Veteliläinen Eino Aulis Karvonen kuoli 29.6.2018 vakavan sairauskohtauksen jälkeen Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa Kokkolassa. Hän oli syntynyt 13.12.1939 Halsualla.
Karvonen pelasi pesäpalloa aikuisten sarjassa 11 kautta ja pysyi uskollisena kasvattajaseuralleen Halsuan Toivolle. Halsuan Toivo pelasi neljä kautta Suomen mestaruussarjassa ja debyyttikausi Aulikselle oli 1961. Uran ehdoton huippuhetki oli vuonna 1967, jolloin Aulis valittiin vuoden pesäpalloilijaksi ja vuoden lukkariksi. Samana vuonna hän pelasi myös kahdessa arvo-ottelussa ja palkittiin Itä-Länsi-ottelussa joukkueensa ykköspalkinnolla.
Karvonen oli elämänsä aikana mukana monessa vapaaehtoisessa järjestötoiminnassa. Vuonna 2014 Aulis sai suuresti arvostamansa kutsun itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle Presidentinlinnaan. Karvonen oli kutsuttu yhtenä Kaatuneitten Omaisten Liiton sekä sotaorpojen edustajana juhlaan. 12 vuotta Pohjanmaan Sotaorvot ry:n puheenjohtajana toiminut aktiivi oli myös Kaatuneitten Omaisten Liiton hallituksessa vuodesta 2004.
Elämäntyönsä Karvonen teki pankkialalla ja toimi viimeiseksi Vetelin Osuuspankin toimitusjohtajana vuoteen 2002 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle. Pitkästä toiminnasta pankkialalla hänelle myönnettiin myös taloustirehtöörin arvonimi.
Pelaajauran lisäksi Karvonen oli mukana useassa pesäpalloon liittyvässä muussa toiminnassa. Monet vuodet hän jakoi oikeutta pelituomarina Vetelissä pelatuissa pesäpallo-otteluissa, kävi seuraamassa naapurikunnan Vimpelin Vedon superpesisotteluita, osallistui innokkaasti Veteli Pesiksen talkootoimintaan, kyyditsi tyttären lapsia harjoituksiin ja peleihin ja oli aina valmiina vaikka heittämään avausheiton otteluissa. Lähes päivittäin Aulis kävi Vetelissä Ruohopatin kentällä piipahtamassa joukkueiden harjoituksia katsomassa ja juttelemassa pesäpallokuulumiset.
Pankkialan kokemuksesta oli hyötyä myös Veteli Pesiksen hallinnossa, kun Karvonen tarkisti vuosittain seuran tilit – ensin tilintarkastajana ja lopuksi toiminnantarkastajana. Vastaus oli aina, kun Aulikselta kysyin, ”jatkatko seuraavana vuonna”: ”Kyllä, jos terveyttä piisaa.”
Keväällä 2018 olin Auliksen kotoa hakemassa hänen tarkistamat Veteli Pesiksen tilit ja samalla juteltiin muistakin pesisasioista. Kaksi asiaa nousi keskustelussa ylitse muiden. Toinen oli juuri ensi-iltaan tuleva, Halsuan Toivon ihmeellisestä pesäpallotaipaleesta kertova ”Pesäpallon pikkujättiläinen” –dokumentti, jonka ideaa ja tekijäryhmää hän kovasti arvosti. Toinen oli Veteli Pesiksen B-poikien joukkue, jonka edesottamuksia Aulis kovasti odotti ja ehtikin sitä jonkin verran seuraamaan.
Vaikka Aulis tunnettiin ennen kaikkea pesäpalloihmisenä, niin lähellä sydäntä oli myös luonto, etenkin marjastus ja metsästys. Viimeisinä vuosina urheilulajien valikoimaan tuli mukaan myös boccia-kuulapeli, jota hän harrasti pari kertaa viikossa. Tässäkin lajissa käden ja silmän harjaantuneesta yhteistyöstä oli suuri apu.
Monella meillä on tapana mennä pesäpallokatsomoon aina samalle paikalle istumaan ja seuraamaan peliä. Näin oli Auliksellakin, kun hän tuli katsomaan Veteli Pesiksen kotipelejä. Nyt tämä paikka on tyhjä.
Aulis Karvosta jäivät kaipaamaan puoliso Aira, kaksi tytärtä perheineen, siskot perheineen sekä iso joukko sukulaisia ja ystäviä.
Veteli Pesiksen puolesta,
Kari Lahti
Aiheesta lisää
Pesis.fi 5.12.2014: Vuoden pesäpalloilija sai kutsun Linnaan
Yle: Sotaorpojen edusmies matkaa Presidentinlinnaan
”Pesäpallon pikkujättiläinen” – dokumenttielokuva Halsuan Toivosta
