Historian ensimmäistä Itäisen alueen junioreiden Kunnarileiriä on nyt jouduttu jo kahteen otteeseen perumaan ja siirtämään vuodella eteenpäin koronaviruspandemian takia. Kolmannella yrittämällä vetovastuu siirtyy, kun Kiteen Pallon tilalle järjestäväksi tahoksi nousee Viinijärven Urheilijat. Kunnarileiri on tarkoitus järjestää ensi kesänä Viinijärvellä 18.-19.6.2022.
– Hiukan jännittynein fiiliksin odotellaan, koska ollaan nyt sitten ensimmäinen, joka leirin järjestää. Tämä on iso asia meidän seuralle ja isoin yksittäinen ponnistus, mitä on tehty pitkiin aikoihin, Viinijärven Urheilijoiden puheenjohtaja Mira Loponen hehkuttaa.
Kiteen Pallo valmistautui sekä viime että tänä vuonna järjestämään Kunnarileirin, mutta korona sotki pitkälle vedetyt suunnitelmat ja järjestelyt. Muutoksiin joudutaan varautumaan myös Viinijärvellä.
– Tarkoitus on olla Kiteen suuntaan yhteydessä ja kysellä heiltä kokemuksia leirin järjestelyihin liittyen. Muutokset saattavat olla nykyään hyvinkin nopeita, joten tärkeimpänä kysymyksenä on, miten nopeasti onnistumme reagoimaan ja mukautumaan uusiin vaatimuksiin, Loponen jatkaa.
Maskotin nimikilpailu on ratkaistu – nimi kunnioittaa Kiteen Pallon pelaajalegendaa
Kunnarileirin jänismaskotin nimikilpailu oli kevään aikana käynnissä ja lukuisista vaihtoehdoista nimeksi valikoitui Pirre. Nimiehdotuksen tehnyt Siilinjärven Pesiksen E-tyttöjen joukkue sai palkinnoksi laatikollisen pesäpalloja, jotka toimitti perille Pesäpalloliiton Itäisen alueen aluevastaava Pirjo Mäkelä.
– Tämän nimivalinnan takana on perusteluina se, että halusimme tällä kunnioittaa Kiteen Pallon legendaarista huippupelaajaa Pasi ”Pirre” Piristä. Nimi on muutenkin vallan mainio, mutta kun se liittyy vielä entiseen huippupelaajaan ja Kiteeseen, niin siinä tuli monta kärpästä yhdellä iskulla. Vaikka nyt ensimmäistä Kunnarileiriä ei lopulta Kiteellä pystyttykään järjestämään koronatilanteesta johtuen, Mäkelä taustoittaa.
Jänismaskotin esikuvana toiminut Pirinen itse oli myös otettu nimivalinnasta.
– Erinomainen nimivalinta, ihan mielellään otetaan tämä vastaan.
”Mitä paremman pelin pelasin, sitä vähemmän siitä jäi muistiin”
Koko uransa Kiteellä pelannut Pirinen, 51, valittiin vuoden pesäpalloilijaksi vuosina 1999 ja 2000. Huimat 23 superpesiskautta ja 746 pääsarjaottelua käsittänyt upea ura päättyi vuoteen 2009. Kunnarileirin teemaan liittyen kunnareita mies keräsi yhteensä 47. Onko joku näistä jäänyt erityisesti legendan verkkokalvoille?
– Pelimuistini on aina ollut tosi huono, niin ei tule mitään yksittäistä kunnaria mieleen. Omalta uralta on jäänyt vähän sellainen kuva, että mitä paremman pelin pelasin, sitä vähemmän siitä pelistä jäi muistiin, Pirinen naurahtaa.
Pirisen omista juniori- ja leiriajoista on myös sen verran pitkä aika, ettei näistäkään ole jäänyt miehelle mitään yksittäisiä huippukohtia esiin nostettavaksi. Mies muistelee leirejä kuitenkin lämmöllä.
– Valtakunnalliset leirit olivat aina kesän kohokohtia ja oikeasti hienoja kokemuksia. Kerran vuoteen päästiin kunnolla reissuun ja pelaamaan kovia pelejä muitakin kuin oman alueen joukkueita vastaan, Pirinen muistelee.
– Niiltä ajoilta on jäänyt myös paljon tuttuja pelikavereita, joita kohdattiin sitten paljon uran varrella eri tilanteissa. Omista ikätovereista on jäänyt mieleen erityisesti Vesa Kaukiainen, jota on aina mukava nähdä kentän ulkopuolella. Laitetaan tätä kautta terveiset, Pirinen hymähtää.
Kotiseudullaan Kiteellä asusteleva Pirinen on pelaajauransa jälkeen seurannut pesäpalloa edelleen aktiivisesti ja suurella mielenkiinnolla. Luonnollisesti kotiseura Kiteen Pallo-90:n otteita mies seuraa erityisen tarkalla silmällä. Pirinen on hyvillään seuran ottamista harppauksista viime vuosina.
– Tosi positiivisena näen seuran nykytilanteen. Taustalla on laitettu asioita kuntoon seurajohdon ja koko seuratoiminnan uusimisen kautta. Olosuhteet ovat myös loistavassa kunnossa uuden stadionin myötä, joten sekä pelaajat että katsojat viihtyvät. Viime kauden pelillinen panos nuorelta edustusjoukkueelta on myös antanut lisää virtaa ja peleissä on alkanut olla taas tunnelmaa, Pirinen kehuu.
Teksti: Ismo Huotari