Raahelaisen Pattijoen Urheilijoiden kasvatti Vikiö ja pelinjohtaja Tommi Nevala ansioituivat pitkään vaasalaisen pesäpallon parissa. Molemmat olivat perustajajäseninä laittamassa alulle erikoisseura Mailattarien tarinaa 2016. Satumaisena yksityiskohtana nimenomaan Roihuttaret ja Mailattaret kohtasivat Ykköspesiksen loppuottelussa viime syksynä.

Väliin mahtui superpesisdebyytti Raumalla seitsemässä ottelussa ennen kuin tie vei pääkaupunkiin Helsinkiin ja Roihuttariin kaudelle 2018. Projekti huipentui nousuun Superpesikseen. Kuluva kausi on osoittanut, että Roihuttarien paikka myös on korkeimmalla sarjatasolla.

– Tiedämme, että olemme ihan oikeassa sarjassa. Pystymme haastamaan kenet tahansa, Vikiö huomauttaa.

Huikeita kokemuksia, mutta oppirahojakin

Roihuttaret on pelannut alkukautensa sarjanousijalle tyypillisesti. Pisteitä on kertynyt tasaiseen tahtiin, mutta samalla jossiteltavaakin on jäänyt. Moni tiukka jakso ja sitä myöten jopa kokonainen ottelu on kääntynyt vastustajalle, kun terävyys ei ole aivan riittänyt ratkaisupaikassa. Vikiö tiedostaa asian.

– Kovia oppirahoja on maksettu, mutta se varmasti kuuluu tähän kasvutarinaan. Pelillisesti olisi voitu pelata vieläkin paremmin. Itselleni on jäänyt tiettyjä asioita kaivelemaan joukkueen pelissä. Ne ovat varmasti niitä kuuluisia oppirahoja, jotka vain ovat osa tätä sarjanousijan tekemistä.

Roihuttarien erityisenä ilonaiheena ovat seuran omat kasvatit. Kärkenä pelaava vasta 16-vuotias Charlotta Höglund sai kutsun tyttöjen Itä-Länteen ja isosisko Camilla Höglund naisten arvo-otteluun. Siskokset Salli ja Tilda Palola ovat olleet todella tärkeitä profiilipelaajia eritoten ulkokentällä.

– Jokaiseen otteluun pystymme lähtemään niin, että meillä on tosi lahjakkaita hyviä pelaajia ja meidän fysiikkamme on hyvä. Lähdemme joka peliin tappelemaan pisteistä, Vikiö kiittelee.

Roihuttaret on tässä vaiheessa sarjataulukon kymmenentenä. Se on sijoitus, jolla säilyttäisi sarjapaikkansa suoraan ilman karsintoja. Toisaalta kahdeksan parhaan pudotuspelitkään eivät ole kaukana, mutta jatkossa pisteitä ei ole varaa hukata liikaa, ainakaan päävastustajille. Kilpailuhenkinen Vikiö myöntää, että tunnelmat ovatkin osin ristiriitaiset.

– Kolikolla on kaksi puolta. On ollut ihana pelata – meillä on aivan mielettömän ihana kotiyleisö – ja alkukaudessa on paljon hyvää. Toisaalta meillä on paljon sellaisia asioita, joista huomaa, ettei kaikilla pelaajilla ole vielä niin paljoa kokemusta ja kovapäisyyttä, mitä nämä pelit usein vaativat.

Kuluva kausi on tuonut Roihuttarille aivan uudenlaisen haasteen. Kun Ykköspesiksessä vastustajat eivät useinkaan mahtuneet valtakunnallisesti 20 parhaan joukkoon, Superpesiksessä liki kaikki joukkueet ovat kymmenen kärjessä. Vikiö myöntää, että tasoero kaksilohkoiseen Ykköspesikseen on selkeä.

– Ykkösessä pystyi ehkä välillä puolivaloilla pelaamaan, tässä sarjassa ei missään vaiheessa voi keskittyminen herpaantua. Viime kesänä meillä oli niin sanottuja ohipelejä, mutta olimme niin paljon muita edellä jo silloin, että se annettiin anteeksi. Superpesiksessä ei voi yhtään nukahtaa, missään tilanteessa, vaan pitää koko ajan olla tosi skarppina ja ajatuksen kantaa loppuun asti.

– Se on isoin asia. Superpesiksessä pitää henkisesti olla koko ajan valmiimpi kuin Ykkösessä.

Unelmientäyteinen kausi toi jopa valinnan Itä-Länteen

Teea-Kaisa Vikiö elää parhaillaan unelmaansa. Ensimmäinen kokonainen kausi Superpesiksessä on pelaajauran huippusaavutus, joka vieläpä toteutuu joukkueen yhteisen, Ykköspesiksestä alkaneen matkan jatkumona. Kaiken hyvän päälle onnistumisia on tullut henkilökohtaisellakin tasolla. Vikiö on kiilannut Superpesiksen lyöjätilastossa vahvasti kymmenen kärkeen ja lunastanut vahvoilla peliesityksillään paikkansa naisten Itä-Länsi-otteluun Porissa lauantaina 7. elokuuta.

– Täytyy myöntää, että oma kausi on ylittänyt odotukset tähän mennessä. Minulla on henkilökohtaisiakin tavoitteita, joiden kautta pystyn parhaiten auttamaan joukkuetta. Toki olisi voinut vielä paremmin mennä. Viimeksi Mansea vastaan olisi voinut olla parempi päivä, mutta Pesäkarhuja vastaan taasen oli superhyvä päivä ja lyönti oli koko ajan risussa. Pallo on pyöreä.

Suurimman kunnian Vikiö haluaa kuitenkin jakaa joukkueelleen ja koko Roihu-yhteisölle.

– Ilman joukkuetta ei olisi henkilökohtaistakaan tulosta, kaikki kunnia myös joukkuekavereille. Meidän joukkueemme on sellainen, että tuemme toinen toisiamme, ja onnistumiset ruokkivat toisiaan. Tässä joukkueessa on hyvä ilmapiiri epäonnistua ja onnistua.

– Tämä on meidän perheemme. Koko Roihu-yhteisö ja Roihuvuori kaupunginosana ovat parasta. Ei ole vaan minä, vaan olemme me ja tämä yhteisö.

Roihuttarien taival naisten Superpesiksessä jatkuu tänään keskiviikkona, kun Roihuvuoressa vierailee Seinäjoen Maila-Jussit. Alla on viisi peräkkäistä tappiota, mutta vastustajatkin ovat pääosin olleet sarjataulukon kärkipäästä. Jokainen ottelu on uusi mahdollisuus, jonka Roihuttaret aikoo käyttää illan kamppailussa. Ainakin Vikiö lupaa joukkueen tekevän kaikkensa sen eteen.

– Runkosarjan loppupuolella otamme pinnoja päävastustajiltamme ja toivomme, että raavimme muutaman päänahan isompiakin kaloja. Ainakin voin luvata, että tunnetta ei kentältä puutu eikä varmasti katsomostakaan – sitä heittäytymistä, mikä meillä on tähän pesikseen. Tunteita, juoksuja, tuuletuksia – niillä mennään, Vikiö päättää.

Lisätietoa Roihun monipuolisesta toiminnasta sekä Roihuttarien tulevista otteluista ja ennakkolipuista löytyy seuran nettisivuilta www.roihu.fi.