Road trip –matkablogi: Day two – ”Puistopesistä” Jyväskylässä

Pesäpallo-road tripin toinen päivä starttasi Tohmajärveltä, jossa autokuntamme vietti ensimmäisen yön. Pompun kotikaupungista (vai –kunnasta?) matka jatkui kohti Keski-Suomen helmeä, Jyväskylää.

Päivä kakkosen ykkösprioriteetiksi asetettiin matkareitin osalta maisemallisuus nopeuden sijaan, ja niinpä perisuomalaisten järvimaisemien toivossa kuljettavaksi reitiksi valikoitui Tohmajärvi-Kitee-Savonlinna-Rantasalmi-Varkaus-Jyväskylä. Hyvä niin, nyt voi taas todeta Suomen suven olevan upea!

Varkaudessa päättyi tänään D-junioreiden Suurleiri, mutta ohiajomme aikaan käynnissä olivat juuri leiriviikon huipentavat loppuottelut.  Aikataulullisista syistä päätimme jättää käymättä.

Jopa yllättävän hyvin, käytännössä ilman eksymisiä sujuneen tripin ensimmäinen kunnon suunnistusfarssi koettiin Jyväskylän keskustan tuntumassa. Ihmiset, muistakaa, ettei navigaattoreihin kannata aina sokeasti luottaa, ei ainakaan jos omat muistikuvat sotivat sen ohjeita vastaan – tämä todistettiin todeksi taas tänään.

Lopulta Hippoksen perinteinen pesisstadion kuitenkin löytyi ja vieläpä riittävän hyvissä ajoin, kentälle olivat ennättäneet vasta ottelun tuomarit. Hippoksen kuumassa kesäillassa oli tänään vuorossa naispesäpalloilun, ja myös koko naisurheilun viime vuosien menestyneimmän seuran, Kirittärien ja sarjanousija Kempeleen Kirin kohtaaminen naisten Superissa.

Kotijoukkue Kirittäret hoiti itse kamppailun jaksoin 2-0, peräti 2+7 juoksua lyöneen ja 2 tuoneen Susanna Puiston toimiessa näytöksen pääkapellimestarina. Tripin kunnarilaskuri pärähti jo seitsemään täysosumaan!

Stadionhanke vireillä

Ottelun yleisömäärä jäi vaisuksi, Hippokselle löysi tiensä vain maltilliset 597 katsojaa, kun Kirittärien kauden keskiarvo ennen tätä koitosta oli yli 1200 silmäparia per ottelu. Ottelun tuoksinassa jututimme Kirittärien puheenjohtajaa Veikko Lahtista, jolla oli selkeä mielipide vaisun yleisömäärän syystä: perjantai.

– Kiinnostusta täältä löytyy, Jyväskylähän on pesäpallokaupunki, pesäpallo on täällä syntynyt. Perjantai ja lauantai ovat kuitenkin tuhoon tuomittuja pelipäiviä keskikesällä, mutta syksyllä tilanne muuttuu taas ihan toiseksi, Lahtinen pohti.

Kirittäret on viime vuosina dominoinut naispesäpalloa. Viimeisten 11 kauden aikana joukkue on ollut finaalissa joka vuosi. Mestaruusjuhliin kausista on päättynyt peräti seitsemän.

– Kaikki sanovat, että ”te olette niin ylivoimaisia, ettei sitä kannata tulla katsomaan, voitatte joka tapauksessa”. Heille olenkin sanonut, että jos se siitä on kiinni niin hävitään sitten! Ei siinä mitään, kyllä se minulle kelepaa, puheenjohtaja naurahtaa.

– 11 kertaa putkeen finaalissa, seitsemän kultaa ja neljä hopeaa. Se on aika huikea saavutus, oli laji sitten mikä hyvänsä. Minua harmittaa, että kaikki naisurheilu on niin aliarvostettua. Jos naisen euro on 80 senttiä, niin urheilussa se on 50 senttiä.

Kahdennentoista peräkkäisen finaalipaikan lisäksi Jyväskylässä suunnitellaan myös muita suuria – uutta pesäpallostadionia.

– Meille kaikista suurin haaste ovat nämä olosuhteet. Meille on luvattu stadionhanke, joka pitäisi aloittaa nyt tulevana talvena tai keväänä, mutta ei ole rahaa. Suunnitelmat ovat kyllä kaikki valmiina, kun vaan löytyisi se alkupääoma, että voisi hakea valtionavustusta.

– Pesäpallostadionin kokonaiskustannusarvio on kolme miljoona euroa. Jos siihen otetaan veikkausvoittovaroja ja valtionavustuksia, niin olisiko se kaupungin osuus nyt miljoona euroa vai mitä. Puhutaan kuitenkin olemattomista asioista siihen nähden, mikä merkitys sillä olisi Jyväskylän kaupungille.

Auringonpalvojien paraatipaikka

Palataan tähän hetkeen ja jo olemassa olevaan stadioniin. Ensimmäinen silmiinpistävä seikka oli sen avaruus. Stadion näytti Kiteen Rantakenttää suuremmalta, mutta katsojakapasiteetti on kuitenkin pienempi, 4500 katsojaa.

Vuonna 1948 käyttöön otetulle stadionille suoritettiin perusparannus vuonna 1994. Katsomorakennelmat ovat rehellistä kotimaista puuta. Tikuista on silti turha huolestua. Ilman istuinalustaakin pärjää mainiosti.

Liikkuminen oli helppoa sekä stadionin sisä- että ulkopuolella. Parkkitilaa oli reilusti eikä porttien sisäpuolellakaan liikkuminen ollut ahdasta. Kentän ja katsomon välissä on hyvin tilaa, eikä Hippoksella tarvitse liikkua katsomorakenteiden takana.

Luomusolariumin ystäville kakkospuolen katsomo on unelmapaikka. Tänäänkin siellä näkyi enemmän paidattomia kuin paidallisia kansallispelin ystäviä nauttimassa Superpesisviihteestä ja samalla ottamassa hieman väriä pintaan. Sää oli tänään siihen puuhaan mitä mainioin, aurinko lämmitti elohopeat varjossakin 26 celsiukseen. Hyvä niin, sillä taivaalta tippuvalta H20:lta suojaavia katoksia ei Hippokselta juuri löydy.

Kolmospuolelle aurinko ei paahtanut aivan yhtä tehokkaasti, mutta sielläkin niskaan sai komean kesävärin.  Näkyvyys pelitapahtumien ytimeen oli kaikista katsomonosista hyvä, mutta huononäköisille suositeltakoon silti kakkospuolen aurinkokatsomoa – kakkospuolella sijaitseva vanhan liiton manuaalinen tulostaulu on pienimuotoinen haaste kolmospuolen katsojille.

Tunnelma ei kohonnut maltillisesta yleisömäärästä johtuen aivan totuttuun hulabaloo-meininkiin, mutta viimeistään emäntäjoukkueen toisen jakson näytös sytytti myös kotiyleisön.

Stadionin palvelut pelasivat yhtä hienosti kuin kotijoukkue kentän puolella. Katsomossa kiersi jäätelömyyjä ja makkara oli b-luokiteltua tavaraa – hyvä niin.  Trippiporukassa ei a-luokan lihansyöjiä ole. Liha lihana ja makkara makkarana, vai kuinkas se menikään.  

Erityismaininnan ansaitsee vielä Kirittärien valmennustiimiin kuuluvan Armi Aholan kommentointi jokaisen kotijoukkueen sisävuoron jälkeen – toimi!

Lauantaina vuorossa on Alajärven ja Jyväskylän välinen miesten Superin kamppailu. Kesäpallon täyteistä viikonloppua!

Road tripin antia löytyy myös osoitteesta

https://www.youtube.com/SuperpesisRoadTrip