Savo-Karjalan alueella kaksi uutta, nuorta tuomaria, nostettiin tälle kaudelle Superpesis tuomareiksi. Jenny Ikälä Lappeenrannasta ja Kalle Hämäläinen Kuopiosta. Esitimme molemmille tuomareille samat kysymykset.
Jenny Ikälä
Kuka olet ja mistä tulet?
Jenny Ikälä Lappeenrannasta.
Miten ja milloin innostuit mukaan pesiksen tuomaritoimintaan?
Tuomariura taisi käynnistyä ensimmäisen kerran d-tyttönä, kun taskurahan perässä lähdin pelejä viheltämään. Muutto Pohjois-Karjalaan lukioon toi muutaman vuoden tauon tuomarointiin, mutta lopulta pilli löytyi kaapin pohjalta uudestaan käyttöön. Olen aina tykännyt haastaa itseäni ja mennä epämukavuusalueelle, joten se on varmasti yksi syy miksi lähdin kehittämään itseäni tuomarina.
Mitä tuomarina työskentely ja tuomaritoiminta on sinulle antanut / opettanut?
Olen melko monipuolisesti mukana pesäpallon parissa, joten ainaki inhimillisyyttä tuomareita kohtaan myös muissa rooleissa pesiskentällä ollessa (esim pelinjohtajana). Olen myös tuomarileirien ja tuomaroinnin kautta tutustunut uusiin ihmisiin, joita ilman olisin kyllä menettänyt paljon!
Mitä ajatuksia heräsi, kun kuulit, että sinut on nostettu Superpesis tuomariksi?
Taisi leuka loksahtaa auki ja pieni paniikki hiipiä ajatuksiin, en ollut edes ajatellut moista vaihtoehtoa kohdallani. Olen kuitenkin melko määrätietoinen, joten päätin kokeilla onneani ja tarttua haasteeseen.
Miten kausi on lähtenyt liikkeelle? Minkälaisia olivat ensimmäiset kokemukset Superpesisotteluista?
Tähän asti on mennyt todella hyvin. Aloitin kauden jo hallipeleistä, mikä hieman helpotti ulkokauden avausta. Ensimmäiset pelit ovat kyllä jännittäneet todella paljon, mutta uskon sen tuovan positiivisen latauksen peleihin.
Mitkä ovat sinun tavoitteesi tuomarina?
Jaa-a en ole hirmuisesti luonut tavoitteita itselleni, menen enemmän päivä ja kausi kerrallaan eteenpäin. Jos jotain tavoitetta pitäisi sanoa, niin varmaankin naisten Itä-Länsi -ottelun viheltäminen joku vuosi olisi palkitsevaa ja mukava kunnianosoitus hyvin tehdystä työstä. Sinne on kuitenkin vielä matkaa!
Suositteletko tuomaritoimintaan lähtemistä nuorille pelaajille ja miksi?
Ehdottomasti! Vaikka panostus olisikin enemmän pelaajauraan, opettaa tuomarointi pesäpallon sääntöjä ja erikoistilanteiden pelaamista, joka taas vie pelaajauraa eteenpäin. Vaikka sama laji onkin kyseessä, tuomarina sitä katsoo hieman eri näkökulmasta, mikä kyllä varmasti opettaa lajin saloja kaikille!
Mitä haluaisit sanoa niille pelinjohtajille (lasten tai aikuisten), jotka usein arvostelevat ja kyseenalaistavat tuomareiden päätökset?
Toivoisin pelinjohtajien ymmärtävän, että tuomaritkin ovat vain ihmisiä. Jos pelaajat tekevät virheitä, miksi tuomarilta odotetaan lähes aina virheettömyyttä? Turha suun soittaminen ei ole eduksi kenellekään, asiallinen keskustelu tilanteista opettaa molempia osapuolia enemmän. Etenkin nuorten peleissä annetaan tuomareille mahdollisuus harjoitella, ihan niin kuin pelaajatkin harjoittelevat ja opettelevat 🙂
Mieleen painuvin kokemuksesi tuomarina toimiessasi pesiskentiltä?
Tällä hetkellä varmaankin A-poikien Itä-Länsi -ottelun tai ratkaisevan finaalin viheltäminen, tunnelataus pelissä oli kokemisen arvoinen!
Kalle Hämäläinen
Kuka olet ja mistä tulet?
Kalle Hämäläinen, 22-vuotias pojankloppi Savon syvämmestä eli Kuopijosta. Pesäpallon suurfani ja jonkin sortin viheltelijä. Kasvanut Puijon tornin varjossa pesäpallokentän nurmea kuluttaen.
Miten ja milloin innostuit mukaan pesiksen tuomaritoimintaan?
Olen pienempänä poikana tehnyt joitain tuomarointeja junnupeleissä sekä leireillä vastuuvuorojen hoitamisessa, mutta todellinen tuomaritoiminta taisi alkaa vuonna 2011 eräästä hauskasta sattumuksesta. Oli Puijon Pesiksen miesten Ykköspesisjoukkueen kauden avauskotiottelu ja olin istuskelemassa katsomossa äitini kanssa. Yhtäkkiä stadionin rappusia ylös harppoo sen aikainen PuPe:n puheenjohtaja Mika Määttänen, tulee luokseni ja kysyy: ”Etkös sinä Kalle osaa heiluttaa laikkaa?” Seura oli unohtanut hankkia peliin takarajatuomarin, ja vartti ennen pelin alkua minut työnnettiin tuomarikoppiin, raitapaita päälle, laikka käteen ja kentälle. Teinkin tuona kesänä kaikki PuPe:n takarajavuorot edustuksen peleissä. Olisiko ollut sama vuosi tai seuraava kesä, kun alueen pitkäaikainen tuomari Pertti Kinnunen soitteli ja kyseli minua yllättäen Nerkoolle kakkospesälle miesten suomensarjan otteluun. Noh, se meni jotenkuten hyvin, ja kohta huomasinkin olevani mukana alueen peleissä pesätuomarina. Tästä seuraavana vuonna eräs alueen B-tuomari oli kovassa pesätuomarin tarpeessa MYPin otteluun ja oli kuullut, että toimin alueella aputuomarina. Noh, tämä tuomari, Määtän Matti, tuomaritoimintani ”mentori”, soitteli ja kysyi, pääsisinkö pesälle aputuomariksi. Ja siinähän kävi niin, että tänä vuonna taitaa olla neljäs tai viides kausi, kun Matin porukassa viheltelen aputuomarina. Samalla olen noussut D-tuomarista C-tuomariksi ja tälle kaudelle S-tuomariksi.
Mitä tuomarina työskentely ja tuomaritoiminta on sinulle antanut / opettanut?
Varmaankin lisäannoksen päättävyyttä ja monenlaisten asioiden yhtäaikaista hallintaa. Tämän lisäksi kyllä paljolti lisää ymmärrystä lajista ja aivan uusia nyansseja lajin seuraamiseen katsomosta tai telkkarista. Paineensietokyky on kehittynyt kanssa vielä entisestään kilpaurheiluajoista.
Mitä ajatuksia heräsi, kun kuulit, että sinut on nostettu Superpesis tuomariksi?
Ehkä ensimmäiseksi ihmetys, että nyt on jollekin sattunut pahemman luokan kirjoitusvirhe, eihän minun nimeni voi olla tuolla listassa muiden huipputuomareiden seassa. Sen jälkeen ehkä jännitys siitä, että mitenhän sitä tuolla kovissa peleissä pärjää.
Miten kausi on lähtenyt liikkeelle? Minkälaisia olivat ensimmäiset kokemukset Superpesisotteluista?
Ihan tuo mukavasti on pyörähtänyt liikkeelle. Tähän mennessä ollut vasta kaksi ”omaa” miesten ykkösen peliä, ne on mennyt aikaslailla nappiin paria pientä kosmeettista virhettä lukuun ottamatta. Tämän lisäksi olen päässyt kiertämään muutamia miesten superin pelejä kakkostuomarina.
Ehkä ensimmäinen kokemus miesten ykkösen pelistä oli, että eihän tämä pesäpalloa kummempaa olekaan. Samoilla säännöillä ja samalla pallolla sitä pelataan kuin C-tasonkin peleissä. Hienoa ensimmäisessä pelissä oli myös se, että pääsin viheltämään sen junnuvuosieni kotikentällä Puijolla, jossa on tämän lyhyen elämän aikana tullut vietettyä tunti jos toinenkin rakkaan lajin parissa.
Mitkä ovat sinun tavoitteesi tuomarina?
Kyllähän tässä pitkää tuomariuraa tavoittelee. Seuraavat vuodet ovat hieman kysymysmerkin alla opiskelu- ja työkuvioiden takia, mutta kunhan elämäntilanne tasaantuu, olisi huikeaa pystyä viheltämään säännöllisesti, ehkä jopa miesten superin tasolla.
Suositteletko tuomaritoimintaan lähtemistä nuorille pelaajille ja miksi?
Ehdottomasti! Sääntötuntemuksesta ja tuomaritoiminnan tietämisestä ei ole kuin hyötyä myös pelaajan roolissa. Ja kyllä tästä voi ihan kesätyön tehdä, ei ole itseni tarvinnut viimeiseen 4 vuoteen miettiäkään muita kesätyökuvioita.
Mitä haluaisit sanoa niille pelinjohtajille (lasten tai aikuisten), jotka usein arvostelevat ja kyseenalaistavat tuomareiden päätökset?
En ole kertaakaan muuttanut tuomiotani urputtamisen tai huutamisen perusteella, mutta asiallisen keskustelun jälkeen olen joskus muuttanut tuomiotani oikeaan tuomioon. Kentällä huutaminen ja meuhkaaminen tekevät vain pelinjohtajista naurunalaisia ja tuo äkkiä huonoa mainetta koko joukkueelle. Tunteet kuuluvat tähän lajiin tietyssä mittakaavassa, mutta ylilyönnit ja aivan tarpeeton suunsoitto menevät arvostusasteikollani ihan häntäpäähän. Liian moni hyvä tuomariura on päättynyt aivan turhanpäiväiseen suunsoittoon ja todella asiattomiin kommentteihin pelaajien ja pelinjohtajien toimesta. Tuomari kyllä tietää, jos joskus jokin tilanne tai pesäkilpa on mennyt väärin ja varmasti yrittää petrata ja kehittyä siitä seuraavaan tilanteeseen/peliin. Me tuomarit olemme kanssa vain ihmisiä, mutta yleensä ainoita kentällä, jotka katsovat tilanteita täysin puolueettomasti, sääntökirjan tuntien ja pesäkilpoihin harjaantunein silmin. Mutta silti mekin teemme joskus virheitä. Mutta pelejä ei näihin virheisiin ole koskaan hävitty tai voitettu, kyllä se tulee kentällä pelaavista joukkueista.
Ja on se tosiasia, että todella todella täpärissä tilanteissa, saattaa pesäkilvat joskus kääntyä urputtavaa joukkuetta vastaan helpommin. Hyvin harvoin, mutta joskus.
Mieleen painuvin kokemuksesi tuomarina toimiessasi pesiskentiltä?
Kyllä tähän täytyy nostaa tyttöjen Superpesiksen Itä-Länsi ottelu viime kesänä. Päästiin Varkauden Ada Rothströmin kanssa viheltämään hieno ottelu uudella Kerubi-stadionilla Joensuussa tuhatpäisen yleisön edessä. Se kokemus säväytti kyllä.
