Moni olisi lyönyt räpylänsä naulaan, mutta Vettenranta päätti taistella. Pesäkarhut kärsi tappion yli 2000 kotikatsojan edessä paikallisvastustajalleen raumalaiselle Feralle 17. heinäkuuta 2018. Tämän jälkeen Vettenranta poistui kokoonpanosta, mutta palasi tositoimiin vielä Manse PP -voitossa 5. elokuuta ja yritti täysipainoista pelaamista. Sitten saapuivat lohduttomat uutiset. Magneettikuvat paljastivat pahan välilevyn pullistuman, joka paketoi kauden ja tiesi kuukausien kuntoutusta. Porilaisyleisö sai odottaa Vettenrannan seuraavaa esiintymistä Erku-Areenalla kesäkuuhun 2020 saakka, kun vielä koronaviruksen aiheuttama globaali pandemiakin puuttui peliin.
Jos oli odotus tuskallista kotikatsojille, sitä se oli eritoten Vettenrannalle itselleen. Ensimmäinen ikävämpi loukkaantuminen uralla pysäytti. Kuukausien kuntoutus vaati kärsivällisyyttä, kovaa työntekoa ja venymistä niin fyysisellä kuin henkisellä puolella, mutta leikkausta ei sentään tarvittu. Vuoden 2019 alussa otetut magneettikuvat toivat helpottavat uutiset. Vettenranta oli jälleen kunnossa ja valmiina seuraaviin urotekoihin, kuten Yle tuolloin kertoi.
Pitkä toipumisaika vaati silti veronsa. Pesäkarhut hankki lautasen ääreen Noora Matikan ja vuokrasi Vettenrannan lainasopimuksella Kempeleen Kiriin. Tilanne oli uusi huippulukkarille, joka oli koko siihenastisen uransa edustanut kasvattajaseuraansa Pesäkarhuja. KeKi tarjosi Vettenrannalle hienon seuran, uudenlaisen kokemuksen, vastuuta, upean yhteisön ja ystävyyssuhteita. Silti mielessä olivat Pori ja Pesäkarhut menestymismahdollisuuksineen.
– Paljon oli miettimistä Kempeleen reissun jälkeen, kaikennäköistä siinä oli. Harmitti tietenkin myöskin, kun ei päässyt Porissa pelaamaan. Sen jälkeen laitettiin ensin henkistä puolta kuntoon ja sitten alettiin pikkuhiljaa kiinnittämään fysiikkaan huomiota sekä kaikkiin lukkarijuttuihin, Vettenranta kertaa nyt.
– Siitä on lähtenyt tietynlainen Minttu 2.0. Tässä ollaan nyt pari vuotta myöhemmin ja katsotaan, mitä tulevaisuus tuo, aina iloinen Vettenranta hymyilee.
Unelmien täyttymys kasvattajaseurassa Pesäkarhuissa
Uusi tuleminen on nähty edellisten kahden kauden aikana. Vettenranta on ollut paras versio itsestään tähänastisella urallaan ja noussut naisten Superpesiksen absoluuttiselle lukkarihuipulle. Se on erityisen huikea saavutus ajatellen vastoinkäymisiä, jotka asettivat jopa koko uran vaakalaudalle.
Kausi 2020 päätti yhden aikakauden Pesäkarhuissa. Julkisuuteen levisi jo heinäkuussa tieto monivuotisen Pesäkarhut-pelinjohtajan Sami Österlundin siirrosta Joensuun Mailan organisaatioon seuraavalle vuodelle. Pitkään yhdessä ollut joukkue voitti useita SM-mitaleja ja ylsi huipennukseksi vielä pronssille syksyllä 2020. Mitali maistui erittäin hyvältä, kun kausi oli sisältänyt monenlaisia vaiheita. Suurin unelma jäi silti vielä odottamaan itseään.
Hyvin pian kauden päättymisen jälkeen alkoi jo uusi matka, kun Pesäkarhut uudistui ja tamperelaisen Manse PP:n Suomen mestariksi 2017 luotsannut pelinjohtaja Jarkko Pokela otti ohjat. Loppu on historiaa. Pesäkarhut karisti Kirittäret-peikon, jos sellaista on edes ollut, niskastaan ja hurmosteli Suomen mestariksi. Vasta 17-vuotias Tiia Peltonen palkittiin pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana ja vuoden tyttöpesäpalloilijana. Vettenranta johti mestarillisesti Pesäkarhujen ulkopeliä ja oli ehdottomasti yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista.
– Mestaruus oli ihan käsittämätön hieno asia. Olen tosi ylpeä meidän joukkueestamme, me ansaitsimme sen, Vettenranta sanoo.
Pesäkarhujen Minttu Vettenranta, Suomen mestari 2021. Kuva: Elmeri Elo
Koronatilanteen aiheuttamien epävarmuuksien jälkeen kausi ei juuri paremmin olisi voinut sujua. Vettenranta pääsi pelaamaan uransa toisen naisten arvo-ottelun kotiyleisön edessä, kun Itä-Länsi-karavaani saapui kautta aikain ensimmäisen kerran Poriin. Reilua paria viikkoa myöhemmin käynnistyivät ikimuistoiset pudotuspelit. Pesäkarhut hävisi välieräavauksen Lapuan Virkiälle, mutta piti kokonaisuuden hallinnassaan aina unelman toteutumiseen saakka. Ensimmäisen Suomen mestaruutensa kruunuksi Vettenranta palkittiin vuoden lukkarina ensi kertaa urallaan.
– Tämä on ekstraa siihen päälle. Tämä on tunnustus itselle siitä, että on tehnyt asioita oikein ja että on oikeasti pystynyt auttamaan meidän ulkokenttäämme.
– Kaisa-Maija Rosvall (etukenttäpelaaja), jonka kanssa on tehty monta vuotta yhdessä töitä, sanoi tämän kauden olleen erilainen – kanssani oli helppoa pelata. Se on isoin kiitos, mitä voin saada.
Vettenranta tunnetaan taktisesti oivaltavana, älykkäänä ja peliä hienosti lukevana lukkarina, joka on eritoten fyysisellä puolella ottanut vahvoja edistysaskelia viime vuosina.
– Kokonaisvaltaisesti olen mennyt joka osa-alueella eteenpäin. Ketkä ovat minua seuranneet parin-kolmen vuoden aikana, uskon, että ovat huomanneet sen kentällä, Vettenranta toteaa itse.
Katsojat ovat iso palanen Pesäkarhuja
Superpesispelaajalle, puhumattakaan Pesäkarhujen omista kasvateista, Pori on erityinen paikka pelata. Pesäkarhut on ollut jo vuosia ilmiö suomalaisessa naispalloilussa ja kerännyt ylivoimaisesti eniten katsojia kotiotteluihinsa lajirajat ylittäen.
– Se tuo vaan lisää fiilistä omaan tekemiseen, kun varmaan 90 prosenttia heistä on meidän puolellamme. Meidän uusille pelaajillemme se on ainakin toivottavasti ollut myös hieno kokemus, Vettenranta sanoo.
– Tunne on ihan käsittämätön, kun he kaikki ovat puolellasi. En usko, että se on vierasjoukkueille ihan sama asia, vaikka melu ja ääni siellä ovatkin läsnä. Kun he kaikki ovat meidän puolella, se on ihan käsittämättömän hienoa. Täytyy kiittää niitä ihmisiä, kun he tulevat katsomaan pelejä. He ovat iso palanen Porin Pesäkarhuja, Vettenranta arvostaa.
Naisten Superpesiksestä hullaantunut porilaisyleisö sai nauttia Itä-Länsi-ottelusta Erku-Areenalla elokuussa. Minttu Vettenranta hääri voittaneen Lännen lukkarina. Kuva: Lauri Heino
Porissa yleisö on konkreettisesti kotijoukkueen 13. pelaaja. Tilanne voi olla hyvin erilainen myös Pesäkarhuille paikkakunnilla, jotka eivät ole vastaavia yleisömagneetteja.
– Olemme tottuneet siihen, että Porissa käy porukkaa. Kun sitten menemme sellaiselle paikkakunnalle, jossa yleisöä ei niin ole, tilanne on erilainen. Meidän pitäisi olla se vierasjoukkue, mutta sitten yleisöä ei olekaan. Olemme opetelleetkin siihen, miten pidämme fiiliksen yllä tällaisissa peleissä, Vettenranta kertoo.
18. SM-mitali 2000-luvulla
Pesäkarhut on yksi todellisista 2000-luvun menestystarinoista naisten Superpesiksessä. Seura on jäänyt ilman SM-mitalia vain neljä kertaa: Neljänneksi kausilla 2007 ja 2015 sekä kuudenneksi kausilla 2000 ja 2003.
Seurahistorian ensimmäistä Suomen mestaruutta Porissa juhlittiin 2002. Seuraava täysosuma antoi odottaa itseään 19 vuotta.
– Tietynlaista rentoutta saimme korvien väliin. Mitä sitten, jos tulee epäonnistuminen – jokainen seuraava tilanne on uusi mahdollisuus. Niin päin se täytyi ajatella, Vettenranta sanoo nyt.
Unelmasta tuli totta. Minttu Vettenranta ja Kaisa-Maija Rosvall juhlivat Suomen mestaruutta kotiyleisönsä edessä. Kuva: Elmeri Elo
Lähtökohdat tulevaan ovat erilaiset. Pesäkarhut on pesäpallon 100-vuotisjuhlavuoden superpesiskaudella hallitseva Suomen mestari, jonka kilpakumppanit pyrkivät suistamaan valtaistuimelta.
Tulevaisuutta koskevat uutiset seura aloitti kertomalla uudesta toiminnanjohtajastaan. Bauer Media Oy:n myyntipäällikön tehtävistä Pesäkarhuihin siirtyvä Susanna Halmela jatkaa Satu Kojolan ansiokasta työtä. Edustusjoukkueen sopimuspelaajia kaudelle 2022 ovat Sanni Huhtala, Tiia Peltonen ja Eveliina Tuominen, mutta sopimuksiin liitettyjä optioitakin on useammalla pelaajalla.
Lähtijäpuolella mestaruusjuoksun lyönyt Pinja Arbelius siirtyy Joensuun Mailaan. Kaisa-Maija Rosvall ja Eveliina Toppari lopettavat uransa, samoin kakkospelinjohtaja Seppo Arbelius.
Lisää julkistuksia on luvassa perjantaina, kun Pesäkarhut pitää tiedotustilaisuuden. Vettenranta vakuuttaa jo tässä vaiheessa, että ura saa jatkoa.
– Vielä tuntuu siltä, että täytyy levätä hetki, mutta kyllä minä pesäpalloa jatkan.
