Kuka minä olen? Miten olen päätynyt pesäpallon pariin? 

Hei vaan, lienee pienen esittelyn paikka!

Kuvassa hyvin palvellut tee-se-itse-nimikyltti

Nimeni on Roosa ja iältäni olen 20-vuotias. Olen kotoisin ihan täältä Savon sydämestä, Kuopiosta, oikeastaan vielä tarkemmin ottaen Maaningan maalaismaisemista. Olen aloittanut pesäpallon ala-asteiässä Maaningan Mahdissa, josta myöhemmin juniorina siirryin nykyiseen seuraani Siilinjärven Pesikseen. Ensimmäinen ihastus pesäpalloon syntyi puhtaasti koululiikunnasta. Yleisesti ottaen koulun pesäpallotunnit eivät ihan kaikille ole jättäneet niitä kaikista kultaisimpia muistoja, mutta minut ne kuitenkin sytyttivät aloittamaan pesäpallon ja tässä sitä nyt ollaan. 

Miten päädyin työkokeiluun aluetoimistolle? 

Eräs nykyisistä joukkuekavereistani oli ollut PPL Savo-Karjalan aluetoimistolla aikaisempana kesänä työkokeilussa. Hän kehui työilmapiiriä sekä sitä, kuinka täältä saa uudenlaista näkökulmaa lajiin. Niinpä minäkin -yhden kesän mietinnän jälkeen- päätin kysyä, josko voisin päästä kesäksi työkokeiluun Pirjon oppeihin.  

Mitä kesällä on tapahtunut? Millaista työ on ollut? Entä työympäristö? 

Kevät ja kesä ovat lajin kannalta kiireisintä aikaa. Ei siis ihme, että kolmen kuukauden työkokeilun aikana on ehtinyt tapahtua vaikka mitä!  

PPL Savo-Karjalan alueen toimisto sijaitsee Siilinjärvellä, yrityskeskus Innocumin tiloissa. Täällä päässä työskentelee Savo-Karjalan aluevastaavana toimiva Mäkelän Pirjo. Pirjon toimiston viereen saatiin minulle oma toimistohuone, jossa olen koko kesän ajan työskennellyt. Välillä pidimme palavereja työtehtävien kulusta Pirjon toimistohuoneessa, välillä taas Pirjo vieraili minun toimistohuoneessani. Toisinaan pääsin myös mukaan videopalavereihin Skypen välityksellä, kun Pirjo ja Imatran päässä työskentelevä alueen seurakehittäjä Mona Hupli-Kotiranta vaihtoivat viikoittaisia mietteitään. Kerran pääsin myös videoluennolle Pesäpalloliiton viestintäpäällikön, Antti Kallion oppeihin. Antti opetti Pirjoa, Monaa ja minua käyttämään liiton uudistuneita verkkosivuja sekä tekemään juttuja uutiseditorilla. 

Työn ohella maantieteellinen tuntemus on parantunut Savo-Karjalan osalta!

Työtehtäviini on kuulunut muun muassa pöytäkirjojen tarkastusta, peleissä annettujen rangaistusten kirjaamista, lisenssien tarkistusta eri sarjojen osalta, uutisten kirjoittamista sekä erilaisten tilastojen tekemistä. Kesällä tehtiin esimerkiksi alustavaa kartoitusta alueemme valmentajien koulutuksista, alueen tuomarikartoitusta sekä tilastointia valtakunnallisten leirien menestyksestä alueemme joukkueiden osalta.  

Yksi kesän tärkeimmistä työvälineistä!

Työympäristö on täällä moitteeton. Oma työhuone on taannut työrauhan ja hyvän keskittymisen työtehtäviin. Se on tehnyt työstä myös itsenäisempää, mutta onneksi Pirjo on ollut tuossa seinän takana auttamisvalmiina aina, kun sitä on suinkin tarvinnut. Apua on saanut myös Monalta sähköpostin välityksellä, kiitos Mona pikaisista vastauksista! 

Työ itsessään on ollut mielenkiintoista. Koska työtehtävät vaihtelevat, ei koskaan ole ennakkoon osannut aavistaa, mitä seuraava viikko tuo tullessaan. Pesäpallon tapahtumat elävät aidosti, ja siksi myös taustalla työskentelevien ihmisten tulee olla valmiita nopeisiin muutoksiin yllättävienkin käänteiden osalta. Toisaalta taustalla työskentelevät ihmiset, kuten Mona ja Pirjo, ovat niitä, joilta kysytään ensimmäisenä apua, neuvoja tai ratkaisuja ongelmiin. He ovat ikään kuin tukipilareita, jotka mahdollistavat sen, että asiat todella hoituvat. Pirjon ja Monan omistautuminen työlleen on ihailtavaa ja erityisen motivoivaa! 

Voisinko kuvitella tekeväni tätä työkseni? 

Liikunta-ala kiinnostaa minua. Oli kyllä upea kokemus päästä työkokeiluun PPL Savo-Karjalan toimistolle. Tiedä, vaikka joku päivä löytyisinkin jonkun urheiluseuran tai –liiton työpöydän takaa! 

Mitä mietteitä minulla on kolmen kuukauden jälkeen? Onko mielikuvani pesäpalloilun taustalla tapahtuvasta työstä muuttunut? 

Roosa kiittää ja kuittaa!

Mieli on ehkä jopa haikea, sillä kolme kuukautta on mennyt supernopeasti. Aika oli opettavaista monelta osin. Ymmärrän nyt paremmin, mitä kaikkea ja miten monen ihmisen työpanoksen se vaatii, että yksi pesäpallokausi saadaan pelattua läpeensä. Pesäpalloilua eivät mahdollista pelkät pelaajat tai joukkue, vaan se vaatii taakseen isomman kokonaisuuden – ja suurella sydämellä työskenteleviä ihmisiä. 

 

Erityiskiitos Pirjolle ja Monalle kuluneesta kesästä!

Mukavaa syksyn alkua koko Savo-Karjalan pesäpalloperheelle, tavataan pesiskentillä!😊