Tamperelainen Manse PP voitti viime lauantaina seurahistoriansa ensimmäisen Suomen mestaruuden, josta on otettu kaikki ilo irti.
Mestaruuden jälkeistä aikaa lauantaista on vietetty hyvin pitkälti joukkueen omassa keskuudessa, saunoen, syöden ja erilaisten tilaisuuksien parissa. Keisarinnat pulahtivat ensi töikseen Tampereelle saavuttuaan keskustorin suihkulähteessä kultakylvyssä, saivat Olli Lindholmilta yksityisesiintymisen ja osallistuivat Villi Kortti –ohjelman kuvauksiin studioyleisönä. Torstaina joukkue sai kutsun Hakametsän aitioon Tapparan kotipeliin.
Joukkueen kapteeni Nina Taipale pyörähti myös tiistaina seuran F-tyttöjen kauden päättäjäisissä Hillevin kanssa, joksi mestaruuspokaalia siis Tampereella kutsutaan. Aiemmin sama pysti on tunnettu myös ainakin Tainana (Kirittäret) ja Vesana (Virkiä).
– Pokaalille piti luonnollisesti saada meille oma ja jollekin tuli mieleen katsoa nimipäiväkalenteri. Samana päivänä oli myös Hellevin nimipäivä, mutta Hillevi kuulosti paremmalta, Taipale nauraa.
Ja mestaruuden sekä Hillevin voittaminen, se maistui makealta.
– Kyllähän tämä on maistunut paremmalta kuin mikään ikinä koskaan pesäpallossa. Hiljalleen tämä on alkanut jo todentua, kun vielä ensimmäisinä aamuina voiton jälkeen oli fiilis, että onko tämä totta, Taipale huokaisee onnellisena.
– Mira Kolehmainen jo viime vuonna mestaruuden voittaneena on ottanut vähän sellaista seremoniamestarin roolia ja näyttänyt suuntaa. Hän on ollut sinnikkäästi joka paikassa mukana, Taipale paljastaa.
Myös seurajohtaja Juha Antikainen ja pelinjohtaja Jarkko Pokela iloitsevat saavutuksesta.
– Tässä mestaruudessa yhteisöllisyys on ollut se isoin juttu, se keiden kanssa se on voitettu. Matkalla on ollut hienoja kasvutarinoita, jotka huipentuivat upealla tavalla, Antikainen kertoo.
– Kova työ tuli tehtyä ja maaliin päästiin. Nyt on ollut mukava mennä vähän rennommin eikä ole tarvinnut kuin nauttia lopputuloksesta, Pokela sanoo.
Eivätkä juhlallisuudet ole vielä tähän loppumassa. Nyt viikon odottaa seuran oma kauden päätösristeily ja lokakuun alussa Keisarinnat nähdään jälleen Itämeren aalloilla, kun luvassa on koko pesäpallokauden päätösristeily eli tuttavallisemmin Lemmari. Vielä senkin jälkeen lienee luvassa seuran oma palkitsemistilaisuus.
Pirkanmaan oma pelipäällikkö
Taipaletta voidaan yhtään liioittelematta pitää joukkueensa ja koko pirkanmaalaisen naispesiksen ruumiillistumana. Hän on edustanut koko uran pirkanmaalaisia seuroja saaden pesisoppinsa Ylöjärven Pallossa. Hän on nähnyt alueen naispesiksen nousun takaisin huipulle, jossa Pirkanmaalla on viimeksi oltu kunnolla 1980-luvulla. Tuolloin silloinen Mansen Pesäpallo voitti SM-kultaa 1984 ja paikallisvastustaja Ikaalisten Tarmo kolmena seuraavana vuotena sekä vielä kertaalleen 1991. Jatta Vuorinen on kulkenut Taipaleen kanssa pitkälti samoja polkuja, tehden kuitenkin kuuden vuoden kiertueen Ylihärmään, Raumalle ja Turkuun. Nykyisestä joukkueesta Anna Rintanen ja Leena Ojanen ovat puolestaan Ruoveden Pirkkojen kasvatteja.
– Kyllä tämä aika nöyräksi pistää, kun on oikeastaan nähnyt ja kulkenut koko tämän matkan täällä. Päällimmäisenä nousee mieleen yksi ainut sana ja se on kiitollisuus. Olen ylpeä siitä, että olen tehnyt matkan varrella tiettyjä ratkaisuja, jotka ovat tuoneet minut tähän hetkeen ja kantaneet hedelmää.
Taipale näkee keskeisimmäksi syyksi mestaruuden voittamiselle kasvun henkisellä puolella.
– Aiemmin Virkiä, Kirittäret ja Pesäkarhut ovat olleet meille kompastuskiviä, mutta tällä kaudelle pystyimme heitä jo järjestään voittamaan, mikä loi uskoa. Tiesimme, että kun pelaamme omalla tasollamme, olemme parempia kuin kukaan muu tällä kaudella. Tiesimme finaalien ratkeavan paineensietokykyyn ja päämme kestivät, vaikka Pesäkarhuillakin olikin jo kokemusta mitalipeleistä.
– Mira Kolehmainen toi henkisellä puolella paljon uutta ja oli mahtavaa saada hänet tutkapariksi itselle tänne johtavien pelaajien puolelle.
Pelkkä henkinen kasvu ei ole tietenkään riittänyt, vaan töitä on tehty myös fyysisellä puolella kovasti.
– Tammikuusta saakka on tiedostettu se potentiaali, mikä meillä lajitaidollisesti ja fysiikan osalta on. Etenkin valmentaja Tiia Hautala on auttanut meitä kehittymään huimasti. Meillä on ollut todella nopea ja ulkopelivarma joukkue, mikä on mahdollistanut voitosta pelaamisen illasta toiseen. Materiaalimme on tullut laaja läpi kesän ja kuka tahansa on voinut nousta ratkaisupelaajaksi.
Taipale uskoo, että nyt viimeisetkin esteet Tampereen nousulle todelliseksi pesiskaupungiksi ovat hälventyneet.
– Veikkaan kyllä, että nyt on tavoitettu tamperelaiset kauttaaltaan. Kaupunki on lähtenyt hienosti mukaan ja Hämeenkadulla oli patsailla finaalien aikaan Manse PP:n huivit, ihmiset puhuivat meistä paljon ja kaduilla pelaajia tunnistettiin. Tuskin täällä kauhean monta enää on, joka ei meitä tietäisi. Olen ainoa sanonut, että meidän on pystyttävä pärjäämään, jotta meidät tunnetaan ja nyt tuli tälle lajille aika moinen potku eteenpäin.
– Täytyy vielä muistaa, että onhan tämä vauhti, jolla ollaan viidessä vuodessa tultu sarjanoususta mestaruuteen ollut todella hurja.
Mestaruuden voittaminen ei ole Taipaleelle kuitenkaan täysin uusi juttu, edellisestä on vain ehtinyt vierähtää hieman aikaa, sillä häneltä löytyy kultamitalit naperoleireiltä vuosilta 1996 ja 1997 sekä tenavaleiriltä vuodelta 1998 kasvattajaseuransa Ylöjärven Pallon riveistä.
– Ehkä tästä voittamisesta osaa jälleen nauttia. Silloin siihen ehti varmaan tottua, Taipale nauraa.
Taipale pääsi haastateltavaksi myös Tappara-JYP –ottelun yhteydestä. Haastattelun pääsee katsomaan täältä.
Voittava viuhkavelho
Alajärveltä lähtöisin Pokela on vaikuttanut valmennuspuolella ennen Tamperetta muun muassa Ylihärmässä ja Raumalla sekä Ulvilassa. Kaudelle 2015 hän saapui tuolloin vielä pelinjohtajana toimineen Antikaisen aisapariksi ja hyppäsi siitä seuraavana vuonna päävastuuseen.
– Kyllähän tämä mestaruus itselle merkitsee myös henkilökohtaisella tasolla paljon ja pitkä matka on kuljettu tähän pisteeseen. Ylihärmässä tuli pelattua vähän eri pelejä (toim. huom. superpesiskarsintoja) enkä ollut ennen tätä kautta ylemmissä pudotuspeleissä voittanut yhtään playoff-sarjaa. Kyllä tämä on itselleni todistus, että pystyn myös olemaan voittajan puolella ja että tätä hommaa ehkä vähän osaankin.
Pokela korostaa itsekriittisyyden merkitystä menestyksen taustalla.
– Olimme asettaneet kovat tavoitteet ja osasimme jatkuvasti katsoa niitä ja olla itselle kriittisiä sen suhteen, mitä pitää kehittää, jotta tavoitteet saavutetaan. Välillä asioita piti katsoa tylysti silmiin. Jos jokin asia ei toiminut, tohdimme kehittää ja muuttaa sitä.
– Isoin kasvu on pelillisesti ollut varmasti sisäpelissä, jossa oli vielä alkukaudesta liikaa toissijaisia virheitä esimerkiksi takaetenemisten suhteen. Homma saatiin valmiiksi juuri oikeaan aikaan.
Tampereen pesisbuumin kannalta viuhkavelho näkee tärkeäksi, että mestaruus tuli juuri tälle kaudella.
– Viime vuonna miehet olivat lähellä nousta Superpesikseen ja nyt meidän mestaruutemme myötä buumi pysyy yllä. Positiivinen vire on näkynyt ja näkyy varmasti jatkossakin etenkin juniorimäärissä. Pesäpallo on saanut positiivisen näkymän Tampereella ja sen urheilukartassa ja se on noussut vakavasti otettavaksi aiheeksi.
Pokela kiittelee etenkin pirkanmaalaista pesisyleisöä, joka löysi tiensä Kaupin lisäksi myös ratkaisevaan loppuotteluun Poriin.
– Kotipelit ovat olleet todella hienoja tapahtumia ja ratkaisevassa ottelussa meidän faniryhmämme teki todella ison edun eduksemme. Syy voittoon henkisellä puolella löytyy osin sieltä. Kannattajayhteisö on vielä verrattainen pieni, mutta ne jotka ovat mukana, ovat sitä aivan sataprosenttisesti. Paljon hienompia ihmisiä ei voisi omiksi kannattajikseen pyytää. Nyt positiivisen buumin myötä yhteisö on varmasti kasvamaan päin.
Mies Mansen menestyksen takana
Siinä missä Taipaletta voidaan pitää joukkueen ruumiillistumana, ei pirkanmaalainen pesäpallo olisi nykytilassa ilman Antikaista. Kymenlaaksolainen saapui kaudeksi 2007 pelaamaan Miesten Ykköspesistä ja hyppäsi silloisen Hämeenkyrön Räpsän naisten ykköspesisjoukkueen peräsimeen talvella 2010. Vaikka Suomen mestaruus maistuukin, kieltää Upi sen olleen suoranainen tavoite missään vaiheessa.
– Olen aika huono asettamaan tulostavoitteita, vaan tykkään mitata toimintaa laadullisesti. Halusin saada tänne toiminnan vakiintumaan tietylle laatutasolle ja junioripolun ja toimintaympäristön kuntoon. Puhtaasti tuloksellisesti mitattuna voitaisiin nyt toki sanoa, että homma toimii.
– Totta kai meillä oli ajatus huippu-urheilussa menestymisestä ja pärjätä joka kausi paremmin kuin edellisenä vuonna. Tänä vuonna olikin jo odotusarvoa, että jotain tulee ja joukkue asetti mestaruuden tavoitteeksi. Onhan se selvää, että kovasta, laadukkaasta tekemisestä on seurauksena myös huippuvuosia menestyksellä mitattuna.
Antikainen ei kuitenkaan kiellä, etteikö mestaruus olisi hänelle itselleen suuri asia.
– Kyllähän tämä merkitsee todella paljon, koska nyt tässä näkee, onko seitsemän vuoden aikana tehnyt asioita oikein vai väärin. Kyllä tästä sellaisen täydentävän olotilan saa ja pystyy vähän huokaisemaan, että on silloin seitsemän vuotta sitten osannut nähdä, mihin suuntaan hommaa tulisi lähteä ohjaamaan.
Manse PP teki loistavia hankintoja siirtomarkkinoilla, sillä Tampereelle saapuneet Mira Kolehmainen, Senni Sallinen ja Henna Peltokangas pelasivat kaikki Itä-Lännessä. Antikainen näkee kuitenkin, että kyseessä on valmennettu mestaruus.
– Kolehmainen tuli toki tekemään meille mestaruutta isolla roolilla, mutta Sallinen oli tänne tullessaan vasta lupaus, joka on täällä sitten puhjennut kukkaan. Peltokangas itse asiassa pelasi jo aiemmin täällä lähes tällä tasolla kuin tänä vuonna, mutta Lapualla tipahti pienempään rooliin ja seuraukset nähtiin. Nyt hän palasi ns. kotiin, missä häneen luotetaan.
– Moni pieni asia loksahti kohdilleen tänä vuonna, ei mestaruutta voiteta tuurilla. Panostimme kauttaaltaan pieniin asioihin. Hautalan Perttu seurakehittäjänä ansaitsee kiitokset ja Jarkko Pokela on tehnyt valtavan työn uskaltaen olla riittävän kriittinen tekemisen laadulle. Fanit antoivat oman panoksena, viimeisellä viikolla työstettiin henkisen puolen asioita vielä merkittävästi. Listaa mestaruuteen johtaneista pienistä tekijöistä voisi jatkaa loputtomiin.
Antikainen näkee, että mestaruus tuo nimenomaan itseluottamusta siihen, että Pirkanmaan poikkeuksellisen laaja seurayhteistyö on hyvä ratkaisu.
– Olemme osoittaneet, että alueen pelaajapolut toimivat ja sitä kautta joukkueessamme olikin jo mukana ensimmäisiä sen putken tuottamia pelaajia. Tähän on hyvä tuoda lisää harrastajia lisää.
Nähtäväksi jää, millaiseksi Pirkanmaan pesisbuumi kohoaa tulevina vuosina.
***
Aarne Puisto
Twitter: @AarnePuisto
aarne.puisto@superpesis.fi
