76 Näppihitteri kahdella portilla

Pelataan näppihitteriä 4-5 oppilaan joukkueilla pesis- tai tennismailalla lyöden siten, että kentällä on useampia kahden joukkueen välisiä pelejä yhtäaikaa käynnissä. Pelialueiden keskelle sijoitetaan kaksi kartioilla merkittyä porttia. Portit on n. 5-7 metrin päässä kummastakin joukkueesta (syöttöpaikkojen väli 10-14 m) ja leveydeltään noin kaksi metriä ja ovat samalla tasolla kolmen metrin päässä toisistaan. 

Näppihitterissä lyödään lukkarin syötöstä ja tavoitteena on lyödä näppi maalyöntinä portista. Kiinniottaja toisesta joukkueesta on portilla torjumassa lyöntejä. Kiinniottajan tehtävänä on pyrkiä aavistamaan, kumpaan porteista lyöjä suuntaa lyöntinsä. Lyöjä yrittää suunnata lyöntinsä porttiin, jota kiinniottaja ei ehdi puolustamaan. Lyönnin jälkeen vaihtuu aina lyöntivuoro toiselle joukkueelle. 

Lyöjästä tulee heti lyöntinsä jälkeen kiinniottaja, kiinniottajasta lukkari ja lukkarista syöttönsä jälkeen seuraava lyöjä. Kiinniottajajoukkue saa suorittaa oman seuraavan lyöntinsä heti, kun oma lukkari on saanut pallon. 

Lyöjäjoukkue saa pisteen portin läpi maata pitkin menneestä näpistä. Ennen pelin käynnistymistä kokeillaan yhdessä, mikä on sopivan kovuinen näppilyönti sekä sovitaan pistemäärä, mihin asti peliä pelataan. 

Näppilyönnin suuntaamista ja kiinniottajan liikkumista. Vaakamailanäppilyönnissä korostetaan seuraavia asioita: 

– katse pallossa 
– käden siirto mailan keskivaiheille 
– toinen käsi jää mailan nuppipäähän 
– osumakohta käden lähelle ja lähellä rinnan tasoa 
– rauhallinen työntö molemmilla käsillä 

Korostan katsetta pallossa sekä lyönnin suuntaamista. Painotan lyönnin olevan näppilyönti, ei kova huiskaisu.

Näppilyöntien suuntaamisen onnistumista. Kiinniottajan liikkumista.

Porttien koko ja etäisyys ovat silloin hyvät, kun noin joka kolmas lyönti menee portista oikean kovuisena.

Oppilaiden taitotaso tai keskittymiskyky ei riitä ja pelissä tulee jatkuvasti huti – tai liian kovia lyöntejä.

Korostan pallon nopeaa toimittamista lukkarille.

Oppilaat osaavat suunnata lyöntejään. Portille voidaan liikkua myös eri liikkumistavoilla (esim. kärkkyminen, hyppiminen), jolloin lyöjälle jää enemmän aikaa lyödä lyönti tyhjään porttiin.

Opettajalla on varapalloja, mitkä hän heittää peliin, jos pallo karkaa kauas. Pallot haetaan pelin päätyttyä.

Muodostan eritasoisia pelejä. Tällöin etäisyydet voivat olla eri peleissä erilaisia.

Vaihdan joukkueita, jotka pelaavat vastakkain.