Kolmantena esittelyvuoron alueemme työntekijöistä saa Ulvilan Pesä-Veikkojen kasvatti Mika Mikola. Pitkän uran pesäpallon parissa tehnyt seurakehittäjä saa työhönsä virtaa erityisesti ihmisten kohtaamisesta.
– Koen, että työni tarkoitus on tuottaa hyvää mieltä ihmisille pesäpallon avulla. Kun näen sen tapahtuvan, nautin, ja koen itsekin onnistuneeni, Mikola kuvailee.
Mikolan vastuualueisiin kuuluu eteläisellä alueella erityisesti Varsinais-Suomen seurat, seurakäynnit ja seurojen auttaminen. Lisäksi Sastamalan Kumuri on yksi hänen kummiseuroistaan.
– Uutena vastuualueena työhöni kuuluu alueen harrastepesistoiminta ja sen kehittäminen. Valtakunnallisesti työskentelen Tähtiseura-projektien parissa sekä autan seuratukiasioissa.
Peli-iloa Junnusuperista, elämäniloa seuratyöstä
Viime kesän kohokohdiksi lajin parissa Mika mainitsee Junnusuper-turnaukset. Erityisesti Uudessakaupungissa pelatut turnaukset ovat jääneet mieleen.
– Jokainen turnaus saa muistamaan, miksi tätä työtä tehdään. Lapsen peli-ilo on parasta kokea paikan päällä. Lisäksi viime kevään koronasta huolimatta pärjäsimme Eteläisellä alueella pelaajamäärissä mitattuna hyvin. Vaikka jäimme tavoitteista, saavutimme edelliseen vuoteen verrattuna kuitenkin 91% lisenssimäärän. Uskallan siis puhua torjuntavoitosta, jonka eteen teimme todella paljon yhteistyötä seurojen kanssa.
Leirihommissa ehtii välillä ottaa myös rennosti!
Mikola on ennättänyt toimia pesäpallossa miltei kaikissa mahdollisissa rooleissa: pelaajana, pelinjohtajana ja tuomarinakin 13-vuotiaasta alkaen. Vihellyshommat jatkuvat edelleen. Aluevastaava Mauri Tunkelo esitti kysymyksen, joka kuuluu näin: Olisitko mieluummin superpesisottelussa lukkari vai syötönvalvoja?
– Vaikka haasteita rakastan, lukkariksi ei tohdi mennä, jos ei edes saa palloa aina lautaselle. Joten valinta on siis pillin ja laikan kera räksytystä kuuntelemaan.
Tulevan pesiskevään ja -kesän odotukset ovat varsin selvät.
– Eniten odotan rajoitusten purkamista ja sitä että pääsee tapaamaan ihmisiä. Odotan alueen seurojen aktiivista otetta. Toivon toki myös uusia voimakkaita tuulia Lohjan ja Salon suunnasta sekä Porvoon pesäpallon uutta heräämistä. Viime kevään etätyö ja lomautukset pudottivat työtahtia melkoisesti, ja se tuntui välillä todella hyvältä. Liikuin paljon luonnossa, ylipäätään liikuin enemmän kuin koskaan. Samalla pääsin löytämään uudelleen seuratyön kipinän, ja syksyn ajan teinkin Sastamalan Kumurissa vapaaehtoisena hommia harjoituksissa ennen kuin rajoitukset tulivat taas päälle. Seuratyö on kivaa!
