Viikon Hän on Kirittärien pelinjohtaja Jussi ”Nalle” Viljanen. Kuva: Anssi Honkanen.
Mitä teet kentän ulkopuolella?
Kirittärien yhteistyökumppaneiden hankintaa.
Miten joukkueen kauteen valmistautuminen on sujunut?
Hyvin. Aloitimme joukkueen yhteiset harjoitukset marraskuun alussa. Ennen vuoden vaihdetta pidimme kolme leiriä ja kevään aikana (tammi-huhtikuu) meillä on kahdeksan 3-4 päivän leiriä sekä viikon etelänleiri Turkissa. Normi viikkorytmi meillä on viikoilla, kun ei ole leiriä, ma-pe 1-2 harjoitusta/päivä riippuen pelaaja opiskeluista/töistä ja la kaksi harjoitusta. Sunnuntai on meillä lepopäivä. Leiriviikoilla harjoittelemme ma-ke 1-2 harjoitusta/päivä ja to-su leirillä on todella tiivis ohjelma. Silloin 2-3 harjoitusta päivittäin ja palavereita. Leirin jälkeinen viikko on köykäisempi. Tällöin ma on palauttava harjoitus/hieronta, ti lepo, ke-la 5-6 harjoitusta ja su lepo.
Tällä hetkellä tuntemus joukkueen tekemisessä on hyvä. Olemme pelanneet neljä peliä ja voittaneet kaikki. Joukkueessa on todella kova kilpailu pelipaikoista ja se on näkynyt hyvänä tekemisenä niin harjoituksissa kuin peleissä. Emme ole vielä kuitenkaan päässeet pelaamaan parhaalla mahdollisella kokoonpanolla pienten vaivojen ja sairasteluiden takia.
Mikä on joukkueen terveystilanne?
Pieniä vaivoja ja sairasteluita on ollut, mutta jos olisi ollut sarjapelejä niin olisi kaikki olleet käytössä eli ihan hyvä tilanne.
Mitä oppia viime kausi antoi?
Suurin osa pelaajistamme voittivat ensimmäisen mestaruudet / mitalin eli varmasti tiedämme nyt hyvin, mitä voittamiseen tarvitaan. Myös valmennukselle antoi tietoa, mitä tulemme tekemään eri tavalla kesän harjoittelussa.
Mikä on valmennustiimisi työnjako?
Itse olen pelinjohtaja, lajivalmentaja ja vastuussa kokonaisuudessa. Kaijansinkon Peten (2pj ja lajivalmentaja) mietimme sisäpeliin liittyvät asiat, niin taktiikan kuin harjoittelun. Tässä Petellä on muutamia vastuu alueita. Lukkarimme Mari ”Possukka” Mantsisen kanssa mietimme joukkueemme ulkopelin pääsuunnat. Lisäksi keskustelemme pelaajien kanssa palavereissa (joukkue, pienryhmä, henk. koht.) pelaamisesta. Rinkisen Niina on vastuussa fysiikkaharjoittelusta ja lajin osalta heittämisestä. Reijo Vauhkosen vastuulla on juoksuvalmennus. Marko Rossin vastuulla on pelaajien henkilökohtaisen lihashuolto/liikkuvuus/fysiikan- ja nopeuden tukiharjoittelu.
Koko valmennustiimi keskustelee yhdessä miten eri asiat näkyvät niin laji- kuin muissa harjoituksissa.
Luotatko tämän kauden joukkueessa yhteen pitkään vai kahteen kärkeen?
Tulemme pelaamaan pääosin kahdella kärjellä.
Ketä pelaajaa kannattaa erityisesti seurata tulevissa hallipeleissä?
Meiltä löytyy paljon pelaajia, joita kannattaa seurata. Yksi on tietenkin uusi pelaajamme Siri Eskola. Hän tähän mennessä ollut erittäin hyvä.
Mistä nautit eniten pesiksessä?
Joukkueestamme.
Minkä asian muuttaisit pesäpallossa?
Haluaisin, että Pesäpalloliitto / Superpesis ymmärtäisi panostaa tosissaan naisten Superpesiksen markkinointiin ja viestintään valtakunnallisesti. Naisten Superpesistä kyllä muistetaan ”juhlapuheissa”, että on naisten suosituin laji, mutta konkreettiset teot ovat olleet olemattomia. Yle Urheilu nosti 2017 vuoden lopulla tasa-arvo keskustelun urheilussa. Tässä olisi ollut ”kunnarin” paikka Pesäpalloliitolla ja Superpesiksellä, mutta näyttää pahasi siltä, ettei mahdollisuutta tulla käyttämään.
Keskustelussa nousi esiin esim. voimakkaasti naisten euro suhteessa miehiin ja miten naiset joutuvat pääsarjoissa maksamaan harrastuksesta. Pesäpallossa naisten ja miesten euro taitaa olla kaikkein lähimpänä, vaikka ero on liian paljon. Se ei ole miesten vika. Lisäksi pelaajat saavat palkkioiden lisäksi varusteet, lääkintähuollon hierontoineen, ruokailut eli kuluja ei tule. Laskimme Kaijansinkon Peten kanssa, mitä yksi meidän pelaaja kustantaa seuralle (harjoitus/peli/matka/varuste/lääkintähuolto) niin saimme n. 4000 €/pelaaja ja tämän lisäksi pelaaja saa pelaajapalkkion.
Eli meidän ja tässä kohtaa Pesäpalloliiton sekä Superpesiksen pitäisi olla aktiivinen valtakunnallisesti kuinka tasa-arvoinen laji olemme.
Nopeat:
Lempiruoka: Pizza – olen pitsaholikki
Lempijuoma: Kotona vesi ja Cokis Zero, vapaalla hyvän ruuan kanssa punaviini
Tv-sarja: Vallan Linnake, Ratamo, Silta, Nuori Morse
Elokuva: Tuntematon Sotilas
Vuodenaika: Kesä
Suosikkipelaaja: Kari Kuusiniemi – yhtä naispelaajaa en voi laittaa, sillä oman urani aikana olen saanut johtaa useita huikeita pelaajia. Jos nostan yhden, jota en ole johtanut niin se on Katja Saari.
Esikuvasi: Jos mietitään pelinjohtajana niin minulla ei ole ollut esikuvaa. Aloitin 16-v Kirin D-poikien viuhkassa ja aika paljon olen oppinut kantapään kautta. Ehkä yksi pitkän uran salaisuuteni on, että olen pyrkinyt olemaan aina oma persoonani, jota toiset on rakastanut ja toiset vihanneet. Vuosien varrella on ollut useita ihmisiä, joiden kanssa olen ”sparranut” pesäpallosta.
Jos pesiksen ulkopuolelta haetaan esikuvaa niin nuorena Jypin junnuna Rono Järvelä ja Rise Kurkinen
Hienoin tyyppi kenet olet tavannut pesäpallourallasi: Nyt on vaikea – useita, mutta kun 1994 aloitin Kirin naisten pelinjohtajana niin kukaan ei olisi arvannut miten hieno, luottamuksellinen ja vilpitön ystävyys minun ja Armi Aholan välille syntyi. Se on kestänyt 25-vuotta, vaikka olemme täysin erilaisia.
