Helsingin Pallonlyöjät - Suomen ensimmäinen pallonlyönnin erikoisseura

10.10.2009

Miesten Suomen mestarit vuodelta 1922. Vasemmalta.Urho Veneskoski, Gustaf Palmros, Armas Saarinen, Armas Palmros, Edvin Jokinen, Väinö Kinnunen, Aarne Taiminen, Yrjö Koskinen, Vilho Osola. Kuva: Helsingin Pallonlyöjien arkisto.
Naisten Suomen mestarit vuodelta 1932. Vasemmalta Anna-Lisa Kaijalainen, Lempi Eskelinen, M.Immonen, Gunnel Forsman, Aune Särkkä, Lyyli Lindholm, Lempi Hartikka, Elli Eskelinen, Ilta Elonen. Kuva: Helsingin Pallonlyöjien arkisto.
Miesten Suomen mestarit vuodelta 1938. Vasemmalta Gösta Hartala, Sakari Vuorisalo, Onni Vainio, Olavi Helo, Eero Haukiala, Osmo Kivi, Martti Lentilä, Ensio Vuorinen ja Ville Eskelinen. Kuva: Helsingin Pallonlyöjien arkisto.

Suomen vanhimman pallonlyönnin erikoisseuran Helsingin Pallonlyöjien perustamisesta tulee kuluneeksi 90 vuotta. Seuran perustava kokous pidettiin Helsingin Yliopiston voimistelulaitoksen luentosalissa 10.10.1919.

HPL oli merkittävä vaikuttaja pallonlyönnin kehitykseen 1920-luvun vaihteessa. Seuran pelaajat kehittivät yhdessä Lauri "Tahko" Pihkalan johdolla ensin pitkäpallon ja myöhemmin pesäpallon sääntöjä sekä taktiikkaa Helsingissä Kaisaniemen kentällä. HPL:n puheenjohtaja Armas Palmros oli aktiivinen pallonlyönnin kehittäjä, koska hän oli nuorena pelannut baseballia opiskellessaan Yhdysvalloissa.  Vuonna 1925 Palmrosin aloitteesta pesäpallotoiminta siirtyi Suomen Palloliitosta SVUL:n alaisuuteen, jonne perustettiin vuonna 1925 oma pesäpallojaosto. Suomen Pesäpalloliitto perustettiin vuonna 1931. 

HPL käynnisti vuonna 1926, yhdessä toisen helsinkiläisen pesäpallon erikoisseuran Pallo-Toverien kanssa, Helsingin Mailakilpailut. Turnaus on jatkunut aina 2000-luvulle asti ja on tiettävästi Suomen vanhin yhä jatkuva palloiluturnaus. Turnauksen järjestelyistä vastasivat PT:n ja HPL:n yhdessä muodostama Mailatoimikunta, joka kehitti muutenkin pääkaupungin pesäpallotoimintaa. Vuonna 1922 perustettu Pallo-Toverit oli HPL:n merkittävin kilpailija kamppailtaessa kansallispelin Helsingin herruudesta. Ainoan kerran, kun miesten pesäpallon loppuottelu on ollut paikalliskamppailu 1926, Töölön pallokentällä kiilaan juoksivat juuri HPL ja PT. HPL voitti tasaisen loppuottelun niukasti juoksuin 5-3.

HPL aloitti jo 1920-luvulla poikien ja naisten pesäpallotoiminnan. Naisten Suomen mestaruuden seura on voittanut vuonna 1932 ja poikien 1927.

HPL:n menestykseen vaikutti osaltaan se, että seura aloitti ensimmäisenä lajiharjoittelun talvella. Pelaajat heittelivät, löivät palloa ja hioivat lajitaitoja myös talvisin Kaartin maneesissa. Lisäksi talvella seuran jäsenille oli kerhotoimintaa, joka piti joukot koossa myös kilpailukauden ulkopuolella.

Helsinkiläiset pesäpalloseurat HPL ja Pallo-Toverit tekivät yhdessä 1930-luvulla matkoja Viroon, jossa he myös kävivät opettamassa pallonlyönnin taitoja veljeskansalle. Vastavuoroisesti virolaiset kävivät pelaamassa Suomen puolella. Tallinnassa Kalevin kentällä 9.10.1932 pelatussa ensimmäisessä Suomi–Eesti -pesäpallomaaottelussa Suomen joukkueen muodosti HPL:n miesten joukkue, joka voitti ottelun juoksuin 14-3.

Vuosina 1922-1944 pesäpallon miesten mestaruudesta pelattiin 21 kertaa, vain sotakesinä 1941 ja 1944 mestaruutta ei voitu ratkaista. Tuona aikana HPL oli 17 kertaa maan neljän parhaan joukossa, lisäksi kahtena vuonna 1931 ja 1932 seura ei pelannut pääsarjassa. Miesten mestaruuden seura voitti seitsemän kertaa. HPL voitti kaikkien aikojen ensimmäisen pesäpallon Suomen mestaruuden vuonna 1922. Muut mestaruudet tulivat vuosina 1923, 1924, 1926, 1928, 1934 ja 1938. Viimeisessä mestarijoukkueessa pelannut monipuolinen palloilija, teollisuusneuvoksen arvonimen saanut Lemminkäisen hallituksen puheenjohtaja Kaarle H. Pentti täytti tänä vuonna 91 vuotta.

Vuoden 1934 mestaruuskamppailu oli kaikkien aikojen vähäjuoksuisin. Loppuottelussa olivat vastakkain HPL ja Kuusankosken Veto. HPL voitti ensimmäisen ottelun vieraskentällä Kuusankoskella juoksuin 0-1. Toinen ottelu Helsingissä Hesperian kentällä päättyi sateen pehmittämällä kentällä tasapeliin juoksuin 0-0! Vihreäpaitainen HPL voitti mestaruuden juoksujen yhteistuloksella 1-0. Tätä niukemmin ei voi mestaruutta voittaa eli kyllä juoksut ovat olleet tiukassa ennenkin.

Kivilinnasta Tarvajärveen ja Veneskoskeen

Seuran kuuluisimpia pelaajia oli yksi kaikkien aikojen parhaita polttajia Eero Haukiala. Tämän liikkuvan polttajan tavaramerkkinä oli luja aliolan heitto, jolla hän tuhosi 1930-40 -luvuilla etenijöitä. Haukiala valittiin 14 kertaa Itä-Länsi -otteluun eli käytännössä joka vuosi hänen pelaajauransa aikana, kun hän vain oli käytettävissä. Ensimmäisen arvo-ottelun Haukiala pelasi 18-vuotiaana vuonna 1932 ja viimeisen 35-vuotiaana vuonna 1949.

HPL:n lukkarina 1920-luvulla pelasi sen ajan lukkarilegenda Urho Veneskoski. Hän voitti neljä Suomen mestaruutta. Vielä nykyäänkin, kun juhlitaan miesten mestaruutta, hän on mukana juhlissa paraatipaikalla. Veneskoski oli kuvanveistäjä Eemil Halosen malli, kun hän suunnitteli vuonna 1920 miesten pallonlyönnin SM-kilpailujen kiertopalkintoa lyöjäpatsasta. Kiertopalkinnon lahjoitti Lassila & Tikanoja Oy ja tämä ”poika” kiertää edelleen mestaruuden merkkinä.

Seuran vihreä-oranssista pelipaitaa on kantanut myös Niilo Tarvajärvi, joka tunnetaan paremmin televisio- ja radiotoimittajan urasta. Hän oli taitava pesäpalloilija, joka pelasi Itä-Länsi-ottelussa ja edusti Suomea yhdessä Suomi-Eesti -maaottelussa. 

Seuraa miesten pääsarjassa edustanut nopein pesäpalloilija oli Alpo Savolainen. Hän pelasi ensin Helsingin Kisa-Tovereissa, josta hän siirtyi vuonna 1947 HPL:n riveihin. Vuonna 1939 hän juoksi 100 metrin Suomen ennätyksen 10,7. Hän piti 15 vuotta hallussaan Helsingin Olympiastadionin 100 metrin ennätystä.

Pesäpallon järjestötehtävissä kunnostautuneita seuran jäseniä olivat Vilho Osola, joka oli SVUL:n pesäpallojaoston puheenjohtaja vuosina 1925-1930. HPL:n 1930-luvun menestysvuosien lukkari Erik Haru (Hammaren) oli Pesäpalloliiton varapuheenjohtaja vuosina 1950-1959. 

Aaro “Kaapo” Kivilinna pelasi seuran joukkueissa ja oli HPL:n johtokunnassa eri tehtävissä. Hän oli vuonna 1931 Suomen Pesäpalloliiton perustavan kokouksen puheenjohtaja. Hän toimi Pesäpalloliiton johtokunnassa ja monissa liiton luottamustehtävissä. Hän oli myös liiton julkaisemien lehtien, Laaka ja Kiri, päätoimittaja ja toimi otteluiden kuuluttajana sekä oli ensimmäisen radioidun pesäpallo-ottelun selostajana. Kivilinna oli keskeinen henkilö, kun jääkiekkotoiminta käynnistyi Suomessa 1930-luvun lopulla. Hän onkin Suomen Jääkiekkomuseon aateloima kiekkoleijona numero 2. Suomen Jääkiekkoliitto jakaa vuosittain Aaro Kivilinna -muistopalkinnon Suomen parhaalle jääkiekkoseuralle. Kivilinna kaatui patterin päällikkönä talvisodassa.

Mielenkiintoinen henkilö on myös vuoden 1938 miesten mestarijoukkueen varavahti Sakari Vuorisalo. Hän oli arkkitehti ja teki 1970-luvun alussa helsinkiläisen pesäpallon nousukaudella suunnitelman Kaisaniemen pesäpallostadionista.

Seuran pelasi lähes yhtäjaksoisesti miesten pääsarjassa aina 1940-luvun lopulle asti. "Hopliittien" vihreän-oranssi-valkoiset värit katosivat pesäpallokentiltä, kun sen toiminta päättyi 1970-luvun loppupuolella.

Pesäpalloliiton historiatyöryhmän jäsenet ovat kokoamassa Helsingin Pallonlyöjien historiikkiä, joka valmistuu vuoden loppuun mennessä.

Teksti: Pekka Jyrkiäinen
Kuvat: Helsingin Pallonlyöjien arkisto