Juha Tikkasen motto pysyi matkassa Lammin kentiltä näköalapaikoille: ”Teen kaikkeni lajin eteen”

Juha Tikkanen loi pitkän ja ansiokkaan uran liikunnan ja urheilun järjestökentällä.

Uutiset

Juha Tikkasen motto pysyi matkassa Lammin kentiltä näköalapaikoille: ”Teen kaikkeni lajin eteen”15.11.2017

Kun seitsenvuotias Juha Tikkanen muutti perheen mukana Varsinais-Suomesta silloin 6000 asukkaan Lammille 1950-60-lukujen vaihteessa, paikkakunnalla vallitsi vireä urheilukulttuuri. Monipuolinen liikkuja löysi suunnistuksen ja hiihdon jatkoksi yleisurheilun sekä myöhemmin omaksi lajiksi valikoituneen pesäpallon. Tie vei pieniltä kyläpesiskentiltä suuremmille stadioneille. Lopulta urheilusta tuli organisaatiopuolella ammatti, uudella tavalla tärkeä osa elämää. Nyt Tikkanen on jäänyt pois Pesäpalloliiton palveluksesta viettämään ansaittuja eläkepäiviä ja seuraa katsomon puolelta muiden tekemisiä.

– Pesäpallotuntemus, kokemus urheiluorganisaation johtamisesta ja rautainen markkinointitietämys.

Näin kuuluivat puheenjohtaja Lauri Lajusen perustelut, kun Juha Tikkanen pestattiin Superpesiksen toimitusjohtajaksi 11.12.1999.

Tikkanen oli aiemmin työskennellyt Ampujainliiton toiminnanjohtajana vuodet 1983–1997. Aktiivinen uudistaja modernisoi ja pyrki uudistamaan organisaation kulttuuria. Kilpailutoimintaan tehtiin jopa kansainvälisellä tasolla merkittäviä uudistuksia ja kokeiluja. Suomessa järjestettiin ensimmäiset kansainväliset putoavan taulun kilpailut, kun liitto teki aktiivista työtä urheiluammunnan mielenkiinnon lisäämiseksi.

Se kertoi paljon Tikkasen monipuolisesta ajattelusta, joka jatkui myöhemmin pesäpallon parissa. Itse urheilun lisäksi katsojat tuli ottaa huomioon, rakentaa tapahtumista kokonaisuuksia sekä varmistaa viestinnän ja markkinoinnin toimivuus. Ampujainliitto panosti tv-tuotannon laatuun ja yleisön palvelemiseen – jopa niin, että kansainvälinen liitto epäili suomalaisten tulleen heidän reviirilleen.

– Me taistelemme lajimme puolesta omalla alueellamme ja ideamme ovat vapaasti muidenkin käytettävissä, Tikkanen kuittasi Helsingin Sanomille (19.4.1991).

Toimintaa vietiin eteenpäin monipuolisesti, yhteiskunnallista vastuuta unohtamatta.

– Urheiluammunnassa asekulttuurin hallittu kehittyminen on meille elinkysymys. Jokainen onnettomuus riipaisee. Tietämättömyydestä ja varomattomuudesta aiheutuvat vahingot on saatava loppumaan, Tikkanen vaati kesäkuussa 1990 Helsingin Sanomien mukaan, kun Ampujainliitto lanseerasi kampanjan aseiden  turvallisesta käytöstä.

Superpesiksen toimitusjohtajaksi myrskyn silmään

Tikkanen piti työskentelyä Ampujainliitossa mielenkiintoisena, motivoivana, innostavana ja haastavana, mutta ei halunnut tehdä siitä eläkevirkaa. 14 vuoden ajanjakso tuli päätökseensä 1998. Tikkanen siirtyi tv-ohjelmien ja tapahtumien projektitehtäviin Wellmediaan, kunnes huhut alkoivat velloa Superpesiksen uudesta toimitusjohtajasta. Kapulanvaihto edesmenneeltä Kimmo Toloselta Tikkaselle tapahtui joulukuussa 1999.

– Tästä tulee minulle yhtä kuin harrastus ja työ. Teen kaikkeni lajin eteen, Tikkanen vannoi ensimmäisenä kommenttinaan Superpesiksen toimitusjohtajan roolissa.

Päättäjien ei tarvinnut pettyä rekrytointiinsa, vaikka Tikkanen joutui heti aluksi hurjaan puristukseen. Jos uusi työ tuo aina mukanaan uusia haasteita, tällä kertaa tilanne todella oli poikkeuksellinen.

– Kaikki valitettavasti tietävät, mitä tapahtui 1998. Jos me nykyään joskus voivottelemme jotain asiaa pesäpallossa, se on pientä siihen hetkeen verrattuna. Silloin jopa lajin tulevaisuus oli vaakalaudalla. Veikkaus jätti lajin pois vedonlyöntilistoilta, kentiltä noin 40 % yleisöstä katosi, samoin 80 % yhteistyökumppaneista, Tikkanen kuvaa tilannetta.

Määrätietoiset toimenpiteet kantoivat eteenpäin. Pesäpalloliiton puolella lajin arvopohja lujitettiin peruskallioksi, josta ei pystyisi hajottamaan edes pieniä palasia. Superpesiksessä keskityttiin palauttamaan yhteistyökumppaneiden luottamus lähes mahdottomalta tuntuneessa tilanteessa ja tukemaan seuroja.

– Pesäpallohenkiset yritysjohtajat olivat tässä tilanteessa avainasemassa, heitä ei voi kylliksi kiittää. Esimerkiksi Timo Korhonen Oulussa, Lauri Lajunen ja sen jälkeen puheenjohtajaksikin tullut Jorma Kielenniva auttoivat lajia paljon kriittisinä hetkinä. Yhdessä seurojen kanssa teimme todella kovan duunin. Nöyrästi oli elettävä ja yritettävä mennä eteenpäin, Tikkanen miettii.

Vaikeista vuosista selvitettiin, vaikka ikävä leima pysyi lajissa kiinni turhankin pitkään. Määrätietoinen työ toi tulosta ja pesäpallo lunasti takaisin salonkikelpoisuutensa. Miesten Superpesiksessä kauden 2009 ottelukohtainen yleisökeskiarvo (1987) hipoi jo 2000 katsojan rajaa, eikä kovempaan noteeraukseen oltu ylletty kauden 1991 (2068) jälkeen. Lisäksi Superpesis vakiinnutti asemansa naisten suosituimpana palloilusarjana Suomessa yleisömäärillä mitaten.

– Yhdessä seurojen kanssa päästiin tuloksiin, vaikka se ei helppoa aina ollutkaan ja seuroiltakin vaadittiin paljon. Itsensä piti työntää epämukavuusalueelle. Helpommalla olisi varmaan päässyt, kun olisi jättänyt riman matalammalle. Suurin tyytyväisyys oman tekemisen tuloksiin kuitenkin syntyy, jos on asettanut tavoitteet riittävän korkealle ja onnistuu vielä yltämään niihin, Tikkanen sanoo.

– Ei riitä, että pitää uudistua. Täytyy olla myös rohkeutta tehdä kiperiäkin päätöksiä, ja se aina tuo lisää kavereita, Tikkanen lisää.

Syksyllä 2011 Pesäpalloliitto ja Superpesis perustivat uuden palveluyksikön, jonka vetäjäksi Tikkanen siirtyi toimitusjohtajan paikalta. Tavoitteena oli vastata mullistuvan mediakentän haasteisiin tehokkaasti. Tikkanen kantoi eläkepäiviinsä saakka laajasti vastuuta suuremmista tapahtumista, erityisesti Itä-Lännestä ja päätösristeilystä, hankkeista, varainhankinnasta sekä tv- ja mediasopimuksista.

– Jokainen laji tarvitsee huippuhetkiä, jotka erottuvat edukseen ja nousevat suurin kirjaimin otsikoihin. Itä-Länsi on säilyttänyt asemansa Suomen suosituimpana tähdistöotteluna ja koko pesäpalloväen yhteisenä kohtaamispaikkana. Toivottavasti näin tapahtuu jatkossakin.

– Erityisen ilahduttavaa on ollut nähdä nykypelaajien urheilullisuus ja sitoutuminen, minkä osalta lajissa on menty selkeästi eteenpäin. Pesäpalloilijat ovat nykyisin huippu-urheilijoita ja lähes ympäri vuoden tinkimättömiä harjoittelijoita, jotka kantavat vastuunsa niin kentällä kuin sen ulkopuolella – idoleita parhaasta päästä lapsille ja nuorille. Ei voi kuin ihailla naisten Superpesiksenkin taidokkaita huippupelaajia, jotka ovat urheilullisia, elävät joka solullaan otteluissa mukana ja näyttävät tunteitaan.

Kalenterimerkinnät korvattu omilla menoilla

Marraskuun alusta koittaneet eläkepäivät toivat mukanaan tunteiden sekamelskan. Ilmassa oli haikeutta, mutta samalla tyytyväisyyttä uuteen elämänvaiheeseen siirtymisestä. Nyt on aikaa harrastuksille ja perheelle.

– Aiemmin kalenteri kertoi maanantaina viikon ohjelman, tavoitteet ja aikataulut. Olihan se outoa, kun ensimmäistä kertaa ei ollut yhtään palaverimerkintää eikä kumppanitapaamisia – ei edes yhteistä lounashetkeä työkavereiden kanssa Vantaalla, Tikkanen sanoo.

Vapaa-ajan ongelmia ei silti tule.

– Mökillä Varkaudessa riittää puuhaa. Hirvimetsällekin olen nyt ehtinyt paremmin ja ikämiesten salibandyjoukkueella on tavoitteena jatkaa mitaliputkea. Lastenlasten kanssa pääsee touhuamaan useammin, mikäs sen mukavampaa, Tikkanen iloitsee.

Pesäpallo ja urheilu ovat olleet koko elämän matkassa mukana. Tikkanen aikoo pitää itsensä vireänä ja seurata urheiluelämän käänteitä jatkossakin.

– Itse tulee paljon harrastettua ja seurattua eri lajeja – pesäpallon ohella kiinnostaa erityisesti salibandy, kun oma poika Jiri jatkaa uraansa Divarissa Tikkurilan Tiikereissä.

Tikkanen pitää tärkeänä, että pesäpallolla on hyvillä aineksilla höystetty tulevaisuudenkuva ja siihen liittyvät tavoitteet. Kansallispelimme 100-vuotisjuhlavuosi 2022 on huomattava merkkipaalu. Työuransa alusta lähtien Tikkanen on tavoitellut yleisöystävällisempää ja kiinnostusarvoltaan merkittävämpää urheilua. Nämä teemat ovat nyt jopa ajankohtaisempia kuin koskaan, kun lajissa kuin lajissa keskustellaan erityisesti nuoremman väestönosan kadosta katsomoista.

– Useasti olen huomauttanut markkinoinnin, viestinnän ja ottelutapahtumien merkityksestä. Meillä voi olla viimeiseen asti hiottu peli ja valmennus, mutta tavalliselle katsojalle sillä ei ole niin suurta merkitystä. Tärkeämpää ovat elämykset, tunne, kokemukset ja ottelutapahtuma itsessään. Pesäpallo ei ole helpoin laji vasta-alkajalle päästä pelin sisään, joten ensivaikutelmassa korostuvat herkästi monet muut asiat. Mitä me teemme viimeiseen asti hiotulla pelillä, jos sille ei löydy riittävästi kiinnostuneita seuraajia, Tikkanen huomauttaa.

Totuutta pitää katsoa silmiin, ryhtyä rohkeasti tarvittaviin toimenpiteisiin ja uskaltautua tarvittaessa epämukavuusalueelle.

– Tunnusluvut kertovat tällä hetkellä valitettavan suoraan, missä mennään. Hieman huolettaa katsojamäärien kehitys, ei sitä käy kieltäminen. Katsojamäärät ovat olennainen osa vaikuttavuutta, jonka perusteella yhteiskunnalliset toimijat ja yhteistyökumppanit tekevät ratkaisujaan. Kaikki asiat kietoutuvat toisiinsa, Tikkanen muistuttaa.

– Pesäpallo on kansallispeli, jonka ei tarvitse elää kansainvälisen kattojärjestön ikeessä. Pesisyhteisöllä itsellään on valta ja vastuu. Onko nykyinen peli niin pyhä asia, ettei siihen voi koskea? Pitäisikö pelistä rakentaa kompakti ja ytimekkäämpi kokonaisuus, joka sopii paremmin osaksi kiireisemmänkin nykyihmisen vapaa-aikaa? Miten peliin saadaan lisää kiinnostavia elementtejä ja tapahtumia, Tikkanen kysyy.

Huolestuneisuudesta huokuu kuitenkin aito rakkaus lajia kohtaan. Tikkanen pitää suuressa arvossa suomalaista kansallispeliä ja toivoo pesäpallolle valoisaa tulevaisuutta.

– Haluan kiittää kaikkia tuttuja pesäpallon itselleni antamista mahdollisuuksista sekä erityisesti osaavia kollegoita Pesäpalloliiton toimistossa, seuraväkeä ja yhteistyökumppaneiden edustajia laadukkaasta, tuloksellisesta ja ammattimaisesta työstä vuosien varrella. Jatkossa aion ottaa rennosti ja siirtyä katsomon puolelle nauttimaan urheiluviihteestä. Vaikka kilpailu kovenee jatkuvasti ja uusia lajeja tulee urheilumaailmaan mukaan, pesäpallolla on valtavasti mahdollisuuksia. Niihin pitää vain rohkeasti tarttua ja keskittyä energisesti ydintoimintojen vahvistamiseen, Tikkanen päättää.

Aiheesta lisää

Juha Tikkanen 50-vuotishaastattelussa (3.9.2002)

¨