Helsingissä koko ikäni asuneena Superpesis on tuntunut hiukan kaukaiselta asialta. Aina silloin tällöin olen toki löytänyt itseni sukulaisten luota Kiteeltä ja Rantakentältä tai kotisohvalta katsomasta Nelosen lähetyksiä. Näistä asioista huolimatta ei Superpesiksestä ole tullut SM-Liigan tai Veikkausliigan tapaan sarjaa, jota seuraisin joka kausi tarkasti.
Hyvinkää on vain 45 minuutin junamatkan päässä Helsingistä.
Ajattelinkin sen olevan loistava paikka käydä tutustumassa tarkemmin
siihen, mitä Superpesis-ottelut pitävät sisällään. Itse en koskaan ollut
käynyt katsomassa Hyvinkäällä Superpesistä ja seuralaiseni eivät yli 20
vuoteen, joten odotimme tapahtumaa innolla. Otteluksi valikoitui
Hyvinkään Tahkon ja Alajärven Ankkurien välinen kamppailu.
Junamatkan jälkeen käveltävää ei ollut paljoa, sillä kenttä sijaitsi
vain runsaan 10 minuutin kävelymatkan päässä asemalta. Sää oli loistava,
mikä alkukautta ajatellen tuntui erityisen hyvältä. Aurinko paistoi ja
lämmintä oli yli 20 astetta, joten olosuhteet olivat kaikin puolin
hienot.
Stadionilla oli istumapaikkoina sekä puupenkkejä että
muovi-istuimia. Etsimme hyvät paikat ja ottelu oli valmis alkamaan.
Katosta näissä katsomoissa ei ollut, joten mahdollisen sateen tullessa
olisi ottelun seuraaminen muuttunut epämukavaksi. Tapahtumaa elävöitti
hyvin kenttäkuuluttaja, joka kiersi haastattelemassa niin faneja kuin
valmentajiakin ja yllytti yleisöä taputuksiin. Ehkä tapahtuman ainoa
miinus oli musiikki, joka tuntui pääosin jämähtäneen parikymmentä vuotta
jälkeen. Toki mukana oli tuoreempiakin biisejä, mutta seuralaiseni
muistelivat samojen kappaleiden soineen Hyvinkään peleissä 20 vuotta
aiemmin. Katsojaluku jäi hieman kolminumeroisesta, liekö kotijoukkueen
kolmen ottelun tappioputkella ollut vaikutusta asiaan.
Peli itse
oli mukavaa katseltavaa ja tunnelmakin oli yleisömäärään huomioituna
hyvä. Paikan päällä sain ainakin itse tapahtumasta enemmän irti kuin
televisiosta katsoessa. Katsojat hurrasivat innokkaasti omilleen ja
taputtivat monesti tahdissa Tahkon lyöjän tullessa lyöntivuoroon.
Tunnelmaan vaikutti varmasti Hyvinkään hyvä peli, kun joukkue poistui
kentältä kauden ensimmäiset kolme pistettä takataskussaan. Ruoka
väliajalla oli klassisesti makkaraa, pullaa ja limuja – hyvää
pesisruokaa siis.
Pesiksen katsominen on yksi hieno tapa viettää
kesäistä sunnuntaipäivää. Huomasinkin nauttivani hetkistä, jotka vietin
Pihkalan kentällä. Kävellessäni takaisin rautatieasemalle
iltapäiväauringon lämmittäessä pohdin kokemaani tapahtumaa. Tulisinko
tänne joku päivä uudestaan? Vastausta ei tarvinnut kauaa miettiä. –
Aivan varmasti tulisin!
Hyvinkään Tahko pelaa kotiottelunsa
Pihkalan pesäpallostadionilla (Kenttäkatu 2, 05800 Hyvinkää). Lähijuna
tuo Helsingin päärautatieasemalta Hyvinkäälle 45 minuutissa, www.vr.fi.
Erik-Kristian Mäki-Fränti
