20 vuotta toimintaa ja tähtihetkiä

7.11.2005

Porin Pesäkarhujen voimakaksikko toiminnanjohtaja Reijo Viljanen ja puheenjohtaja Päivi Pessi-Järvenpää.
Pesäpalloliiton 1. varapuheenjohtaja Arto Luoma korosti kotiseuran merkitystä uudenlaisen seuratoiminnan kehittämisessä.
Pesäkarhujen perustajajäsenistä kuvassa Martti Lamminen (kesk.) ja Reijo Viljanen (oik.). Vasemmalla kuvassa Reijo Piippa.
Ansiomerkein palkittuja Pesäkarhulaisia.

Pesäkarhut ry täyttää 20 vuotta marraskuun lopulla. Pesäkarhut on juhlinut kuluneena vuonna monilla eri tavoin 20-vuotista taivaltaan. Pesäkarhujen vaiheista ja tähtihetkissä seuraavassa:

Juuret Ulasoorissa

Porilaisen pesäpallon juuret ovat vahvasti Ulasoorissa, jossa jo 1940-luvulla pelattiin pesistä harrastusmielessä. Ulasoorin Karhut liittyi 1963 Suomen Pesäpalloliittoon, josta voidaan katsoa järjestelmällisen pesäpallotoiminnan alkaneen. Vuonna 1984 Ulasoorin Karhujen pesäpallojaosto sai nimekseen Pesäkarhut. Ulasoorin Karhut Nuorisoseura ry:n itsenäisenä jaostona pari vuotta toimineen Pesäkarhujen varsinaiseksi perustamispäivämääräksi tuli 28.11.1985.

Silloisessa toimintakertomuksessa Heikki Kuuri-Riutta kirjoitti: ”Otettiin pitkä askel porilaisessa pesäpallossa”. Kahden vuosikymmenen jälkeen voidaan todeta hänen olleen täysin oikeassa. Tätä askelta olivat ottamassa seuraavat perustajajäsenet: Alpo Ahtola, Heikki Kuuri-Riutta, Martti Lamminen, Orwo Rekola ja Reijo Viljanen.

Vuonna 1985 alkoi naispesäpalloilun nousu

Samaisessa vuoden 1985 toimintakertomuksessa todettiin myös: ”Kauden hienoin saavutus oli naisten nousu suomensarjaan”. Samalla alkoi nousu Suomen pesäpalloeliittiin.

Pitkän tähtäimen suunnitelmassa oli heti kovat tavoitteet: Pesäkarhut on piirin paras pesäpalloseura vuonna 1988. Siis kolmessa vuodessa, vakka piirissä toimivat mm. perinteikkäät pesäpalloseurat kuten UPV ja KaMa. Muita merkittäviä tavoitteita oli mm miesten joukkueen nousu 1-sarjaan ja pesiskoulujen käynnistäminen. Samaan aikaan lanseerattiin myös Pesäkarhujen toiminta-ajatus: Pesäkarhut tarjoaa mahdollisimman monelle nuorelle tilaisuuden osallistua pesäpalloharrastukseen sekä nostaa Pesäkarhut pesäpallon huipputasolle pysyvästi.

1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa elettiin tasapainoisen kehityksen aikaa. Joukkueita oli vuosittain 10-15 kpl ja seurassa panostettiin varsin tasavahvasti sekä naisiin että miehiin, sekä tyttöihin että poikiin. 1990-luvun alkupuolella rakennettiin jo hieman pohjaa tulevalle menestykselle. Kenttää ehostettiin uudella kuuluttamolla ja vuonna 1991 B-tytöt voittivat SM-hopeaa, josta joukkueesta oli kasvava tulevia edustuspelaajia.

Uusi aikakausi vuoden 1992 päätteeksi

Nuori naisjoukkue nousi ensimmäisen kerran Superpesikseen kauden 1992 päätteeksi ja Porissa alkoi pesäpallossa kokonaan uusi aikakausi. Muutenkin kesä oli komea – miehet nousivat takaisin Suomensarjaan ja  naisten kakkosjoukkue nousi Suomensarjaan. Superin visiitti jäi kuitenkin ranskalaiseksi ja uutta vauhtia otettiin ykkössarjasta parin vuoden ajan. Siitäkin huolimatta, että Poriin oli valmistunut upea Karhuhalli, jonka myötä harjoitusolosuhteet paranivat merkittävästi. Mitä sitten opittiin? Joukkueeseen ja valmennukseen/pelinjohtoon  hankittiin omien junioreiden lisäksi harkittuja vahvistuksia ja myös taustaorganisaatiota vahvistettiin. Reijo Viljanen palkattiin toiminnanjohtajaksi, mikä näin jälkikäteen arvioiden on ollut ratkaisevaa koko seuran kehityksen kannalta.

Arvostettu valmennustiimi

Vuonna 1997 kolkuteltiin jo mitalisijoja – naiset ylsivät sijalle 4. Kannisen Pekan johdolla. Varsinainen läpimurto Superpesikseen tapahtui kuitenkin vuoden 1999 jälkeen, jolloin Jussi ”Nalle” Viljanen tuli seuraamme pelinjohtajaksi. Nalle toi pelinjohtoon ja valmennukseen ammattimaisuutta ja dynaamisuutta. Hänen ympärilleen syntyi arvostettu valmennustiimi, jonka muut jäsenet olivat Jarmo ”Japi” Lehtinen ja Juha Flinck. Tiimin johdolla Pesäkarhut saavuttivat pronssia kaudella 2001 ja kultaa kaudella 2002.

Unohtumaton pesiskesä 2002

Pesiskesä 2002 ei unohdu milloinkaan!  Liki 3000 katsojaa oli ahtautunut Porin pesisstadionille kannustamaan omiaan finaalipeleissä. Asia, josta ei kukan  ollut osannut edes uneksia. Porin oli vallannut uskomaton pesisbuumi, jota hämmästeltiin jopa valtakunnan mediassa.

Pesisbuumi jatkuu edelleen

Tämä pesisbuumi näkyy edelleenkin – tyttöjunioreita on enemmän kuin koskaan, kesäisin järjestettävä pesiskoulu vetää lapsia mukaan enemmän kuin koskaan ja lasten vetäjät ovat sitoutuneimpia mitä koskaan.

Nykyinen pelinjohto/valmennustiimimme on jatkanut Petri Kaijansinkon johdolla erinomaista työtä, josta tuloksena pronssimitalit kaudella 2004 ja hopeamitalit kaudella 2005.  Viime kesänä B-tyttömme juhlivat jo toista peräkkäistä Suomen mestaruutta. Tulevaisuus siis näyttää vähintäänkin kohtuulliselta!

Yhteistyöverkosto toimii

Kahteenkymmeneen vuoteen on mahtunut paljon työtä, jota on ollut tekemässä mittava joukko pyyteettömiä talkoolaisia. Suhteemme yhteistyökumppaneihimme ovat kehittyneet vuosi vuodelta ja mikä huomionarvoista, tukijoidemme joukossa on paljon tahoja, jotka ovat olleet mukanamme alusta asti. Myös yleisö on löytänyt tiensä Porin pesispyhättöön – Pesäkarhujen naiset ovat jo vuosia olleet Suomen katsotuin naisjoukkue kaikki lajit huomioiden.

Aktiivista toimintaa juhlavuonna

Aktiivinen toimintamme on näkynyt myös juhlavuotenamme. Ennen kauden alkua juhlimme pyöreitä vuosia yhdessä yhteistyökumppaneidemme kanssa Porin Teatterissa. Kauden avausotteluun tarjosimme yhdessä Satakunnan Kansan kanssa vapaa sisäänpääsyn ja kakkukahvit upealle satakuntalaiselle pesisyleisölle. Kesällä oli vuorossa lasten ja nuortentapahtuma. Pesiskentälle saapui TikTak, joka veti paikalle lähes 1200 lasta ja nuorta.

20-vuotisjuhlat: Pesäkarhulainen elämäntapa

28.10.  oli virallisten 20-vuotisjuhlien vuoro yhdessä seuratyöntekijöiden kanssa. Ilta alkoi ansiomerkkien jaolla Porin Vaakunassa. Tilaisuuteen olivat saapuneet myös Mika Helminen ja Arto Luoma Suomen Pesäpalloliitosta ja Paavo Pitkänen Superpesiksen edustajana. Ansiomerkin saajia oli kaikkiaan peräti 26 henkilöä. Ilman näitä henkilöitä Pesäkarhuja tuskin  olisi edes olemassa -  ilman näiden henkilöiden mahtavaa työpanosta edelläkuvattu menestys ei olisi ollut mahdollista. Mikä sitten saa ihmisen vuodesta toiseen, jopa vuosikymmenestä toiseen toimimaan vetäjänä lasten ja nuorten parissa, myymään lippuja ja makkaraa pesäpallokentällä tai keräämään varoja seuralle mitä moninaisimmilla tempauksilla? Haluan uskoa, että Pesäkarhuissa se jokin on yhteenkuuluvuus, suureen Pesäkarhujen pesisperheeseen kuuluminen ja keskinäinen arvostus ja luottamus. Meille ansiomerkin saaneille Pesäkarhulaisuudesta on tullut elämäntapa ja upea sellainen!

Juhlailtamme jatkui juhlavissa merkeissä Pentti Hietasen ja Heikki Helan konsertissa Porin Promenadikeskuksessa, jossa paikalla oli runsaat 500 kuulijaa. Konsertin jälkeen oli vuorossa juhlaillallinen, jolla juhlaväkeä hauskuuttivat Martti Lamminen seurahistoriallaan ja  Paavo Pitkänen Superpesiksen tervehdyksellään. Pesisperheen ilta jatkui Virve Rostin, Leo Freemanin ja Menneisyyden Vankien kera.

Menestyksekäs ja onnistunut juhlavuosi

Juhlavuosi on onnistunut sekä erilaisten tapahtumien että urheilullisen menestyksen osalta upeasti. Naisten hopea, B-tyttöjen toinen perättäinen kulta, suomensarjan joukkueen nousu Ykköspesikseen sekä pienempien junioreiden hyvä menestys aluesarjassa ja leireillä.  

Päivi Pessi-Järvenpää
Pesäkarhut, Pori, puheenjohtaja

Pesäpalloliiton 1. varapuheenjohtaja Arto Luoma: Kotiseurasta merkitystä uudenlaisen seuratoiminnan kehittämisessä.

Pesäpalloliiton tervehdyksen Porin 20-vuotisjuhliin toi 1. varapuheenjohtaja Arto Luoma.

Ohessa tervehdys:

Hyvä porilainen pesäpalloväki, arvoisat huomionosoitusten ja kunniamerkkien saajat, hyvät läsnäolijat!

Aivan ensiksi haluan onnitella täällä huomioituja ja palkittuja henkilöitä, olette palkintonne ansainneet!

Kun suomalainen urheiluseura, tässä tapauksessa Porin Pesäkarhut, täyttää vuosia, kuuluu siihen olennaisena osana seurassa aktiivisesti toimivien ihmisten muistaminen ja huomioiminen. Yleensä kyseiset henkilöt ovat tehneet vuosien mittaan suuren määrän arvokasta, vapaaehtoista, työtä seuransa parhaaksi.

Itse asiassa juuri tämä ilmiö on hyvin suomalainen ja seurassa tapahtuva toiminta ja aktiivisuus ovat tällä hetkellä hyvinkin paljon yhteiskunnallisen ja poliittisenkin keskustelun aiheena. Vanha, ns. ”perinteinen” urheiluseuratyö on saamassa uusia merkityksiä ja sisältöjä. Keskusteluissa puhutaan tällöin vapaaehtoisesta kansalaistoiminnasta, ihmisten aktivoinnista, lasten kasvun tukemisesta, kansanterveyden edistämisestä, jne. Yhteiskunta haluaa selvästi tulevaisuudessa määritellä, mitä se kansalaisjärjestöiltä odottaa ja mitä se niiltä ostaa, elikkä mistä se sitten näille maksaa. Suomen Pesäpalloliitto on keskustelunavaajana tässä keskustelussa ja kärkietenijänä uuden seuratoiminnan kehittämisessä. Vastaus tulevaisuuden vapaaehtoisen urheilun kansalaistoiminnan malliksi on jo olemassa: Se on KOTISEURA.

Kotiseurassa yhdistyvät toiminnan ytimenä oleva kiinnostava, innostava ja kehittyvä kansallispeli sekä eri-ikäisten ihmisten mahdollisuus kohtaamisen kautta saada ja olla antamassa tukea, lisätä omaa ja muiden ihmisten hyvinvointia. Talkoisiin kutsutaan mukaan myös kotikunnat ja yrityselämä. Kotiseura on ideaalinen malli, se alkaa olla valtakehitys koko kansalaistoiminnan kentässä. Tästä mallista on erittäin kiinnostunut myös SLU, Suomen Liikunta ja Urheilu, joka toiminnanjohtajansa Jukka Pekkalan johdolla on hakemassa yhteistyötä ja innovaatiota Suomen Pesäpalloliiton kanssa. Pekkalan viesti pesäpalloväelle on, että pesäpallon Kotiseura on uudenlaisen kansalaistoiminnan kehittämisessä pilottilaji, jonka kokemuksia on tarkoitus hyödyntää ensi keväänä eri lajiliittojen yhteisessä Hyvä Seura-verkoston kohtaamisessa.

Seuraavassa jotakin, jolla voisi kuvata tyypillistä Kotiseuraa:

Sanotaan, että LUOTTAMUS X INNOSTUS = SITOUTUMISASTE. Juuri tämä on kansalaistoiminnan tärkein laatumittari. Mitä korkeampi se on, sitä suurempi on ihmisten halu sitoutua lyhyt- tai pitkäkestoisesti. Tämän seurauksena saadaan lisää koettua hyvinvointia, ihmisillä on oikeankokoiset tehtävät ja vastuut, jotka on kaiken lisäksi sälytetty henkilökohtaisen kantokyvyn mukaan. Yhteiskunnan kannalta merkittävää on siis se, että syntyy aktiivisia kansalaisia.

Aktiivisen kansalaisuuden ydin on kuuluminen yhteisöön omilla motiiveilla. Aktiivisuus tulee siitä, että yhteisön jäsenet muotoilevat itse yhteisönsä tulevaisuuden. Toiminta sekä kyky muuttaa ympäristöään ja vaikuttaa porukalla mielekkäällä tavalla on merkittävää vapaaehtoiseen toimintaan osallistumiseen. Muutoin hajaannumme jälleen kuppikuntiin ja keskinäiseen nahisteluun. Siitä on jo valitettavasti kokemuksia, ottakaamme menneestä myös oppia tältä osin.

Kotiseura on vastaus näihin pohdintoihin.

Yhteenvetona: Kotiseura tarjoaa lapsille kasvun paikkoja, nuorille ponnahduslaudan elämään, aikuisille terveyttä liikunnasta ja senioreille uuden elämäntehtävän ja kiireettömiä kohtaamisia. Kotiseuran valutalkoot ovat olleet käynnissä kautta Suomen jo tämän vuoden alusta, tervetuloa mukaan!

Näillä sanoilla tuon Suomen Pesäpalloliiton tervehdyksen juhlivalle Porin Pesäkarhuille. Haluan onnitella lämpimästi koko pesäpalloyhteisön puolesta juhlivaa seuraa sekä onnitella ja kiittää seuran työssä ansioituneita aktiivisia ihmisiä!

Kiitos.

Arto Luoma
Suomen Pesäpalloliiton 1. varapuheenjohtaja