt huomaamatta silloiselta tuomarijohdolta.
– Pesäpallon tuomaritoiminta on arvostelulaji, jossa mitattavia tekijöitä on vähän. Toiminnasta ei jää sellaista jälkeä, josta voisi jälkeenpäin tehdä päätelmiä, vaikka nykyisin videoilta pystytään jotain katsomaan. Vaikutelma kentällä on kuitenkin eri asia, Ojala huomauttaa.
Pesäpallo on muuttunut pelinä hurjasti
Kun peli kehittyy ja menee eteenpäin, tuomaritoiminnan on pysyttävä kyydissä mukana. Ojala myöntää, että aika ajoin ratkaisuja on tehty hetkessä.
– Monenlaisia asioita on tullut uralla eteen, eikä kaikkiin ole ollut valmiita vastauksia olemassa. Lennosta on pitänyt tehdä ratkaisut, nopeasti on täytynyt reagoida. Esimerkiksi käy maskipelaaminen.
Laajemmin pesäpallopelin luonnetta ovat muuttaneet valtavan isot uudistukset. Olosuhteet kehittyivät niin kenttien kuin välineiden osalta, jokeripelaajat ilmestyivät kentille 1980-luvun lopulla ja jaksosysteemi otettiin käyttöön 1994.
– Ei jaksopeliäkään niin pitkään ole pelattu. Itsekin ehdin viheltää miesten Superpesiksessä vanhan juoksusysteemin aikakaudella, Ojala muistelee.
– Hiekkatekonurmet ovat vaikuttaneet paljon pelin luonteeseen. Aloittaessani uraani mattoalustoja ei vielä ollut joka paikassa, Seinäjoellekin sellainen saatiin vasta 1992. Hiekkatekonurmet ovat vaikuttaneet paljon ulkopeliin ja tehneet siitä helpompaa, ennustettavampaa. Vaikutus on ollut vuosien saatossa hämmästyttävän suuri, mitä silloin ei yhtään osannut ajatella, Ojala miettii.
Tutulla tuomaristolla viimeiseen otteluun
Pesäpallon tuomaritoiminnan nykytilassa Ojala näkee positiivisia asioita, kuten nuorten tuomareiden nousu vastuunkantajiksi Superpesikseen. Silti mietittävääkin riittää.
– Muutamana viime vuonna on selkeästi ollut havaittavissa aikuistuomareiden määrän kasvussa hiipumista eri puolilla Suomea. Meillä Espoossakin on suomensarjan ja maakuntasarjan tuomareiden kohdalla aika lovi. Jotain siihen pitäisi keksiä. Vanhat eväät eivät suoraan riitä, vaan uutta aktivoitumista pitäisi tapahtua. Pelaaminen yleensä voittaa jossain vaiheessa, pelaamisen vakavoituminen on rajannut muita asioita pois, Ojala sanoo.
– Jokainen rakentaa oman pesispolkunsa. P-merkin ja POPS-klubien aikakaudella rakennettiin tuomaritoimintaan koulutuskansio. Siinä hahmoteltiin pesisura-ajattelua, jota voisi päivittää nykyaikaan.
Oma ura huipputuomarina on nyt tullut päätökseensä. Vaikka tuomareilla ei enää virallista yläikärajaa olekaan, Ojala koki sopivan ajan tulleen jättäytyä muihin tehtäviin.
– Ajattelin jatkavani niin pitkään kuin hyvältä tuntuu ja omalla työllä ja tuloksella pääsee ylempiä pudotuspelejä viheltämään. Viime vuonna niitä ei enää tullut, joten tein päätöksen jäädä pois. Onneksi nyt on tullut mukavasti uusia tuomareita. He ovat viheltäneet erittäin hyvin.
– Kouluttajataholta on toivottu panostani lähinnä sääntötyössä. Omat halut ovat myös otteluvalvontaan, jossa voisin omaa kokemustani tarjota avuksi. Tällä kaudella olen viheltänyt poikkeuksellisen paljon maakuntasarjan otteluita, siellä tuntuu olevan kysyntää.
Pesäpallo on kulkenut vierellä lähes kaikissa elämänvaiheissa. Ojala vakuuttaa, että näin on jatkossakin.
– Siellä aion olla, missä voin toimia lajin parhaaksi ja missä löydän annettavaa lajille. Heinäkuussa täällä Espoossa järjestetään valtakunnallinen Tenavaleiri, jossa olen poikani Jussin kanssa aktiivisesti mukana. Järjestelyt etenevät hyvässä vaiheessa ja meillä on jo 85 tuomaria mukana.
Jouni Ojala (oik.) ja Kalle Hietanen (kolmas oik.) vihelsivät miesten Superpesistä Juvalla vuosi sitten. Kuva: Niilo Hirvonen
Seuraava hieno hetki on luvassa lauantaina. Ojala lähtee viheltämään uransa viimeistä superpesisottelua samoin kuin kaikkia 463 aiempaa – nöyrin mielin, joukkueiden tekemistä kunnioittaen ja parhaimpaansa pyrkien. Muutakin ainutlaatuista on Tallinnan lauantai-illassa. Ojala viheltää ensimmäistä kertaa pesäpallo-ottelun Suomen rajojen ulkopuolella.
– Normaali on valmistautuminen. Sitä helpottaa, kun on tuttu tuomaristo. Tähän tilanteeseen ei tarvitse uutta keksiä.
– Kalle Hietanen on oikeastaan kulkenut koko matkan mukana leirituomarista pesätuomariksi ja viimeisinä vuosina syöttötuomariksi. Kallen kanssa olen viheltänyt enemmän kuin kenenkään muun kanssa, yli 200 ottelua miesten Superpesiksessä. On kunnia viheltää hänen kanssaan uran viimeinen superpesisottelu, lauantaista tulee hieno ja ehkä vähän tunteikaskin päivä, Ojala päättää.
Jouni Ojala
Syntynyt 1968, 464. ottelu miesten Superpesiksessä lauantaina
Tuomarikortti vuodesta 1981
Ensimmäinen ottelu miesten Superpesiksessä Vaasa-Riihimäki 10.5.1992
Miesten loppuotteluiden pelituomarina 1995-1999 ja 2017
Vuoden tuomari 1995
Yksi naisten (2004) ja kaksi miesten (1998, 2014) Itä-Länsi-ottelua pelituomarina
Pesäpalloliiton päänuorisotuomarikouluttaja 1996-2000
Jouni Ojalan urakortti kokonaisuudessaan (pdf)
Kautta aikain kokeneimmat tuomarit miesten Superpesiksessä
1. Matti Lähteenmäki 507
2. Ossi Muurainen* 478
3. Jouni Ojala 463
4. Tommi Nupponen* 433
5. Antti Aine* 397
6. Ari Kiviniemi* 361
7. Veli-Matti Kallionpää 339
8. Tero Hallila 335
9. Jussi Nieminen 303
10. Peter Laitio* 286
*) Jatkaa uraansa
