Tuplamestaruuteen Vedon lukkaroineen Janne Heimosen lisäksi vähintään kahta peräkkäistä Suomen mestaruutta lautasen äärellä ovat päässeet juhlimaan viimeisen 30 vuoden aikana ainoastaan Toni Kohonen, Markus Meriläinen, Olli Hartikainen ja Matti Iivarinen.
Ennen viime kautta Veto oli jäänyt viidesti peräkkäin hopealle juuri Jymyä vastaan, joten syksyllä 2016 pokaalin noustessa ilmaan Saarikentällä purkautui iso tunnelataus.
– Ensimmäinen kerta on tietysti aina ensimmäinen ja siinä oli omanlaisensa hohto, mutta ei tämä toinenkaan sen rinnalle kalpene yhtään! Tuplamestaruus on aika harvinaista herkkua kelle tahansa ja todella kova temppu meiltä. Erityisen hieno on se, kuinka fanit ja koko vimpeliläinen yhteisö ovat jälleen olleet vahvasti mukana.
– Hiukassa voittaminen oli mahtavaa, sillä se on tunnetusti ollut viime vuosina sellainen paikka, josta ei saa koskaan mitään ilmaiseksi. Saarikenttä on toki aivan ykkönen, mutta on hienoa, että on päässyt kokemaan mestaruushuumaa molemmissa pesäpallopyhätöissä.
Mestaruudesta otettiin ensin kaikki ilo irti Hiukassa, josta matka jatkui bussilla takaisin Vimpeliin. Siellä tuoreita Suomen mestareita oli vastassa suuri joukko ja mestaruusjuhlat saatiin käynnistettyä toden teolla myös siellä.
– Sunnuntaina Poikaa sitten uitettiin ja saunotettiin Savonjoessa ja myös sinne tuli paikalle runsaasti faneja, ymmärtääkseni jopa yli 500. Sunnuntaina olimme vielä tiiviisti yhdessä erilaisten ohjelmanumeroiden parissa, mutta maanantaina osalla alkoi hieman jo arki kolkutella. Itse palaan keskiviikkona ”oikeisiin töihin”, mutta eiköhän tätä mestaruutta juhlita vielä useamman kerran pitkin syksyä erilaisissa tilaisuuksissa.
Vaikka asetelma mestaruuden puolustamisen suhteen verrattuna sen toiselta joukkueelta ryöstämiseen oli erilainen, keskityttiin Vimpelissä samoihin asioihin, jotka jo viime kaudella kantoivat hedelmää.
– Samalla tavalla tehtiin asioita, kuten jo oikeastaan nyt pari viimeistä vuotta on tehty ja sitä kautta kehitytty koko ajan. Joukkue on pysynyt lähes samana jo tuon ajan, joten toimintaa on ollut helppo kehittää pienin viilauksin, kun mitään isompia muutoksia ei ole tarvittu. Emme ottaneet turhaan ennakkosuosikin asemasta liikaa paineita.
Vaikka runkosarjan voitto matkasi Joensuuhun ja Jymy jäi neljänneksi, ei finaalivastustaja tullut yllätyksenä.
– Tiesimme, että Sotkamo tulee syksyä kohti olemaan aina vahva, vaikka takana olisikin ollut kuinka vaikea runkosarja. Tänä vuonna neljän kärki oli erittäin tasainen ja meille oli ainakin sama kuka sieltä olisi tullut vastaan, kaikki pitää kuitenkin pystyä voittamaan, jos haluaa pärjätä.
– Olimme kokonaisuutena Jymyä parempia. Olimme sitkeitä ja uskoimme loppuun asti omiin mahdollisuuksiimme, vaikka miehiä tippuikin matkan varrella kokoonpanosta ja kauteen monia mahtui vaikeita hetkiä.
Heimonen on noussut pesiskansan tietouteen nimenomaan vahvoilla otteillaan lautasen äärellä eikä lähitulevaisuuden suunnitelmissa ole kartuttaa mainetta sisäpelitaidoilla, vaikka sellaisiakin mieheltä löytyy, josta esimerkkinä oli avausfinaalissa nähty kupperivarsi.
– En nyt ainakaan lähitulevaisuudessa ole kovin pientä numeroa hihaani tavoittelemassa. Nykyinen rooli sopii itselleni hyvin. Toistoja sisäpeliin tulee kyllä talvella ihan saman verran kuin muillekin, mutta kesällä on ollut perusteltua priorisoida ulkopeliä.
Heimonen näkee Vedon tulevaisuuden erittäin lupaavana.
– Yhteistyö lähialueen kuntien kanssa on tärkeää juuri junioripuolella ja lupaavia nuoria pelaajia on tulossa koko ajan lisää. Esimerkkinä on tämän vuoden B-poikien Suomen mestaruus lähialueen yhteisjoukkueella, joka pelasi nyt Halsuan Toivon nimellä.
Useampaan kuin kahteen peräkkäiseen mestaruuteen ovat pystyneet ingressissä jo mainittujen Kohosen ja Meriläisen lisäksi muun muassa lajilegendat Eino Kaakkolahti ja Pertti Lonka. Mikäli Veto ja Heimonen juhlivat SM-kultaa myös ensi syksynä, kirjoittaa Heimonen nimeään yhä painavammin kirjaimin suomalaiseen pesäpallohistoriaan.
***
Aarne Puisto
Twitter: @AarnePuisto
aarne.puisto@superpesis.fi
