Valitse sivu

Imatran Ukonniemen pesäpallostadionilla päästiin tiistai-iltana todistamaan yhden todella suuren suomalaisurheilijan uran viimeistä ottelua. Jo ennen ottelua nähtiin useita juhlallisia seremonioita ja muistamisia, kuten asiaan kuuluu. Kohonen sai myös ansaitsemansa tunnustuksen, kun hänet kutsuttiin pesäpallon kunniagallerian uudeksi jäseneksi. Samaan aikaan 2089-päisen yleisön joukossa kiersi Kohoselle tehty kuvallinen ”tifo”, jossa luki yksiselitteinen viesti ”Kiitos Legenda”.

Kohonen pyyhki silmiään jo avausjuhlallisuuksien aikana, ja samaa tunteiden vuoristorataa koki varmasti moni muukin stadionilla tai TV:n ääressä peliä seurannut. Oli tapahtumassa jotain suurta ja hämmentävää – lajilegenda tosiaan pelaisi nyt viimeistä otteluaan, lähes 30 vuotta uran ensimmäisen superpesisottelun jälkeen. Sekin on hämmentävää.

Yleisö joutui odottelemaan Kohosen illan ensimmäistä lyöntivuoroa piinallisesti kolmanteen sisävuoroon asti, josta ”Kode” nappasi illan ensimmäisen kärkilyöntinsä ja sai yleisön äänekkääseen kannustukseen. Imatran osalta avausjakso ei muuten juuri riemua tarjonnut, sillä vierailija Manse vei jakson tyylipuhtaasti 0–4.

Vielä viimeinen syöttö vanhalla Pyhiksellä

Synkästi alkoi myös toinen jakso, kun Manse kaasutteli heti avausvuorossa kolmen juoksun johtoon. IPV:n illan ensimmäinen juoksu tuli kuitenkin tasoittavalla vuorolla – lyöjänä kukapa muukaan kuin Kohonen. Toisen tasoittavallaan IPV sai päälle hurmoksen, jonka käynnisti kolmospuolelta läpi 1+2 juoksun arvoisesti lyönyt Sasu Toikka. Mansen vastaus tähän oli kuitenkin tyly, sillä tamperelaiset puhkoivat seuraavalla sisävuorollaan peräti viisi juoksua tilanteeksi 4–8.

Kun voittotaistelu alkoi kääntyä yhä selvemmin Manselle, oli aika jälleen kääntää katseet yhä terävämmin Kohosen suuntaan. Viimeisessä ulkovuorossa tapahtui sitten osittain ehkä odotettukin käänne, kun IPV-lukkari Rasmus Surakka lähti kypärä päässä kohti linjaa, antaen Kohoselle tilaa palata vielä kerran kaikkein tutuimmalle paikalleen lautasen ääreen. Vierailua kesti kokonaisen yhden syötön ajan ja ”aseena” toimi vanha Pyhiksen räpylä.

– Tuli vähän yllätyksenä. Peli piti mennä pelinä, mutta sain nyt syötettyä uran ensimmäisen pelin räpylälläni vielä sen viimeisen syötön, Kohonen kuvaili tuntojaan Ruutu+:n haastattelussa.

IPV:n viimeisessä sisävuorossa jäätiin vain odottamaan ja toivomaan, että Kohonen pääsisi vielä viimeisen kerran mailan varteen. Ja niin mies pääsikin – kuin tilauksesta yhden palon ajolähtöön. Ensimmäisellä yrityksellä kotiin syntyi palo, mutta Kohoselle lyötiin seuraavalle lyönnille uudestaan merkkiä päälle. Tällä kertaa pallo uiskenteli väliin ja Kohosen uran 1116:s lyöty juoksu näki päivänvalon, tuojana Sasu Toikka. Yleisö oli haltioissaan ja Kohonen oli silmin nähden liikuttuneessa tilassa tässä sykähdyttävässä hetkessä.

Kolme pitkää vihellystä tarkoitti sitä, että Kohosen sensaatiomainen ura oli päättynyt, jaksolukemat Manselle 5–13. Millainen myllerrys sisällä kävi?

– Haikeita tunteita. Pitkä taival on painettu ja nyt se on loppu. Tänään ei pystytty haastamaan eikä parasta näyttämään. Nyt on pelit ohi, Kohonen ruoti.

Kaiken härdellin keskellä Kohonen pystyi pelaamaan pelin lähes normaalilla tavalla.

– Aika hyvin pystyin keskittymään. Pelattiin koko ajan, niin ei tarvinnut miettiä näitä muita juttuja.

Juhlallisuudet jatkuivat hämärtyvään, mutta kauniin aurinkoiseen loppukesän iltaan.

– Mieleenpainuvat ja tunteikkaat juhlat on tiedossa, Kohonen päätti.

Toni Kohosen ura Superpesiksessä:

Ottelut: 1040
Lyödyt: 61+1055=1116
Tuodut: 707
Kärkilyönnit: 4404

Saavutukset:
10 SM-kultaa
9 SM-hopeaa
1 SM-pronssi
23 Miesten Itä-Länsi -ottelua
3 x Vuoden pesäpalloilija
13 x Vuoden lukkari
7 x Kultainen räpylä (paras ulkopelaaja)
1 x Pudotuspelien arvokkain pelaaja

 

Teksti: Ismo Huotari