Kuka olet?

Kalle Airaksinen, 31, Helsingin Puna-Mustien kasvatti. Pelaajana etelässä pari kautta Ykköspesistä Helsingissä ja Ulvilassa, valmentajana sitten Pori-Rauma -akselilla naisten Superpesiksessä pelinjohtohommia aikansa. Kajaanissa seurajohtajana pari vuotta, ja nyt täällä Naperoleirillä leirijohtajana.

Parhaat leirimuistosi?

Ei ehkä niinkään yksittäistä leirimuistoa nouse ensimmäisenä mieleen (toim. huom. C-leirin kultaa Feran kanssa 2012). Pelaajana kaikki pienet asiat: sadekelin pelit ja niissä syöksyminen – uimareissut ja makkaranpaistot pelien jälkeen. Myös tiukat väännöt muiden joukkueiden kanssa olivat tärkeitä, sillä leireillä pääsi pelaamaan sellaisia vastustajia vastaan, joita ei muuten kauden aikana nähnyt.

Leireillä sitä sitten näki, etteivät ne joukkueet missään muuallakaan olleet sen kummallisempia, vaikka aina sitä luuli, että isoissa seuroissa ollaan ihan eri tasolla. Hyvinkään Tahko oli ainakin meidän PuMu:lle sellainen arkkivihollinen, jota vastaan pelattiin leireilläkin aina tiukat väännöt.

Miten leirin valmistelut sujuivat?

Melkein pari vuottahan siitä jo on, kun aloiteltiin. Vuosi sitten keväällä tehtiin aika paljon valmisteluja, jotka sitten vain siirrettiin tähän kevääseen. Mitä lähemmäs leiriä on menty sen enemmän asioita ja sitä pienempiä asioita on tullut eteen. Viimeinen viikko ennen leiriä ja nyt tämä leiriviikko ovat olleet totta kai ne tiiveimmät. Kyllä se kaiken jälkeen palkitsee nähdä nämä pikkuiset täällä pelaamassa ja touhuamassa.

Miten korona-aikaan järjestetty leiri eroaa tavallisesta?

Suurimpana erona varmasti tiukat ruokala- ja suihkuvuorot. Totta kai tuomareita ja joukkueita on jaettu eri paikkoihin majoittumaan – ylimääräisiä ei hirveästi liiku. Paljon pieniä kuplia koululla, joissa porukka on pääosin keskenään. Sen lisäksi luonnollisesti hygienia-asiat yms. jo tutuiksi tulleet varotoimet.

Miten itse leiri on sujunut?

Erittäin hyvinhän täällä on sujunut, yhtään peliä ei ole jäänyt pelaamatta (vajaa 300 ottelua). Kiva nähdä tätä Kajaania täyttymässä ja elävöitymässä pesispelaajista. Pesäpallo on näkynyt isosti tämän viikon aikana.

Leirielämään paluu on sujunut mahtavasti – ainakin jos kysyy Pesä Ysien poppoolta!

Millainen paikka Kajaani on järjestää leiri?

Jos ajattelee tätä leiriä, niin kenttien, pukuhuonetilojen ja majoituskoulujen määrä oli hyvä. Toivottavasti laji lähtee nyt Kajaanissa kasvamaan, kun täällä nähdään tätä peli- ja leirielämää. Jospa se innostaisi jatkossa lisää harrastajia, ja mikäli niitä saataisiin, voisi tulevaisuudessa olla mahdollista järjestää jopa isompiakin leirejä (edellinen valtakunnan leiri Kajaanissa 2008, Suurleiri). Tästä leiristä vinkkinä muille järjestäjille se, että kaikki järjestely kannattaa tehdä mahdollisimman aikaisin ja mahdollisimman tarkasti. Ykkösjuttu on tarpeeksi leveät hartiat organisaatiossa.

Ketä haluat kiittää onnistuneesta leiristä?

Kyllähän leirin takana on ollut tämä porukka, joka on koko kevään ollut näissä palavereissa ja valmistelemassa tätä leiriä. Jos on jotkut yksittäiset nimet pakko nostaa, ovat ne Mattilan Leea, joka on tehnyt majoituspuolella valtavan työn, sekä Partasen Johanna ensiavussa. Jokaisella vastuutontilla on ollut, puhuttiinpa sitten kansliasta, kioskeista, ruokalasta tai kentistä, tosi tärkeitä ihmisiä hoitamassa omia tonttejaan pyyteettömällä työllä. Siitä iso hatunnosto!

Leiri pyörii vielä huomiseen puoleen päivään asti. Toivottavasti kaikki leiriläiset ovat oppineet jotain uutta ja kaikilla on ollut hauskaa!