Kun pesäpalloilijat softballin EM-kisoihin lähetettiin

17.8.2005

Suomen Softball-maajoukkue koostui kokonaisuudessaan pesäpalloilijoista.
Dugout eli vaihtopenkki. Ensimmäiset treenit Prahassa ennen kisoja, kuvassa Salla Rantalahti catcherin (siepparin) varusteet päällä, Suvi Rantalahti ja Ulla Mäkinen.
Pokaali muistoksi turnauksesta. Suomen joukkueen loppusijoitus oli 20. Kuvassa Reija Helmi-Johansson (vas.) ja Ulla Mäkinen.

Mitä on odotettavissa, kun 12 pesäpalloilijaa lähetetään viidentoista harjoituskerran jälkeen softballin EM-kisoihin? Tässä tapauksessa tuloksena oli vähintäänkin jännittäviä ja mielenkiintoisia pelejä sekä tahatonta tilannekomiikkaa. Tässä se, miten kaikki alkoi, jatkui, mutta ei toivottavasti vielä loppunut!

Suomesta on osallistunut ainoastaan kerran aikaisemmin softball-maajoukkue kahden vuoden välein järjestettäviin EM-kisoihin. 1990-luvun taitteessa kisoihin osallistui suomalaisia softball-aktiiveja, toisin kuin tänä vuonna, jolloin joukkue koottiin pesäpalloilijoista ja vieläpä lajin huipuista. Joukkueeseen kuului muun muassa kuusi aikuisten sarjan Suomen mestaria, junnumitaleista puhumattakaan. Tsekissä, Prahan upeassa kaupungissa 1.-6.8.2005 käydyt softballin EM-kisat kokosivat kentille 20 eurooppalaista maajoukkuetta jaettuna kahteen sarjaan, A- ja B-pooliin. Koska lohkojako määritetään edellisten EM-kisojen perusteella, osallistui Suomi automaattisesti B-pooliin.

Softball on pelinä hyvin samankaltainen baseballin kanssa. Suurimpana eroavaisuutena on syöttö, joka baseballissa tapahtuu yläkautta heittämällä ja softballissa kättä pyöräyttämällä alakautta. Myös palloissa on eroja. Baseballissa käytetty pallo pallo on suunnilleen pesäpallon kokoinen, softball puolestaan selvästi isompi. Ulkomaalaisille usein selitetään, että pesäpallo on hyvin samantyyppinen peli kuin baseball ja siten myös softball. Tässä kuitenkin erehdytään loppujen lopuksi melkoisesti, sillä eroavaisuuksia löytyy niin kentän, pelitaktiikan kuin sääntöjenkin osalta. Esimerkiksi pallon kiinniottamisen luulisi olevan yhtenevä pesäpallon kiinnioton kanssa, mutta tekniikaltaan nekin eroavat toisistaan reilusti.

Jo kisoihin lähtiessään joukkue tiedosti omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Syöttämisessä oltiin jäljessä muihin Euroopan maihin verrattuna reilusti, mutta puolustuspeli kiinniottoineen ja heittoineen oli selkeä vahvuus juuri pelaajien pesäpallotaustan vuoksi. Lyöntipeli kehittyi turnauksen aikana huimasti, kun vastustajien koviin syöttöihin vähitellen totuttiin. Pesäpalloa pitkään pelanneen on varmasti vaikeaakin hyväksyä se tosiasia, että palloon ei osu jokaisella lyöntiyrityksellä. Peli perustuukin enemmän syöttäjän ja lyöjän kaksintaisteluun kuin lyöjän ja ulkokentän mittelöön, kuten pesäpallossa.

Kuten odotettavissa oli, joukkueemme kehittyi uskomattoman paljon turnauksen aikana. Ensimmäisessä pelissä Kroatiaa vastaan täydellisestä kokovartalokipsistä huolimatta onnistuimme avaamaan juoksutilin ja pitämään vastustajan kohtuullisesti aisoissa. Ukraina puolestaan onnistui nöyryyttämään meitä rankoin lukemin, tosin tasoero ei ollut lähelläkään sitä, mitä numerot antavat ymmärtää. Itävaltaa vastaan, joka turnauksen päätteeksi nousi A-pooliin, onnistuimme ulkopelissämme hyvin, mutta vastustajan syöttäjä ei antanut juurikaan mahdollisuuksia juoksujen tekemiseen. Parhaat pelit joukkueemme pelasi Tanskaa ja Israelia vastaan, jotka olivat ainoastaan syöttäjien suhteen selkeästi parempia. Viimeinen peli Unkaria vastaan jäi kaivelemaan varmasti jokaisen pelaajan mieltä, sillä se peli, jos mikä, olisi ollut voitettavissa.

Tappioista huolimatta muilta joukkueilta ja heidän valmentajiltaan saamamme kommentit olivat todella positiivisia ja kannustavia. Esimerkiksi Israelin joukkueen valmentaja ei ollut uskoa, että olemme todella harjoitelleet vain 15 kertaa ennen turnausta, sillä hänen mielestään pelimme näytti ”ihan oikealta softballilta”. Moni peliämme nähnyt totesikin, että olisimme hulluja ja tyhmiä, jos jättäisimme tämän EM-visiitin kokeiluasteelle, sillä mahdollisuuksia on kuulemma vaikka mihin. Ja miksi ei olisi, kun seuraaviin EM-kisoihin on kaksi vuotta aikaa!

Mari Marttinen

Softballin EM-kisat Prahassa 1.-6.8.2005 – pelaajien matkapäiväkirja

Sunnuntai 31.7.

Kokoonnuimme klo 5.00 Helsinki-Vantaan lentokentällä. Edessä oli pitkä päivä nousuineen ja laskuineen. Mukavan alun matkalle antoivat lentokoneeseen noustessamme ihmisten ihailevat katseet ja kuiskuttelut paidassamme lukeneen ”Finnish National Softball Team” mukaan. Mielenkiinnosta päätelleen olisi voinut kuvitella, että olisimme päässeet nimikirjoituksiakin jakamaan, mutta tällä kertaa säästyimme fanijoukon ryntäykseltä. Matkalla Amsterdamiin meitä viihdytti mahtavilla näyttelijänlahjoilla varustettu lentoemo, jonka otteita hyödynsimme myöhemmin myös kannustushuudoissamme. Hilpeyttä herättänyt turvaohjeistus aloitti huumorintäytteisen matkamme kohti EM-kisoja. Vauhdikkaan välilaskun jälkeen jatkoimme matkaa kohti Prahaa.

Puolen päivän aikoihin saavuimme hotellille ja yllätykseksemme vastassa olikin kasapäin urheilullisen näköisiä tyttöjä. Hämmennyksen vallassa lähdimme viimeistelyharjoituksiimme, jonka jälkeen suuntasimme kiireesti kisojen avajaisiin. Aika mieletön fiilis kävellä yleisön eteen yhdeksäntoista muun maan joukkueen kanssa ja vilkutella innokkaille katsojille! Avajaisten jälkeen turnaus korkattiin ensimmäisellä pelillä, A-poolin ottelulla Tsekki-Saksa. Vasta sillä hetkellä meille alkoi valjeta pelaajien ja lajin taso Euroopassa, eikä arvauksemme ollut mennyt ainakaan yläkanttiin. Illalla pääsimme kaikki ajoissa nukkumaan, upouusi Suomi-paita sängyn viereen viikattuna. Kuinkahan moni näki unta tulevista peleistä... 

Maanantai 1.8.2005

Pitkien yöunien jälkeen tutustuimme Top Hotelin aamupalatarjontaan. Puuroa kaipaavat joutuivat pettymään, mutta lopulta kaikille löytyi sopivaa purtavaa. Aamukävelymme suuntautui Prahan keskustaan, sillä osa porukasta tarvitsi vielä pyöräilyhousut pelishortsien alle slaidausta varten. Pyöräilyhousut eivät tainneet enää olla muodissa Tsekeissä, sillä tehokkaan etsinnän jälkeen jouduimme tyytymään miesten boksereihin. Kun palasimme hotellille, olivat Hanna ja Reijakin saapuneet eli koko joukkue oli koossa.

Pelikentälle siirryimme bussilla jo edelliseltä päivältä tutun saattoauton johdattamana. Softball-uramme ensimmäinen mittelö tuli olemaan Kroatiaa vastaan, ja jännitys kohosikin entisestään, kun näimme alkuverryttelyn aikana Kroatian pitcherin harjoittelevan syöttöjään. Tyyli oli kuin Ringa Ropolla, suusta paljastuivat mustat hammassuojat ja pallo lähti kuin Tuomaalan Hannan tappoheitto. Kokeilepas itse: etäisyys 13 m, syöttöalueen leveys n.30 cm ja korkeus lyöjän polvesta rintaan. Ja syöttöhän tapahtuu kättä pyöräyttäen alakautta. Arviomme kroatialaistytön syöttönopeudesta oli noin 80 km/ h.

Koska kysessä oli ensimmäinen oikea softball-ottelumme, näkyi se myös epätietoisuutena pelin alkurituaaleista. Mikä olisikaan osuvampi tapa aloittaa maajoukkueura kuin laittaa vastustajalle tarkoitettu Suomi-pinssi omaan laukkuun, hyppiä letkajenkkaa kiilassa ja vetää yhtäkkiä hatusta kannustushuutoja ja –lauluja!

Kaiken kaikkiaan peli sujui ennakko-odotuksiin nähden erinomaisestikin. Muutamia pesiskömmahdyksiä lukuunottamatta ulkopeli on mallikasta. Tahatonta komiikkaa aiheutimme esimerkiksi tuulettamalla villisti Reijan upeaa koppia (softball-säännöillä lyöjä palaa) unohtaen samalla, että kakkospesällä ollut juoksija olisi saanut kopin jälkeen edetä. Onneksemme juoksija häkeltyi tuuletuksistamme sen verran, että pysyi pesällä.

Liekö omaperäinen pelityylimme yllättänyt vastustajamme, sillä peli päättyi 1-10 Kroatian hyväksi. Ainokaisemme löi Suvi ja toi Salla (joka muuten onnistui irrottamaan kiinteän pesätyynyn slidellaan kakkoselle). Kaksosten aikaisempi pelikokemus Yhdysvalloissa vietetyn vaihtarivuoden ajoilta näkyi peliotteissa, mutta tuskinpa tytöt olivat sentään nähneet viulua soitettavan vastustajan vaihtoaitiossa. Uusimmatkin hittibiisit muuntuivat kannustuslauluiksi kroatilaisen pelaajaviulistin säestämänä.

P.S. Vimpeliin tiedoksi: Zagreb EI muuten ole suomeksi onnea, vaan sattumoisin Kroatian pääkaupunki.

Tiistai 2.8.

Tiistai alkoi aikaisella herätyksellä. Edessä viikon softballisin päivä: klo 10 ottelu Ukrainaa ja klo 17 Tanskaa vastaan. Henkisesti joukkueemme oli valmis, mutta pelillisellä puolella oli hieman puutteita. Ukraina-pelistä ei jäänyt jälkikasvulle kerrottavaa, ottelu nimittäin päättyi 15-0 idän tyttöjen hyväksi. Jonkinlaisesta unitilastamme kertoo ehkäpä se, että kukaan ei pelin jälkeen oikein muistanut pelistä yhtään mitään. Lopputulos jäi kaivelemaan meitä hieman, sillä tasoero ei oikeasti ollut niin suuri kuin mitä numerot antavat ymmärtää.

Tanskaa vastaan jokainen halusikin pistää parastaan, olihan kyseessä B-poolin pohjoismaiden mestaruus (Ruotsi pelaa A-poolissa). Pelikentän ulkoterassilla nautittu lounas ja tulomatkan huippulentoemon koreografiat siivittivätkin meidät erinomaiseen pelivireeseen  Alussa Tanskalle annettiin reilusti "siimaa", mutta kuin jo rutiinilla tulimme melkein rinnalle ja ohi. Valtaisa kiri loppui vain neljän juoksun päähän, mutta kaikki olivat erittäin tyytyväisiä kuulemma "jo aidolta softballilta" näyttävään peliin. Loppulukemat taululla 11-15 Tanskan hyväksi. Toki ottelusta jäi jotain hampaankoloonkin, mutta ehkäpä seuraavan kerran tanskattaret kohdatessamme voimasuhteet ovat jo kääntyneet toisinpäin, mieluummin jopa meidän ylivoimaksi.

Keskiviikko 3.8.

Tänään saimme nukkua myöhään, koska pääsimme pelaamaan tällä kertaa vasta illalla. Päivä valkeni pilvisenä, mutta melko lämpimänä, joten aamupalan ja suihkujen jälkeen päätimme mennä pihalle nauttimaan lämmöstä ja kirjoittamaan terveiset postikortteihin. Hotellin kaunis japanilainen puutarha vesilähteineen oli kuin tehty tarkoitukseen.

Lounaaksi söimme perinteiset pelimuonat eli pastat hotellin ravintolassa, jolloin saimme myös jälleen kerran nauttia Vimpeli-huoneen asukkaiden viihdyttävistä tarinoista. Saattoipa joku ikimuistettava letkautus avioliitosta ja rakkaudestakin mahtua tuohon joukkoon...

Päivän kohokohta, peli B-poolin ennakkosuosikkia Itävaltaa vastaan alkoi klo 17.30. Peli oli nopeasti ohi Itävallan voittaessa 7-0. Tappiosta huolimatta peli sujui juokkueeltamme melkoisen hyvin. Ilmeisesti aloimme vähitellen jopa tottua turnauksen aluksi shokeeranneeseen syöttönopeuteen. Ja ehkä osansa peli-iloon toivat vaihtoaitiossa lauletut perinteikkäät suomalaiset iskelmät, kuten R-A-K-A-S ja Daa dirlan daa.

Torstai 4.8.

Päivä alkoi räväkästi kello seitsemän Jane Fonda -jumpalla edellisen illan sinappikastikepizzan maistuessa vielä suussa. Kolme edustavan näköistä nuorta naista rohkeissa asusteissaan herätti joukkueen (ja ohikulkeneet työmiehetkin) uuteen päivään. Aamukymmeneltä vastaamme asettui Israelin iloinen porukka, joka jo alkuverryttelyn perusteella tuntui olevan kanssamme suunnilleen samantasoinen joukkue.

Itse pelin lisäksi myös kannustushuutomme olivat kehittyneet huimasti. Lähes koko suomipopin kirjo tuli käytyä pelin aikana läpi vaihtopenkillä. Puolustuspelimme oli jo lähes ammattimaisella tasolla, mistä kertookin pelin lopputulos, karvas tappio juoksuin 1-2. Joukkueemme ainokaisen löi Hannamari ”Kurvi” Kaario pelin alkupuolella, joten pääsimme nautiskelemaan historiallisesta johtoasemasta hetken verran. Israel teki voittojuoksunsa vasta viimeisellä tasoittavallaan, joten jännitystä ei ottelusta puuttunut. Ottelu oli selkeästi paras kisamatsimme, joten tappiotakaan ei kauan murehdittu, vaan paluumatkalla keskityttiin treenaamaan kannustusbiisejä kuntoon. Ilta kului shoppailun ja tsekkiläisen ruuan parissa, mutta jälleen oli painuttava pehkuihin ajoissa, sillä perjantain aamupeli odotti virkeitä pelaajia.

Perjantai 5.8.

Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat! Aamuseitsemältä raikui taas japanilaisessa puutarhassa, kun valmistauduimme viimeiseen otteluumme Unkaria vastaan. Neratovicen kenttä sijaitsi Prahan ulkopuolella naapurikylässä, joten matkaan oli lähdettävä hyvissä ajoin. Joukkueen herättely jatkui kentällä kissa ja hiiri -juoksuiloittelun merkeissä, ja yrittipä naapuritalon kukkokin saada joukkueen heräämään taistoon! Lämmittelyrutiiniemme jälkeen joukkueet esiteltiin ja kokoonnuimme kuuntelemaan kansallislaulut. Aika upeaa seistä softball-stadionilla ja kuunnella kuinka ”Oi maamme Suomi synnyinmaa” kajahtaa ilmoille!

Peli alkoi meidän kannaltamme hyvin, sillä ensimmäisen vuoroparin jälkeen johdimme 4-1. Se ei kuitenkaan vielä musertanut vastustajamme henkistä selkärankaa, vaan he kirivät vastustamattomilla lyönneillä rinnalle ja ohi. Taistelimme tiukasti kiriäksemme eron kiinni, mutta edes lastenlaulut, Suomipopit tai iskelmätkään eivät auttaneet. Pelistä jäivät mieleen erityisesti Reijan upeat kopit left fieldillä ja Upen lyömä ensimmäinen homerun! Lopulta peli päättyi lukemiin 7-14. Pelin lopussa Salla sai catcherinä kokea pelin fyysisyyden, kun Unkarin kotipesään edennyt juoksija juoksi tägäyksen jälkeen suoraan päin. Pienempänä osapuolena Salla otti tuntumaa pelikenttään ja sai keräillä itsensä kasaan maantasosta. Tappio oli todellinen pettymys, sillä Unkari oli selkeästi heikoin joukkue, jota vastaan pelasimme turnauksen aikana.

Bussimatkalla mieli alkoi jo muuttua iloisemmaksi ja laulut alkoivat raikaa ainakin bussin etuosassa. Ajatukset alkoivat suuntautua iltapäivän ohjelmaan. Suihkun jälkeen olisi aikaa lähteä kaupungille syömään, shoppailemaan ja katsomaan nähtävyyksiä. Illalla osa pelaajista löysi sattumalta Jaromir Jagrin ravintolaan. Sattumalta paikalle osuivat myös Tanskan ja Ruotsin joukkueet, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi Tanskaan kesäkuussa 2006 järjestettävälle Nordic Campille. Ehkäpä osallistuminen tuolle joka vuosi järjestettävälle leirille jo tänä vuonna olisi auttanut meitä omaksumaan lajin vielä nopeammin. 

Lauantai 6.8.

Koko lauantaipäivä oli pyhitetty nähtävyyksille ja shoppailulle. Vuorossa oli Prahan vanhakaupunki, jota uteliaimmat olivat jo ehtineet aikaisemmin tutkailla. Selvästi kuumin nähtävyys oli Kaarlen silta, joka kiinnosti myös niitä, jotka olivat jo etukäteen ilmoittaneet, etteivät nähtävyydet olleet suurin kiinnostuksen kohde. Nähtiinpä myös "Kalle" itse, vaikkakin tosin patsaan muodossa. Osa porukasta valitsi vaihtoehdon, joka mahdollisti nähtävyyksien katselun joelta, pienen yksityisveneen hintaan kuului myös virvokkeita.

Illalla olivat vuorossa finaalipelit stadionilla sekä päättäjäiset. Finaalipelit näyttivät hieman erilaisilta kuin omat pelimme, mutta vakaa päätöksemme oli, että muutaman vuoden päästä olemme itse kyseisiä pelejä pelaamassa! Italia voitti odotetusti Euroopan mestaruuden, joten onnea heille! Päättäjäiset koostuivat muutaman puheen ohella palkintojenjaosta, jossa myös Suomi sai osansa. Kipparimme Heli ja Kurvi saivat kunnian kirmata hakemaan pokaalin, ja osoituksena mahtavasta joukkuehengestämme tytöt tekivät sen hymyssä suin ja käsi kädessä!

Sunnuntai 7.8.

Saimme olla erityisen tyytyväisiä, ettei pelipäivillemme osunut sellaista säätä kuin paluupäivällemme, vettä tuli nimittäin kuin saavista kaatamalla. Kaikki nukkuivat pitkään, koska bussi lentokentälle lähti vasta puolenpäivän jälkeen, tosin myös joukkueen omalla edellisiltaisella palkintojenjaolla saattoi olla osansa asiaan. Aamutohinassa pakattiin matkalaukkuja ja tuliaisia, ja jotkut reippaat päättivät mennä vielä kokeilemaan hotellin uima-allastakin.

Kello 14 lähti sitten bussi kohti lentokenttää, ja kaikki vaikuttivat iloisilta ja tyytyväisiltä hyvin sujuneen matkan johdosta, johon mahtui paljon kerrottavaa ja ikimuistoisia hetkiä. Lentokentällä oli taas tuttu hälinä ja ongelmia tuottivat painavat tavarakassit, jotka neuvokkaat valmentajamme lopulta hoitivat ilman lisämaksua mukaan kyytiin. Tax free -puolelle päästyämme osa hankki vielä viimeiset tuliaiset ja sitten suuntasimmekin jo koneelle.

Amsterdamissa ei ollut juurikaan aikaa muuhun kuin oikean portin löytämiseen, mutta ehtipä joku onnellinen bongata Ville Valon kihlattuineen nousevan samaan Helsingin-koneeseen. Illalla kello 22.30 olimme sitten perillä pienen väsymyksen uuvuttamina. Jätimme hyvästit toisillemme, mutta sovimme jo uudesta tapaamisesta, jota kovasti jo odotellaan!

Kiitokset kaikille mielettömän upeasta reissusta ja ikimuistoisista kokemuksista!

Suomen softball-maajoukkueen naiset

Suomen joukkue Prahan EM-kisoissa 1.-6.8.2005

Pelaajat: Heidi Forsell, Reija Helmi-Johansson, Hannamari Kaario, Emilia Lapinkorpi, Mari Marttinen, Ulla Mäkinen, Salla Rantalahti, Suvi Rantalahti, Kati Rinta-aho, Heli Ruoho-Mäkelä, Terhi Talaskivi ja Hanna Tuomaala

Valmentajat: Mikko Nikkilä ja Joni Listola

Joukkueenjohtaja: Tony Jones

Otteluiden tulokset

Suomi – Kroatia 1-10
Ukraina – Suomi 15-0
Suomi – Tanska 11-15
Itävalta – Suomi 7-0
Suomi – Israel 1-2
Unkari – Suomi 14-7

Aiheesta lisää

Suomen Baseball- ja Softball-liitto
Softballin naisten EM-kisojen viralliset sivut