Pesäpallo 90 vuotta

Eurooppalaisten pallonlyöntipelien syntyhistoria ulottuu vuosisatojen päähän. Ruotsalaisilla oli långboll, saksalaisilla Schlagball ja venäläisillä laptá. Suomessa pelattiin kuningaspalloa, josta myös muuan Lauri "Tahko" Pihkala innostui 10-vuotiaana aloittaessaan oppikoulun 1898. Yksi asia nuorta miestä kuitenkin risoi. Pelistä puuttui yritteliäisyys, voiton tavoittelu.

Tarvittiin oma, varta vasten suomalaisille räätälöity kansallispeli. Tahko imi vaikutteita Yhdysvaltojen baseball-otteluista tutustumiskäynnillään rapakon takana vuonna 1907, muttei vakuuttunut lajin sopivuudesta meikäläiseen makuun. Vuonna 1915 lanseerattu pitkäpallo toi peliin mukaan pesäkilvat sekä syötön oikeellisuuteen liittyneet määrittelyt. Vaikka pelaajat olivat innoissaan uudesta pelistä, Tahkolle tämäkään kehitysvaihe ei vielä riittänyt. Pesien lukumäärää lisättiin ja juoksijoita koskevia sääntöjä rukattiin uuteen uskoon, jotta yritteliäisyyttä saataisiin lisää.

Nykymuotoisen pesäpallon ensimmäiseen koeotteluun oltiin valmiita 14.11.1920. Pioneeripataljoona 1:n ja Hämeenlinnan suojeluskunnan joukkueet ottelivat Kaisaniemen pienellä kentällä Helsingissä. Tahkon riemulla ei ollut rajoja, kun pelin kulku alkoi asettua uomiinsa.

Pesäpallon pelisäännöt julkaistiin armeijan päiväkäskyn liitteenä 1921 ja viralliset säännöt vuotta myöhemmin. Suomessa siirryttiin lopullisesti pelaamaan pesäpalloa 1922. Tätä vuotta pidetään yleisesti suomalaisen kansallispelin syntymävuotena.